Sivut

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kasvava treeni-into

Kuten otsikostakin jo voi päätellä, tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle suuren motivaation saattelemana. Brunon kanssa ollaan nyt lähdetty kunnolla treenaamaan hihnassa vetämättä kulkemista ja projektiksi otettiin myös vapaana lähellä kulkeminen.

Hihnassa vetäminen meillä on siis miltei aina ollut ongelmana. Mitään pahaa ja hallitsematonta vetäminen ei ole, vaan oikeastaan sellaista häiritsevän tasaista, ja siksi sen haluan nyt loppuvan. Tai, no olen jo pidemmän aikaa halunnut loppuvan, mutta erinäisistä syistä yritykseni ovat tuntuneet turhilta. En siis ole perheeni ainoa koiraihminen, enkä ainoana koiria lenkitä. Vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että vetämiseen puututaan toivomallani tavalla, ei sitä pidemmän päälle ole syystä tai toisesta tehty. Siksi koiran edistyminen on junnannut paikallaan ja minultakin katosi motivaatio kyseiseen ongelmaan aikapäiviä sitten. Uuden vuoden saattelemana otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja aloin suunnittelemaan tapoja ongelman ratkaisuun. Päädyin nyt siihen tulokseen, että ensi alkuun teen mahdollisimman monena päivänä pikkulenkin pannan ja hihnan kanssa, jolloin harjoitellaan vieressä vetämättä kulkemista. Osa päivän ruuasta menee myös sitten tämän palkkaamiseen. Pitkän lenkin voin tehdä sitten vaikka yhdistelmällä valjaat ja flexi tai mitä tahansa muuta, mutta pantalenkit treenataan. Näin tässä on mahdollisuus, että ensin lenkkeihin saadaan pannan kanssa rauhallisuus ja vetämättömyys, ja sitä myötä myöhemmin mahdollisesti saadaan se rauhallisuus siirretty valjaissa kulkemiseenkin. Tämä vaatii kuitenkin kaiken kaikkiaan melko paljon aikaa, mutta toivon mukaan edistystä nähdään jo pian !



Tästä päästäänkin toiseen projektiimme, vapaana lähellä kulkemiseen. Pentuna Bruno pysytteli vapaana tietenkin aika lähellä ja tuli luokse aina huudettaessa. Sitten sille iski murkkuikä, ja korvat jäivät koristeeksi. En uskaltanut enää pitää koiraa irti, koska se saattoi löytää jonkun kivan hajun tai nähdä jotain mielenkiintoista ja unohtaa muun maailman sillä silmänräpäyksellä. Nyt se on kuitenkin jo melkein kolmevuotias ja henkisesti mennyt harppauksia eteenpäin. Yksittäisillä lenkeillä olen sen hetkeksi kokeilumielessä päästänyt vapaaksi turvallisella alueella, ja luokse se on joka kerta tullut huudettaessa. Mutta mistä en pidä, on että irti päästyään se viipottaa viittäsataa eteenpäin ennen kuin malttaa pysähtyä hetkeksi tutkimaan ympäristöä. Se ei osaa pysyä lähellä ja en tykkää siitä, että se vetelee jossain kahdensadan metrin päässä juuri ja juuri näkyvissä. En pysty itse nauttimaan lenkeistä, jos stressaan koko ajan koiran huomaavan jotain ja sen olevan jo jossain ties kuinka kaukana, eikä se kuule tai näe mitään. Kaikkien kannalta olisi siis mukavampaa ja stressittömämpää, jos B oppisi kulkemaan vapaanakin vieressä tai lähellä. En nyt sano, että sen pitäisi kulkea koko ajan ihan vieressä ja hakea kontaktia, mutta että se pysyisi koko ajan muutaman metrin säteellä siinä ympärillä. Tätä lähdetään sitten harjoittelemaan jälkiliinan avulla. Tämän kanssa ollaan aikaisemminkin, varsinkin murkkuaikoina lenkkeilty. Sen kanssa Bruno on saanut hallittua vapautta ja päässyt juoksentelemaan vähän laajemmalla alueella aiheuttamatta minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tarkoituksena onkin siis tästä eteenpäin mennä "irti pidettävät" pätkät liinassa ja palkkailla aina lähellä pysymisestä. Tämäkin on pitkä projekti ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta itsekin olen tässä viime vuosina kasvanut ihmisenä ja alan vihdoinkin itsekin hyväksymään sen faktan, että tämän koiran kanssa on oltava vain kärsivällinen tiettyjen asioiden kanssa. Tokihan se on vielä nuori, joten sekin vaikuttaa moneen asiaan. Minun pitää vain lopettaa itseni muihin vertaaminen ja hyväksyä, että kaikki ovat yksilöitä. Se, että naapurin penan koira oppi heti kävelemään vetämättä eikä koskaan lähde minkään perään ja pysyy vapaanakin joka paikassa ilman ongelmaa, ei kerro mitään minun koirastani tai koirankoulutustaidoistani. En minä mikään ammattilainen ole, mutta opin koko ajan lisää ja koirakin oppii siinä sivussa. Tämä vuosi onkin keskittymistä minuun ja meihin, tänä vuonna lopetetaan muihin vertailu, tänä vuonna me tehdään niin kuin meille sopii !

Näiden tavoitteiden listaamisen ja seuraamisen avuksi kehittelin itselleni koirajuttuihin pyhitetyn bullet journalin. Monikin on varmasti näihin jossain asiayhteydessä törmännyt, viime vuosina niiden suosio on ilmeisesti kasvanut räjähdysmäisesti. Itse olen ensimmäisen kerran bujoa kokeillut pari vuotta sitten pitää, mutta silloin aloitin liian vaikeasti ja vihko kuihtui kasaan, en tiedä missä kaapin pohjalla se nykyään lymyilee. Uudestaan aloitin viime syksynä, ja siitä asti olen sinne kirjannut kaikkea elämääni liittyvää. Aikaisempina vuosina mulla on aina ollut kalenteri, johon merkkaan tärkeät tapahtumat, läksyt ynnä muut. Tykkään bujosta kuitenkin huomattavasti enemmän, koska se antaa vapaammat kädet kaikelle; saan samaan kirjaan kalenterin, to do-listat, tavoitteet ja ihan mitä vain haluan ! En nyt ala bujoa kuitenkaan sen enempää avaamaan, jos kiinnostaa, kannattaa googlettaa ! Youtubesta ainakin löytyy todella paljon selkeitä ja avuliaita videoita, myös Pinterestistä löytyy paljon inspiraation lähteitä !


No mutta nyt itse koirabujoon. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, miten saisin kirjattua ylös koirajuttuja paremmin, miten saisin treenejä suunniteltua, miten voisin seurata eri juttujen edistystä. En osannut yhdistää sopivia sivuja jo olemassa olevaan bujooni, mikä on oikeastaan jäljestä päin ajatellen ihan hyvä. Nyt se voi pysyä ihan koulupainotteisena ja näin selkeämpänä mulle. En tiedä, miten mulla ei vain aikaisemmin tullut mieleen tehdä ihan omaa koirabujoa. Viime viikolla kuitenkin luin MYSTISESTI-blogista, kuinka sielä oli otettu koirabujo käyttöön ja sieltä idea vihdoin tarttui sitten minullekin ! Ratkaisu tuntui heti aivan loogiselta ja heti sillä viikolla kävin kaupasta hakemassa sopivan vihon. Mukaan tarttui samalla myös kauan kaivattuja uusia kyniä ja nätin väristä washiteippiä. Koirabujoon otin simppelin tyylin, en halua kuormittaa itseäni miettimällä liian monimutkaista ulkonäköä jonka johdosta itse bujon pitämisen into saattaisi hiipua (köhköh, kokemus puhuu). Sitä paitsi mielestäni tämä bujo näyttää oikein nätiltä tällä simppelilläkin tyylillä !




Sivuja ei vielä ole montaa, mutta kokosin muutamat mielestäni tärkeät sivut jo sinne. Sivuja tulee sitten ajan mittaan tietenkin lisää. Ensimmäiseksi tein niin sanotun esittelyn, ei ehkä kovin oleellinen, mutta mielestäni ihan kiva juttu heti vihon alkuun. Sitten on tietenkin terveys-sivu, jonne voin kerätä terveyteen liittyviä asioita. Tavoitteille piti tottakai myös pyhittää oma sivu, ja sen jälkeen alkaa Tammikuun treenit- sivut. Näille sivuille voin kiteyttää treenit ja kerätä hieman ajatuksia niistä, ehkä kirjata ylös ihan vaan muuten vaan fiiliksiä jonkun päivän lenkiltä. Näiltä sivuilta voin seurata edistystä ja niitä on kiva palata sitten ajan kuluttua lukemaan. Katsotaan, kuinka hyvin tämä systeemi meille toimii, mutta positiivisin mielin ainakin nyt olen aloittanut !

Vertailussa mun varsinaisen bullet journalin normaali aukeama








maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuoden 2018 tavoitteet

En halunnut tehdä uudenvuodenlupauksia tänä vuonna, koska ne tulee aina rikottua. Päätinkin siis tehdä tälle vuodelle tavoitteita lupausten sijaan !

1. AGILITYLISENSSI JA PIENRYHMÄPAIKKA

Tämä piti alkujaan hoitaa jo alkeisjatkokurssin loputtua eli viime keväänä, mutta erinäisistä syistä se vain venyi ja venyi ja venyi. Päädyttiin äidin kanssa sitten yhteisymmärrykseen siitä, että lisenssi ja ryhmäpaikka katsotaan sitten vasta vuoden 2018 puolella, koska alkuvuodesta saan ajokortin, eli minua ei tarvitsisi olla enää kuskaamassa yhtä paljon. Tämä helpottaa sekä mun vanhempien että mun liikkumista paljon.



2. OPETA BRUNOLLE AINAKIN KOLME UUTTA TEMPPUA

Tätä tuskin tarvitsee kauheasti perustella, mutta kai tähänkin voisi muutaman syyn keksiä. Temput on kivaa meidän molempien mielestä ja ne aktivoi kivasti kans aivoja, joten saadaan lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

3. KÄY USEAMMIN LENKILLÄ

En ole meillä kotona siis ainoa koiranlenkittäjä, äiti hoitaa kyllä myös usein jos en itse kerkeä. Haluan kuitenkin saada tälle vuodelle selkeän viikkorutiinin ja koitan sovittaa koiranlenkitykset arkipäiville viime vuotta paremmin.



4. KÄY AINAKIN YHDESSÄ KANSALLISPUISTOSSA

Tykätään molemmat mennä mettässä ja haluan laajentaa lenkkipaikkojamme, joten olisi kiva käydä tsekkaamassa ainakin yksi kansallispuisto. Todennäköisesti se olisi sitten Kurjenrahka, joka taitaa meitä lähimpänä olla.

5. VALOKUVAA ENEMMÄN

Enemmän suunniteltua visioiden toteuttamista ja monipuolisempaa kuvaamista. Haluan laajentaa kuvaamistaitojani ja koska mulla on pikkusisko jonka voin iskeä kameran eteen, luulisi tämän tavoitteen ainakin onnistuvan hyvin.



6. SÄÄNNÖLLINEN POSTAUSTAHTI BLOGIIN

No tätä tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella, mukavampaa sekä lukijoiden että minun kannalta, jos mulla on tietty päivä ja tasainen tahti kirjoittamiseen. Tähtään nyt ensi alkuun ainakin kirjoittelemaan joka toinen maanantai, mahdollisesti myöhemmin asian ja ajan riittäessä joka maanantai.







maanantai 18. joulukuuta 2017

Koirani hassut tavat

mini-Bruno 4 kk
Joskus joku sanoi, että koiran kanssa ei ole koskaan tylsää. Tähän lauseeseen olenkin voinut samaistua oikein hyvin, ei nimittäin ole hetkeäkään ollut, etteikö Bruno olisi saanut hymyä huulille edes kettumaisen käytöksen jälkeen. Päätin siis kerätä hieman näitä naurettavia tapoja listaan ja katsoa, kuinka omituinen koira minulla oikein on.


Makaaminen








Aloitetaan jostain aika yksinkertaisesta mutta kuitenkin melko yleiseksi (ainakin lapparipiireissä) muodostuneesta tavasta. Kun Bruno makoilee ihan muuten vaan, valikoituu asennoksi harva se päivä niin sanottu hylje- tai sammakkoasento. Takajalat vain sojottamaan suoraan taaksepäin ja voilà ! Joskus äidin kanssa mietittiin, eikö uroskoirilla asento ole jotenkin epämukava, kun suoraan pallien päällä makaa. Ei vissiin sitten kuitenkaan, kun ihan hyvin ilman näkyviä epämukavuuden tunteita on tähänkin asti selvitty !

Toinen melko yleinen makuuasento B:llä ilmenee sen nukkuessa. Sen sijaan, että se makaisi kyljellään kuin normaalit koirat, se suosii selällään ketarat pystyssä makaamista. Harvinaisempi näky on, ettei se olisi tässä asennossa ollenkaan edes jossain vaiheessa uniaan.



Pahvilaatikot

"Minä ihan itte kaikki revin !!1!!1!"









Bruno rakastaa pahvilaatikkoja ja pahvin repimistä. Tyhjä vessapaperirulla ? Tänne vaan ! Tyhjä pahvirasia ? Hauska juttu ! Tyhjä muropaketti ? Ihan parasta ! Oli se pahvi ihan missä muodossa tahansa, iso tai pieni, kaikki menee ja kaikkia revitään ! Helppoa ja kivaa, kun ei tarvitse motivoida herkuilla koiraa tekemään jotain viriketoimintaa. Jos sillä on tylsää, riittää kun lykkää pahvia naamaan ja se on seuraavat kymmenen minuuttia tyytyväinen. Jotkuthan antavat koiralle aivopähkinänä suljettuja pahvilaatikkoja, joissa on herkkuja sisällä. Meillä riittää se pelkkä pahvilaatikko vaan ! Ja tästä juontuukin yksi Brunon monista lempinimistä, pahvi-Paavo !



Luiden syöminen


Bruno tykkää luista siinä missä mikä tahansa muukin normaali koira. Mutta osaako se syödä niitä kuin mikä tahansa muukin normaali koira ? Ei todellakaan. Tai no kyllähän se aina jonkun ajan kuluttua pääsee syömiseen asti, mutta sitä ennen sen tulee suorittaa haastava sarja muinaisia rituaaleja. Nämä rituaalit selkeästi valmistavat sekä koiran että luun itse syömisvaihetta varten.

Rituaalit alkavat luun kannolla. Kun tuore luu on vastaanotettu, tulee se kantaa muutaman metrin päähän vastaanottopaikasta ja pudottaa maahan. Tämä on tärkeä vaihe, se täytyy pudottaa, ei laskea. Pudottamisen jälkeen alkaa sarja monimuotoisia liikkeitä ja äännähdyksiä, mitälie luun palvontaa mahtavat olla.

Palvontaosuuden jälkeen luuta tulee raahata vielä pari metriä eteenpäin, kenties toistaa palvontavaihe muutamaan otteeseen, ja tämän jälkeen voidaan vasta harkita luun syömistä. Jossain oivassa välissä voidaan tietenkin käydä vielä kenenkään huomaamatta pöllimässä kaverinkin luu, jolloin kiva on kahta hauskempaa.

Kun rituaalit on suoritettu, voidaan vihdoinkin alkaa syömään luuta. Tai sen voi jättää maahan ja porhaltaa tekemään muita juttuja, your choice.





Naaman pyyhkiminen

En tiedä monenko muun koira tekee tätä, mutta meillä koirat pyyhkii naamansa ruokailun jälkeen. Joskus mattoihin, joskus sohvaan, joskus jonkun syliin, joskus mennään lumeen pyörimään. Paikalla ei ole väliä, kunhan naama saadaan pyyhittyä.

Itse pyyhkiminen on kyllä huvittavan näköistä: B iskee naamansa maahan, etujalat sojottavat taaksepäin, ja siitä lähdetään sitten parhaimmassa tapauksessa viistämään eteenpäin. Yleensä se tyytyy olemaan paikalla ja vain pyyhkii päätään, mutta joskus liikkuu koko koira.

Tästä naaman pyyhkimisestä on tullut myös muutenkin kauhean kiva ja hauska tapa Brunolle. Jos sataa lunta, se menee lumeen viistämään ja pyörimään naama edellä. Jos sitä kuivataan, on kauhean kiva syöksyä syliin naama edellä. Oli tilanne mikä tahansa, naama edellä vaan niin kaikki menee hyvin !




Tassujen pyyhkiminen

Turkkirotu ja kurakelit johtavat siihen, että koiran tassuja kuivatellaan ja pyyhitään miltei poikkeuksetta joka ilta. Ja aamu. Ja päivä. Lyhyesti sanottuna koko ajan vaan. Tähän B onkin sitten kehittänyt oikein oivan tavan: kun pyyhe otetaan esiin, se jo melkein samantien tunkee kiinni ja heittää etutassunsa ilmaan, parhaimmassa tapauksessa alkaa niitä jo itse "kuivaamaan" pyyhettä vasten. Tarkemmin ajateltuna tuo on oikeasti aika hyvä tapa, koira tykkää tassujen pyyhkimisestä joten se hoituu ilman ongelmia.

Toinen pyyhkeisiin liittyvä tapa on niiden kantaminen ja repiminen: joskus koiraa kuivatellessa se innostuu kuivaamisosuuden jälkeen repimään ja ryöstämään pyyhkeen itselleen, kantaa sen hieman kauemmas ja alkaa kaapimaan ja "potkimaan" sitä. Sitten ollaan niin tyytyväisen näköisiä kun rajun kaapimisen jälkeen pyyhkeen lisäksi matotkin melkein kasaantuvat.





Onko sinun koirallasi jotain hassuja tai outoja tapoja?





tiistai 28. marraskuuta 2017

Tottista ja temppuilua

Pari viikkoa menin melkein ilman Brunoa mun ollessa äitillä ja Brunon iskällä. Syynä oli tietenkin Saagan juoksut, ja koulun sun muun ohella en montaa kertaa kerennyt iskän luona käymään. Tässä välissä olin iskän luona ja B:kin on selvästi tähän tyytyväinen. Nyt olen kuitenkin taas äidin luona, eikä Bruno vieläkään tullut mukaan. Viikonloppuna kaverukset kyllä päästettiin taas yhteen, mutta Bruno yritti koko ajan hyppiä Saagan selkään, joten ainakin nyt pari päivää ovat vielä erossa ennen kuin yritetään uusiksi. Saaga oli aika kiukkuinen Brunolle, suuttui pari kertaa oikein kunnolla kun ei meinannut jättää rauhaan. :D



Aloitettiin tuossa reilu kuukausi sitten harjoittelemaan uutta temppua, mutta Saagan juoksujen takia treeneihin tuli vähän taukoa. Tiistaina kuitenkin taas vähän kertailtiin jalkatargettia, joka toimii alustuksena itse tempulle. Tavoitteena olisi siis opettaa Bruno hyppäämään ja pysymään jalkapohjien päällä, jos esimerkiksi makaan maassa selälläni jalat ilmassa. Tätä koitan nyt sitten ketjuttaa pienin askelin rauhassa kohti vahvaa suoritusta. Aloitettiin tosiaan niinkin simppelistä asiasta, kuin jalkatargetista. Alustoina meillä on tällä hetkellä joku tuollainen puinen pyöreä tarjotin, matala puujakkara, ja yksi vähän korkeampi puujakkara, joihin Brunon pitäisi kaikki tassunsa mahduttaa. Aloitettiin tietenkin helpoimmasta, eli tarjottimesta. Aluksi se haki siihen vain takajalkojaan, mutta nyt se hoksaa jo hyvin laittaa kaikki jalkansa sinne. Mikään kiire tuon opettamisessa ei onneksi tietenkään ole, joten ihan rauhassa voidaan edetä ja vahvistaa kaikki vaiheet varmoiksi. Muutama päivä treenin aloittamisen jälkeen siirryttiinkin jo matalaan jakkaraan, ja hetken jahkailun jälkeen B pomppi jo oikein pätevästi jakkaralle ja pois. Kerran ollaan jo korkeampaakin jakkaraa kokeiltu, sen hakemiseen meni kaeummin aikaa, mutta sillekin saatiin jo pari onnistumista. Tätä vaihetta meidän täytyy nyt ihan kaikessa rauhassa vahvistaa, jotta se osaa hypätä pienelle alustalle luontevasti ja ilman suurempia vaikeuksia. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa koittaa ruveta siirtämään hyppyä jakkaran sijaan jalkojen päälle. Vielä on itsellekin vähän pimennossa, miten tähän vaiheeseen edetään, mutta eiköhän sekin tuossa edetessä keksitä.

Pieni videonpätkäkin treenistä löytyy, mutta ajattelin vasta lopuksi koota kaikki vaiheet yhteen videoon. Siitä sitten näkisi suoraan kehityksen ja kenties joku saisi vinkkiä oman koiransa opettamiseen, kun kaikki vaiheet löytyisivät yhdeltä videolta.

"Minen oo tehny sulle mitää miks oot vihanen hanna auta !!"
Hurrrrja peto


Ei Saaga oikein arvostanut saamaansa huomiota... :D

Edellisviikon torstaina oltiin lähellä sijaitsevalla hiekkakentällä treenailemassa. Kauaa ei jaksettu siellä pyöriä kun pimeäkin alkoi hiipiä paikalle, mutta sellainen nopeahko tottis-/tempputreeni tehtiin. Vähän videotakin koitin ottaa, jossain kohdin kamera pätkäisi itsestään kesken videon ja taisi just joku hyvä pätkä jäädä kuvaamatta, mutta ihan hyviäkin pätkiä tuli. Filmoraan oli nyt myös näköjään tullut uusi vesileima, ja vaikka se onkin edellistä pienempi, tulee se silti vielä vähän ikävästi tuohon toiminnan eteen. Noh, tuolla on pärjättävä vielä kun lisenssiä en ole saanut aikaiseksi hankittua.

Videolta näkee siinä noin yhden minuutin paikkeilla, miten Bruno rupeaa ruuan perässä ylisuorittamaan ja vetää jotain ihan omaa vaikka käskynä oli ihan vaan sivulle tuleminen. :D ton typeryksen kanssa ei vaan koskaan ole tylsää ! Muutenkin se oli tuolloin vähän sählällä tuulella, mutta kuunteli kyllä siitä huolimatta ihan hyvin. Nykyään se palkkautuu myös jo aika hyvin sosiaalisellakin palkalla ilman vireen laskua. Ennen se saattoi sosiaalisen palkan jälkeen menettää kiinnostuksensa, mutta nyt sen kanssa voi tehdä jo aika pitkiäkin sarjoja ilman herkkupalkkaa. Ehkä me joskus uskalletaan johonkin rallytokokisoihinkin pyörähtämään, ken tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...








tiistai 7. marraskuuta 2017

Sadepäivien piristystä

Kaamosmasennusta pukkaa ja pimeys vie meidät mennessään. Sen pienen hetken saimme me varsinais-suomalaisetkin nauttia lumesta, kunnes se taas suli pois vesisateiden myötä. Nämä kuuluisat vesisateet toivat myös mukanaan kaiken kattavan harmauden, ja hyvät kuvauskelit ovatkin aika harvassa. Aurinko kyllä silloin tällöin pistäytyy näkyvillä, mutta koulusta kotiin saapuessa on pimeä jo yleensä tuloillaan.

Päätinkin siis jakaa hieman syysiltojen piristystä ja julkaisettomat syyskuvat pääsevätkin huomion keskipisteeksi ! Itse näistä tykkään, toivottavasti miellyttävät myös muiden silmää ! :)



















perjantai 27. lokakuuta 2017

Toiminnantäyteinen päivä

Vähän myöhässä tämä postaus tulee mutta tuleepahan kumminkin ! Syysloma siis oli ja meni, pidempikin se olisi voinut olla enkä olisi valittanut. Mulla tosiaan oli vain torstai ja perjantai lomaa, kun taas pikkusiskollani esimerkiksi oli koko viikko. Paljoa en lomalla ehtinyt normaalitoiminnan ohella tekemään. Perjantai taisi oikeastaan olla ainoa päivä, jolloin oikeasti tein jotain tavallisesta poikkeavaa.


Perjantai lähti käyntiin pitkään nukkumisen sijaan ajoissa heräämiseen ja Brunon kanssa bussilla Turkuun lähtemiseen. Reissu oli tavallaan etukäteen suunniteltu, mutta viime hetken muutosten takia jäi alkuperäistä suunnitelmaa lyhemmäksi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän piti mennä Ruissaloon asti kenties ihailemaan auringonnousua, mutta rajallisen ajan takia tyydyttiin vain kiertämään jonkun aikaa Vartiovuoren puistossa ennen kotiinlähtöä. Muutamia kivoja kuviakin sain napsittua, yksi lempparini tuli kesäteatterilta. B ylitti odotukseni sillä, miten hyvin se pysyi paikallaan. Rauhassa sain iskeä sen jos jonkunlaiseen paikkaan istumaan ja makaamaan ja se pysyi paikoillaan niin pitkään kun pyysin. Taidettiinkin ehtiä juuri ennen pahinta koiranulkoiluttajaruuhkaa paikalle, aluksi ei paikalla nimittäin ollut melkein ketään, mutta lähtiessä oli sinne jo ilmestynyt jos jonkinlaista liikkujaa.



Kaukaa kuvaamista mun pitää vielä aika lailla treenata, mutta tästä tuli kyllä ainakin omaan silmään ihan hauska kuva. :)

Kauaa ei tosiaan Turussa pyöritty, bussimatkat sujui ongelmitta ja kotimatkalla kaveri oikeastaan melkein nukahtikin bussiin. Kauaa en kuitenkaan kerennyt kotona olemaan, kun piti jo jatkaa matkaa. Puolen päivän aikoihin lähdimme iskän kanssa ajelemaan kohti Raumaa. Iskällä oli siellä jokin työjuttu, ja minä sain sillä aikaa parisen tuntia tutustua Vanhaan Raumaan. Rakastuin heti vanhoihin taloihin ja muuhun ympäristöön ! Uskomattoman kaunis kaupunginosa, ehdottomasti kannattaa käydä jos tilaisuus sattuu eteen !







Raumalta ajettiin sitten vielä Poriin hakemaan pikkusiskoani ja hänen kaveriaan, jotka olivat olleet sukulaisteni luona vierailulla. Syötiin nopsaan jotain ja sitten alkoi kotimatka. Kotiin päästyä ei sitten enempää oikein tullutkaan enää tehtyä, Netflixiä taidoin hetken aikaa tuijotella ennen nukkumaan menemistä.