Perjantaina nappasin vaihteeksi taas kameran lenkille mukaan. Matkan varrella oli yksi lupiinipuska, joka valitettavasti oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Siitäkin huolimatta pysähdyttiin siihen ja yritin saada pari kivaa kuvaa. Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui Brunon pienuus, kukinnot alkoivat vasta sen pään yläpuolelta, enkä saanut koiraa oikein järkevästi aseteltua. Monia isoja lupiinikasvuntoja olen nähnyt esimerkiksi moottoriteiden varrella, mutta meidän kodin läheltä en ole oikein löytänyt. Nyt alkaa muutenkin pikkuhiljaa niiden parhaat päivät olla ohi, joten hienojen kukkakuvien saaminen taitaa jäädä vain haaveeksi.
Illemmalla pyöräilin Myllyyn ja kävin Prismasta ostamassa vihdoinkin kauan haaveena olleen kolmijalan. Tuurilla sain kyseisen mallin viimeisen kappaleen, joten onneksi jaksoin käydä etsimässä. Tästä eteenpäin jos sais vaikka omatoimitreenitkin vähän paremmin kuvattua, tähän mennessä kun on pitänyt joko iskeä kamera maahan tai virittää se jonkin tason päälle. Videonmuokkausohjelman kanssa tosin on vielä hieman ongelmia, Filmoraan en ole vieläkään saanut lisenssiä hankittua, joten sen kanssa videoihin tulee vieläkin vesileimat. Joskus latasin Windowsin Movie Makerin kun sitä ei valmiiksi tässä ollut, mutta senkin kanssa olisi pitänyt joku lisenssi ostaa, jotta olisi voinut videot tallentaa. Tällaista ei ole aikaisemmin Movie Makerin kanssa ollut, ihan ilmaiseksi sen on tähän mennessä saanut. En tiedä mikä juttu tuo nyt sitten on, mutta aika vikkelään ohjelman poistin. Muutenkaan en tuosta ohjelmasta oikein tykkää, vähän turhan yksinkertainen se on mun makuun. Alkoi vain vaihtoehdot hieman loppua, kun en haluaisi videoihin sitä vesileimaakaan.
Viime viikon omatoimisesta keppitreenistä kyhäsin lyhyen videon, treeni oli oikeasti paljon tuota pidempi, mutta kamera oli sooloillut, eikä kaikkia toistoja ollut tullukkaan videolle. Ollaan kujakeppien kanssa treenattu jo jonkun aikaa ja aika kapeaksi kujan voi jo laittaa, treenejä tosin helpottaisi, jos saisin keppien päihin sellaiset piikit, jotta ne olisi helpompi laittaa maahan ja siirtää. Varsinkin syksyisin ja alkukeväästä kun maa on kovaa, on kujaa todella vaikea muuttaa. Kesällä se on vähän helpompaa, mutta piikit auttaisivat kyllä asiaa.
Myös saman päivän hyppytreenistä tein videon. Lyhyt tuokin on eikä kaikkia toistoja näy, mutta parempi se kun ei mitään. Itselläni ongelmaksi olen huomannut sen, etten aina osaa olla täysillä mukana. Vaikka fiilis olisi ihan huipussa, jotenkin en saa sitä kokonaan itse tuotua esille, ja koiran into ja kiinnostus saattaa siksi lopahtaa ennenaikojaan. Videoista on ollut apua siis siinäkin mielessä, että niistä itse näen, mitä itse teen väärin ja mitä voin parantaa. Tulevaisuudessa pitää siis fiilikseen ja intoon kiinnittää enemmän huomiota, Bruno kun on sellainen koira, joka toimii vähän ohjaajankin fiiliksen mukaan. Enemmän pitäisi vaan saada sitä intoa esille itsestäni.
Agikurssien aikana huomasin, että valvovan silmän alla tein enemmän tosissani treenit. Jotenkin se, että siinä on koko ajan joku toinen katsomassa ja korjaamassa sai mut skarppaamaan paremmin. Valitettavasti ei olla moneen kuukauteen päästy lähellekään hallia, meni aika kauan, että saatiin edes seuran jäsenyys hankittua. Äidin kanssa puhuttiin kuitenkin jo pienryhmäpaikan hakemisesta syksymmällä, tässä heinäkuun aikana kun pienryhmillä on muutenkin ilmeisesti kesätauko menossa. Ensi viikon vietän kuitenkin itse rippileirillä isosena ja sen jälkeen jatketaan taas omaan tahtiin treenailua. Toivon mukaan päästäis edes joskus takaisin hallille treenailemaan ja mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa myös kilpailemaan asti.
