Sivut

maanantai 18. joulukuuta 2017

Koirani hassut tavat

mini-Bruno 4 kk
Joskus joku sanoi, että koiran kanssa ei ole koskaan tylsää. Tähän lauseeseen olenkin voinut samaistua oikein hyvin, ei nimittäin ole hetkeäkään ollut, etteikö Bruno olisi saanut hymyä huulille edes kettumaisen käytöksen jälkeen. Päätin siis kerätä hieman näitä naurettavia tapoja listaan ja katsoa, kuinka omituinen koira minulla oikein on.


Makaaminen








Aloitetaan jostain aika yksinkertaisesta mutta kuitenkin melko yleiseksi (ainakin lapparipiireissä) muodostuneesta tavasta. Kun Bruno makoilee ihan muuten vaan, valikoituu asennoksi harva se päivä niin sanottu hylje- tai sammakkoasento. Takajalat vain sojottamaan suoraan taaksepäin ja voilà ! Joskus äidin kanssa mietittiin, eikö uroskoirilla asento ole jotenkin epämukava, kun suoraan pallien päällä makaa. Ei vissiin sitten kuitenkaan, kun ihan hyvin ilman näkyviä epämukavuuden tunteita on tähänkin asti selvitty !

Toinen melko yleinen makuuasento B:llä ilmenee sen nukkuessa. Sen sijaan, että se makaisi kyljellään kuin normaalit koirat, se suosii selällään ketarat pystyssä makaamista. Harvinaisempi näky on, ettei se olisi tässä asennossa ollenkaan edes jossain vaiheessa uniaan.



Pahvilaatikot

"Minä ihan itte kaikki revin !!1!!1!"









Bruno rakastaa pahvilaatikkoja ja pahvin repimistä. Tyhjä vessapaperirulla ? Tänne vaan ! Tyhjä pahvirasia ? Hauska juttu ! Tyhjä muropaketti ? Ihan parasta ! Oli se pahvi ihan missä muodossa tahansa, iso tai pieni, kaikki menee ja kaikkia revitään ! Helppoa ja kivaa, kun ei tarvitse motivoida herkuilla koiraa tekemään jotain viriketoimintaa. Jos sillä on tylsää, riittää kun lykkää pahvia naamaan ja se on seuraavat kymmenen minuuttia tyytyväinen. Jotkuthan antavat koiralle aivopähkinänä suljettuja pahvilaatikkoja, joissa on herkkuja sisällä. Meillä riittää se pelkkä pahvilaatikko vaan ! Ja tästä juontuukin yksi Brunon monista lempinimistä, pahvi-Paavo !



Luiden syöminen


Bruno tykkää luista siinä missä mikä tahansa muukin normaali koira. Mutta osaako se syödä niitä kuin mikä tahansa muukin normaali koira ? Ei todellakaan. Tai no kyllähän se aina jonkun ajan kuluttua pääsee syömiseen asti, mutta sitä ennen sen tulee suorittaa haastava sarja muinaisia rituaaleja. Nämä rituaalit selkeästi valmistavat sekä koiran että luun itse syömisvaihetta varten.

Rituaalit alkavat luun kannolla. Kun tuore luu on vastaanotettu, tulee se kantaa muutaman metrin päähän vastaanottopaikasta ja pudottaa maahan. Tämä on tärkeä vaihe, se täytyy pudottaa, ei laskea. Pudottamisen jälkeen alkaa sarja monimuotoisia liikkeitä ja äännähdyksiä, mitälie luun palvontaa mahtavat olla.

Palvontaosuuden jälkeen luuta tulee raahata vielä pari metriä eteenpäin, kenties toistaa palvontavaihe muutamaan otteeseen, ja tämän jälkeen voidaan vasta harkita luun syömistä. Jossain oivassa välissä voidaan tietenkin käydä vielä kenenkään huomaamatta pöllimässä kaverinkin luu, jolloin kiva on kahta hauskempaa.

Kun rituaalit on suoritettu, voidaan vihdoinkin alkaa syömään luuta. Tai sen voi jättää maahan ja porhaltaa tekemään muita juttuja, your choice.





Naaman pyyhkiminen

En tiedä monenko muun koira tekee tätä, mutta meillä koirat pyyhkii naamansa ruokailun jälkeen. Joskus mattoihin, joskus sohvaan, joskus jonkun syliin, joskus mennään lumeen pyörimään. Paikalla ei ole väliä, kunhan naama saadaan pyyhittyä.

Itse pyyhkiminen on kyllä huvittavan näköistä: B iskee naamansa maahan, etujalat sojottavat taaksepäin, ja siitä lähdetään sitten parhaimmassa tapauksessa viistämään eteenpäin. Yleensä se tyytyy olemaan paikalla ja vain pyyhkii päätään, mutta joskus liikkuu koko koira.

Tästä naaman pyyhkimisestä on tullut myös muutenkin kauhean kiva ja hauska tapa Brunolle. Jos sataa lunta, se menee lumeen viistämään ja pyörimään naama edellä. Jos sitä kuivataan, on kauhean kiva syöksyä syliin naama edellä. Oli tilanne mikä tahansa, naama edellä vaan niin kaikki menee hyvin !




Tassujen pyyhkiminen

Turkkirotu ja kurakelit johtavat siihen, että koiran tassuja kuivatellaan ja pyyhitään miltei poikkeuksetta joka ilta. Ja aamu. Ja päivä. Lyhyesti sanottuna koko ajan vaan. Tähän B onkin sitten kehittänyt oikein oivan tavan: kun pyyhe otetaan esiin, se jo melkein samantien tunkee kiinni ja heittää etutassunsa ilmaan, parhaimmassa tapauksessa alkaa niitä jo itse "kuivaamaan" pyyhettä vasten. Tarkemmin ajateltuna tuo on oikeasti aika hyvä tapa, koira tykkää tassujen pyyhkimisestä joten se hoituu ilman ongelmia.

Toinen pyyhkeisiin liittyvä tapa on niiden kantaminen ja repiminen: joskus koiraa kuivatellessa se innostuu kuivaamisosuuden jälkeen repimään ja ryöstämään pyyhkeen itselleen, kantaa sen hieman kauemmas ja alkaa kaapimaan ja "potkimaan" sitä. Sitten ollaan niin tyytyväisen näköisiä kun rajun kaapimisen jälkeen pyyhkeen lisäksi matotkin melkein kasaantuvat.





Onko sinun koirallasi jotain hassuja tai outoja tapoja?