Kiirettä pitää

Voi jestas, kun mulla on ollut kiireiset pari viikkoa! :D Lukio alkoi ja vie oman aikansa, sen lisäksi olen käynyt futistreeneissä ja -peleissä, lenkkeillyt ja treenannut Brunon kanssa... Ja tänään alkoi jatkoisoskoulutus, onneksi meillä on tapaamisia vain kerran kuukaudessa, jottei se vie liikaa aikaa.

 Koirarintamalla on tapahtunut sellainen jännä uusi juttu, että ilmoittauduin agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen (kuulostaa kamalalta, mutta koe on kuulemma ihan helppo ja siinä lähinnä vain katsotaan koirakon yhteistyötä yms.)! Pääsykoe on lokakuussa, joten sen jälkeen sitten toivonmukaan päästäisiin vihdoinkin polkaisemaan tämä meidän agilityuramme kunnolla käyntiin. :)

Brunon kanssa ollaan muutenkin koitettu nyt tehdä erilaisia asioita paljon, ollaan esimerkiksi käyty muutamissa eri koirapuistoissa pariin otteeseen, ja kerran kävimme jo Turussakin asti kahdestaan bussilla. Bussimatka oli Brunon elämän toinen kerta bussissa ja meni hyvin, ensi-ihmettelyiden jälkeen koira tyytyi kohtaloonsa ja makasi miltei koko matkan penkin alla tai puoliksi jalkojeni päällä. Turku-reissu oli ihan kivaa vaihtelua, päästiin vähän city-koirailun makuun ja B taapersikin ihan mallikkaasti ihmisvilinässä. Käytiin reissun lopuksi vielä yhdessä turkulaisessa koirapuistossa ja saatiin uusia koirakavereita, Bruno on siinä mielessä helppo koira, että kaikki käy, oli sitten uros tai narttu. B vaan "lämpeää" uusille koirille vähän hitaasti, eikä innostu kauhean helposti leikkimään. Haistella se kyllä voi ja sitä se tekeekin, mutta välillä toiset koirat joutuvat pettymään leikkimisen suhteen.

Perustreenailuihin meillä sisältyy tällä hetkellä hihnakäytöksen treenailu ja sen lisäksi ehtimisen ja jaksamisen mukaan satunnaisten temppujen treenailu. Uusia temppuja aion opettaa sitä mukaa, kun keksin sopivan opetustyylin ja kun aika riittää.

Nyt viime aikoina on taas pahanlaatuinen bordercolliekuume iskenyt, eikä se ota lähteäkseen. On tullut taas selailtua facebookissa ja ties missä Pinterestissä suurinpiirtein bordercollieiden kuvia ja kuolannut pentujen perään. Mulla on siis ollut haaveena oma bordercollie niin kauan, kuin muistan, eli aika monen monta vuotta jo, ja haave on vain vuosien saatossa vahvistunut vahvistumistaan. Olenkin oikeastaan päättänyt jo jopa kennelin, josta tulevaisuudessa meinaan bordercollieni ostaa, minulla on jo pitkään ollut mielessä yksi tietty kennel, jonka koirat miellyttävät silmääni. Itse asiassa kyseisessä kennelissä on tälläkin hetkellä yksi niin unelmapentue tuloillaan, että harmittaa, etten ole vielä täysi-ikäinen ja oman kämpän omistava henkilö. :D No, kyllä mä sitten joskus sen oman bortsuni sieltä saan, ennemmin tai myöhemmin... Siihen asti voin lievittää (tai pahentaa) bortsukuumettani tutustumalla näyttelyissä yms. muiden bordercolliehin. ;)

Jokin tässä rodussa vaan miellyttää mun silmää, ja nimenomaan siis nämä vähän työtyyppisemmät ja sirommat yksilöt :)

Ehkä söpöin ikinä, ja luonnekin oli mitä miellyttävin! <3

Tulevista postauksista sen verran, että olen ainakin toteuttamassa FCI Roturyhmien suosikit-postauksen, ja varmasti myös jonkin sortin tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat-postauksen. Sen lisäksi on tulossa kaikkea muuta kivaa, kunhan keksin sopivasti sisältöä ja saan oettua aiheeseen sopivat kuvat! ;) Joten stay tuned, jos sielä ketään tätä blogia säännöllisesti seuraa, kirjoittelen taas sitten, kun ehdin!

Blogiarvosteluja

Hupsista, unohdin viikonloppuna kirjoittaa nämä arvostelut! Tai voiko niitä kovin arvosteluiksi sanoa :D. No, kaippa niistä voi sitäkin nimeä käyttää. Elikkä siis linkkaa blogisi- postauksen kommentteihin tulleita blogeja, olkaa hyvä (parempi taas myöhään kuin ei milloinkaan)! Jokaisen blogin kohdalla on kuva blogin bannerista/ulkoasusta, osoite blogiin, bloggaajan oma kuvaus blogista ja omia mietteitä blogiin liittyen. Kerron nyt vain positiiviset puolet jokaisesta blogista koska en negatiivisiin halua tarttua eikä kukaan niitä kaipaa. Muttamutta, asiaan!

Tavoitteena Tähtiin

"Hei! Ja tervetuloa!

Blogi kertoo 15-vuotiaan tytön junior handler harrastuksesta ja koirien esittämisestä näyttelyissä. Blogi päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti, ja se sisältää, yleensä, suuria ja hyvälaatuisia kuvia.

Blogin pitäjällä itsellään on yksi koira 5-vuotias ranskanbulldoggi uros FI EE MVA Onorato Del Jodonel "Jimi".

Kommentit ovat erittäin tervetulleita ja lukijaksi saa liittyä!"

Tekstin perusteella blogi vaikutti minusta mielenkiintoiselta ja loppujen lopuksi päätyikin lukulistalle. Tykkään ulkoasusta ja esittelyteksti on riittävän pituinen ja kattava. Postauksissa on hyvälaatuisia kuvia ja vaihtelevuuttakin löytyy. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin se oli kunnolliset esittelysivut kirjoittajalle ja tämän koiralle, mutta ne eivät aivan välttämättömiä ole. Tämän blogin kautta pääsee paremmin sisään tähän junior handler-maailmaan, itse olen ainakin joskus miettinyt, että miten se oikein käytännössä toimii. Muutenkin on kiva aina lukea hieman muiden kokemuksista näyttelymaailmasta. Kaikin puolin kiva blogi, jota suosittelen vilkaisemaan, jos näyttelymaailma yhtään kiinnostaa. :)

Tassujen Taikaa

"Hei ja tervetuloa!
Tämä on koirablogi mikä käsittelee äidin ja tyttären kolmen rakkaan tassukkaan elämää ja harrastuksia.

Pää kirjoittajana toimii 20vuotias ''tyttö'' Kuopiosta sekä sillointällöin kirjoituksista vastaa ''Mamma''.

Poppooseemme kuuluu vuonna 2009 syntynyt ja kastroitu Mittelspitz uros Puffejoka on meidän niinsanottu kantaisä.
Toisena joukkoomme eksyi vuonna 2014 syntynyt Kleinspitz narttu Elli joka on Mamman sijoituspenikka Magical Rose's kennelistä.
Kolmas ja ehkä tämänhetkinen päätähti on vuonna 2009 syntynyt sekä steriloitu Kleinspitz Ruusu Pienenpolun kennelistä, joka on myös Ellin äiti.

Tällähetkellä blogin päällimmäset puheenaiheet ovat näyttelyt sekä nuorimmaisen pennun kasvu ja tulevaisuus"

Ulkoasu on tässä blogissa melko simppeli ja valkoinen, mutta omalla tavallaan kiva ja tykkään varsinkin koodauksesta. Esittelyteksti on kattava ja sivuilta löytyi hyvin tietoa koirista ja muusta tarpeellisesta. Kuvat ovat hyvälaatuisia ja postauksia on monen moisia. Koirat ovat suloisia, joten suosittelen ihan vaan senkin takia vilkaisemaan! ;)

Koiria Maalta

Tällä hetkellä tämän blogin osoite ei valitettavasti toimi, en tiedä syytä, mutta sen takia en nyt sitten saa tähän tätä arvostelua tehtyä. Harmi sinänsä, koska oli ihan kivan oloinen blogi, muistaakseni olen joskus ennenkin eksynyt kyseisen blogin sivuille. :) Kirjoittajan toinen blogi löytyy kuitenkin täältä. Tämäkin blogi on kiinnostava ja päätyikin lukulistalle.

Shepherday

"Tarina nuoren saksanpaimenen harrastamisesta TOKO:n, jäljen ja esineruutuilun parissa. Sivuroolissa pikkumusta schipperke."

Banneri on aika yksinkertainen, mutta pidän siitä, mielestäni se sopii hyvin tähän blogiin. Ulkoasu muutenkin on pidetty aika simppelinä, mutta mielestäni se on kivaa vaihtelua blogimaailmaan. Ei ulkoasun tarvitse aina olla ylikoodattu jotta se olisi silmää miellyttävä. ;) Esittelyteksti on lyhyt ja ytimekäs ja sivuilta löytyy hyvin tietoa. Postauksissa on hyvälaatuisia kuvia ja videoitakin löytyy. Innolla jään seurailemaan tätä blogia, saan täältä toivonmukaan meille lisää treenimotivaatiota ja ideoita, ja nyt koulujen alkaessa (minulla muuten alkaa huomenna lukio, iik..!) päästään seuraamaan kirjoittajan opiskelua kennellinjalla.

Red Mystery With Paws

"Tervetuloa

Blogi käsittelee pääasiassa cockerspanieli-neidin harrastustoimintaa, kuten TOKOa, agilitya ja näyttelyitä, sekä niissä onnistumisia ja epäonnistumisia. Näiden ohessa käydään läpi myös ihan meidän arkielämää.

Satunnaisia postauksia tulee myös liittyen koirien terveyteen, kun työn puolesta käyn luennoilla.

Vierailevana tähtenä nähdään usein tädin cockerityttö."

Tässäkin blogissa ulkoasu on melko yksinkertainen, mutta toimii hyvin. Bannerissa esim. teksti voisi olla jollain toisella fontilla, jotta se toisi lisää mielenkiintoa ja näyttäisi huolitellummalta, mutta tekstin väri on hyvä, se sopii hyvin blogin nimeen. ;) Tykkään "luetuimmat postaukset"-kohtien koodauksesta. Esittelyteksti on hyvä ja siitä löytyy blogin perussisältö tiivistettynä. Postauksissa on yleensä hyvin kuvia ja tekstiä on sopiva määrä. Mielenkiintoinen blogi, suosittelen kuitenkin vilkaisemaan!

TemppuTaituri

Voijettä, miksei tää blogi ole jäänyt mun lukulistoille! :D olen ennenkin vieraillut kyseisessä blogissa, mutta jostain syystä ei silloin jäänyt luettavaksi. Esittelytekstiä blogista ei löydy, mutta ei se nyt kovin häiritsevää ole. Esittelysivut ovat kattavia ja ah, rakastan temppuohjeita aivan kamalasti! <3 tästä blogista olen saanut niin paljon vinkkiä ja ideaa tulevaisuuden tempputreenejä varten, ohjeet ovat selkeitä ja esimerkkivideot auttavat hyvin. Postaukset ovat muutenkin monipuolisia ja sisältävät hyvälaatuisia kuvia. Tykkään myös blogin ulkoasusta. Kaikin puolin blogi on aivan ihana ja varmasti seurailen tästä eteenpäin aktiivisesti postauksia. Ehkä me joskus Brunonkin kanssa opitaan noin paljon temppuja! ;)

Suden Huudon

"Blogi elämästäni siperialaisten ja australianpaimenkoirien kanssa.

Haaveilua omasta valjakosta ja koiramäärän kasvamisesta.

Astetta tyhmempää ja hölmömpää huumoria ja sarkasmia on havaittavissa, joten pidäppä pipos löysällä!

Kuulumme myös Best Friend:n #testihaukut tiimiin."

Esittelytekstin perusteella kuulosti mielenkiintoiselta blogilta, joten innolla lähdin tätäkin tutkimaan. Ulkoasu on kiva, tietty aina jotain hienosäätöä voi tehdä, muttei nyt mitään omaan silmään häiritsevää iskenyt näkyville. Esittelysivut sisältävät hyvin tietoa ja postauksissa on hyvälaatuisia kuvia. Varmasti jään tätäkin blogia seurailemaan, olen joskus itsekin haaveillut siperialaisesta vaikka sittemmin on sekin jäänyt, enkä enää koe sitä oikeaksi roduksi mulle. Upeita koiria joka tapauksessa ja blogi on ihan vilkaisemisen arvoinen!

Yhteenvetona: kivoja blogeja kaikki, jään seurailemaan innolla. :)

Muistoja

Niin loppui sekin tarina. Santtu lähti takaisin omistajalleen 2.8. Monta asiaa koettiin ja moni jäi kokematta. Jäi haikea fiilis tottakai, mutta saan jatkaa edelleen samalla tallilla ratsastamista, mikä on kiva. Kuitenkin tutuksi jo tullut paikat, hevonen vain vaihtuu. Ja saanpahan taas lisää kokemusta erilaisilla hevosilla ratsastamisesta, koska todennäköisesti tulen ratsastamaan eri hevosilla tässä ajan mittaa.

Mutta tosiaan, vuokrasin Santtua aikavälillä 6.12.2014-30.7.2016, eli melkein kaksi vuotta. Santtu oli tätä ennen ollut muutaman kerran satunnaisena maastoratsunani, koska vuokrattiin siskoni kanssa tuolloin Nixua ja oli kivempi mennä maastoon kahdella hevosella. Sen jälkeen, kun Nixu oli lopetettu, aloin ratsastamaan Santulla. Välillä mietin, miksi aloitin Santulla, tykkään kuitenkin enemmän poneista ja olisin vain voinut etsiä kokonaan uuden vuokraponin. Jokin Santussa sai minut kuitenkin jäämään. Enkä kadu yhtäkään yhteistä hetkeämme. Tiemme oli yhtä vuoristorataa, tuli onnistumisia ja välillä nieleskelin kyyneliä, kun mikään ei sujunut. Tämä ruuna kuitenkin opetti minulle varmaan enemmän ratsastamisesta kuin yksikään toinen hevonen. Koska en päässyt melkein yhtään hyppäämään, oli pakko ratsastaa sileällä ja maastossa, ja näin kouluratsastus nielaisi minut mukanaan. Pieni perfektionisti pääni sisällä alkoi vaatia enemmän ja paremmin, halusin kehittyä ratsastajana. Olisi ollut varmaan vielä tehokkaampaa pyytää useammin niitä tunteja, mutta tykkäsin keskittyä itse ratsastamiseen ja yrittää itse selvittää oikeita nappuloita. Satunnaiset tunnit sitten tukivat ja auttoivat tässä kehittymisessä.

Tykkään ratsastaa ilman satulaa. Aika nopeasti jätinkin sen satulan sinne talliin. Ensimmäiset kerrat olivat ihan kamalia, en osannut istua ravissa ollenkaan ja meinasin tippua monta kertaa yhden ratsastuskerran aikana, ja kerran pääsin sitten maistelemaan heinää kun putosin pellolla Santun pelästyessä ilmeisesti jotain :D. Laukka-ravi-siirtymiset olivat kamalimpia. Otin usein tueksi kaulalle sidotun riimunarun, jotten vetäisi ohjista. Olin kuitenkin päättänyt opetella istumaan ravissa. Siitä lähti sitten hurja harjoittelu, menin paljon ilman satulaa tai ilman jalustimia ja ravasin, ravasin, ravasin. Pikkuhiljaa aloin saada rytmistä kiinni ja ajan myötä pääsin paremmin ja paremmin raviin istumaan. Minulle oli lottovoitto, kun ravi ei enää tuntunutkaan pomputtavalta, vaan oikeastaan aika pehmeältä ilman satulaa. Harjoitusravissa istuminen oli edelleen vielä tuskaa, mutta oli se jo parempaa kuin aikaisemmin. Aloin kuitenkin huomaamaan, että istuin monesti todella huonosti, ja aloinkin sitten kiinnittämään tähän enemmän huomiota. Istuntani ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta sekin on parantunut aikaisemmasta.

Pikkuhiljaa opin myös ratsastamaan hevosta rennommaksi. Aina se ei onnistunut, ja välillä turhauduin kun mikään ei toiminut. Tälläisissä tilanteissa usein sitten kävelin hetken pitkillä ohjilla ja nollasin tilannetta, jonka jälkeen jatkoin helpoilla jutuilla käynnissä hakien rentoutta ja hyvää fiilistä. Ja fiilis oli mitä parhaimmillaan, kun aloin saamaan hevosta ravissa, saatikka sitten laukassa rennoksi.

Santtu oli hevonen, joka todella opetti minut ratsastamaan. Siltä kun piti osata jo vaatia jotain, että se meni oikein päin. Hyvillä mielin kuitenkin odotan tulevia ratsuja ja ratsastuskertoja, mielenkiintoista nähdä, miten muut hevoset toimivat.

Halusin Santusta jonkun konkreettisen muiston kuvien lisäksi. Onneksi minulla oli siltä muutama häntäjouhi, joten sain tehtyä Katin blogista inspiroidun kaulakorun. Kyseessä on siis unisieppari, jonka verkko on tehty Santun jouhesta. Teen myöhemmin tälläisen vielä Nixunkin jouhesta, ja teen varmaan samalla kertaa sitten korusta DIY-ohjeen tänne blogin puolelle. Tykkään unisieppareista, ja tämä oli siinäkin mielessä kiva idea, koska minulla ei muutamaa jouhta enempää ollut, joten kunnon jouhikoruun ne eivät olisi riittäneet.

Ikävä Santtua mulla tottakai tulee, mutta onneksi mulla on jotain, mistä muistan sen aina! <3

Miten jälkikäsittelen kuvani?

Olen aika laiska jälkikäsittelemään kuviani, joten yleensä käsittelen vain ja ainoastaan ne, mitkä julkaisen jossain. Ajattelin nyt tehdä ainakin yhden postauksen (voi olla, että jossain välissä tulee toinenkin) joka käsittelee kyseistä aihetta. En ole mikään alan ammattilainen ja tämä on vain minun tapani, mutta kiva jos tästä on jollekin apua!

Kuvanmuokkausohjelmana minulla toimii ilmainen Gimp, jolla teen myös bannerini. Gimp on hieman vastaavanlainen, kuin Photoshop, mutta photarissa on enemmän toimintoja ja se maksaa. Haaveena olisi joskus hankkia Lightroom (mulla oli joskus kuukauden mittainen ilmainen kokeiluversio ja tykkäsin kovasti) mutta tällä hetkellä mulla ei siihen ole varaa. Mutta tähän asti olen hyvin pärjäillyt Gimpin kanssa, googlettamalla ja itse opettelemalla olen oppinut sitä käyttämään ja vieläkin löytyy uusia ominaisuuksia. Kaikkia osaamiani toimintoja en edes muista ja välillä pitää vieläkin googlettaa, että miten se nyt menikään. Perus jälkikäsittelyyn ei kuitenkaan tarvita ihmeitä ja vähälläkin pärjää hyvin. Listaan alas esimerkkikuvien kanssa, mitä itse teen ja mistä ne säädän.

Kun aluksi avaat Gimpin, se on suurinpiirtein tämän näköinen.
Yläpalkissa on eri toimintoja, mm. kuvan avaus, väriensäätöpaletit ja muut jutut. Vasemmalla näkyy työkalupakki, siinä on mm. rajaustyökalu, pensseli, skaalaustyökalu yms. Sen alapuolella on työkaluasetukset, joista pystyy mm. säätämään minkä kokoinen pensseli on yms. Oikealla puolella minulla näkyy esim. tasot, fontit ja brushit. Näitä kaikkia aukiolevia "ikkunoita" pystyy säätämään ihan oman mielen mukaan.

Ensimmäiseksi sinun pitää tietenkin avata muokattava kuva. 
Se tapahtuu painamalla yläpalkista kohtaa Tiedosto, ja sen jälkeen kohtaa Avaa. Sieltä pääset selaamaan kansioitasi ja avaamaan muokattavan kuvan. Minulla toimii tässä nyt mallikuvana yksi kuva kissastamme Kassusta.

Ihan ensimmäisenä säädän värin.
Väriä pystyy säätämään mm. painamalla yläpalkista kohtaa Värit, ja sieltä kohtaa Sävy-värikylläisyys. Tällöin sinulle avautuu kuvan mukainen ikkuna, josta pääset säätämään eri värejä ja niiden kylläisyyksiä. Itse yleensä vain säädän yleistä värikylläisyyttä jonkun verran.

Värien säätämisen jälkeen käyn kontrastin ja valoisuuden kimppuun.

Tätä voi säätää ainakin parista kohdasta. Helpoin on, kun avaa yläpalkin Värit, ja sieltä Kirkkaus-kontrasti. Tämä säätää aika voimakkaasti ja yleispiirteisesti, mutta on alkuun ihan toimiva työkalu.

Toinen kirkkauden ja kontrastin säätämiseen sopiva työkalu on Käyrät, joka löytyy myöskin yläpalkin Värit-kohdasta. Käyrät vaativat jo vähän enemmän totuttelua ja olen itsekin nyt vasta alkanut enemmän niitä käyttämään, mutta hyvänä yleissääntönä toimii, että käyrä on loivalla S-kirjaimella. Näin saa usein parhaimman tuloksen. Jos kuva on yli- tai alivalottunut, pitää käyrää tietenkin säätää vähän eri tavalla, mutta senkin oppii vain kokeilemalla. Ihan toimiva työkalu tämäkin.

(Tämä on valinnainen kohta, joka ei ole välttämätön enkä tätä kaikkiin kuviin tee. Tämä on kuitenkin hyvä, jos kuvaa vaikkapa juuri eläimiä tai miksei ihmisiäkin, sillä näin voit tuoda silmiä enemmän ja kirkkaammin esille.)

Joissakin kuvissa haluan tuoda kuvattavan silmiä enemmän esiin, jos ne ovat vaikka jääneet hieman tummiksi tai jos haluaa muuten vain korostaa niitä. Tähänkin on varmaan monia tapoja, mutta olen kokenut tämän toimivaksi. Eli ensin muodostetaan uusi taso painamalla punaisella ympyröidystä painikkeesta ja valitsemalla tason täyttötavaksi valkoinen. Tämä siis luo kuvan päälle uuden tason, joka on kokonaan valkoinen.

Seuraavaksi valitaan valkoisen tason tilaksi Pehmeä valo.

Kuva näyttää tältä, kun valkoisen tason tilaksi on valittu pehmeä valo. Peittokykyä pystyy säätämään oikealta.

Tämän jälkeen lisätään valkoiselle tasolle Tasomaski, joka saadaan painamalla Taso, sieltä Maski ja sitten valitaan Lisää tasomaski. 

Tasomaskin tilaksi laitetaan musta, jolloin se on täysin peittävä eli se peittää valkoisen tason kokonaan alleen -> kuva näyttää samalta kuin ennen valkoisen tason lisäämistä.

Nyt valitsemme vasemmalta työkalupakista Pyyhekumin, ja säädetään siihen sopiva koko ja sivellin. Minulla oli Hardness 050 tai 025, jolloin pyyhekumin reunat ovat pehmeät eikä jälki ole niin näkyvää. Sitten zoomataan haluttuun kohteeseen, tässä tapauksessa kissan silmiin ja kumitetaan siitä kohtaa. Tällöin kumitamme tasomaskia pois ja alta paljastuu valkoista pehmeän valon omaavaa tasoamme. Näin saamme silmistä kirkkaammat ilman, että muu kuva kärsii ylimääräisestä valosta. Tämän jälkeen voi valkoisen tasomaskin peittokykyä vielä säätää haluamansa laiseksi.

Tasomaskeja soveltamalla kuviin saa tehtyä muitakin kivoja yksityiskohtia, niiden avulla pystyy esimerkiksi tekemään mustavalkoisia kuvia, joissa jokin tietty kohta on värillinen.

Tämän jälkeen kuvaa voidaan terävöittää, mutta tässä kuvassa en eroa kyllä huomannut. Parhaiten se kuitenkin pitäisi onnistua valitsemalla yläpalkista Suotimet, sieltä Paranna ja sitten Epäterävöitä maski. Nimi hämää vähän, mutta kyllä se sitä kuvaa terävöi.

(Tämä on taas yksi valinnaisista vaiheista ja sitä voi käyttää kuvassa tehokeinona.)

Tähän kuvaan halusin lisätä vinjenttiä, joka meinaa siis sitä, että kuban reunat ovat tummemmat kuin muu kuva. Vinjentin avulla kuvan kohdetta saadaan paremmin esille taustasta ja sitä voi käyttäää hyvin juurikin tehokeinona. Gimpistä tämän ominaisuuden sain selville itsekin vasta vähän aikaa sitten ja tähänkin on varmaan olemassa monia eri tapoja, mutta olen todennut tämän aika toimivaksi.

Elikkä siis, ensin valitaan työkalupakista Ellipsivalintatyökalu. Sen jälkeen sillä rajataan haluttu alue, minulla se oli kutakuinkin kissan ympäriltä.

Sen jälkeen lisätään kuvaan Pikamaski. Sen saa painamalla vasemmalta alakulmasta ympyröityä kohtaa. Tällöin aikaisemmin rajatun alueen ulkopuolisesta osasta tulee punainen.

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, rajatun alueen ja punaisen alueen raja on todella selkeä. Koska vinjentistä halutaan luonnollinen ja pehmeä, raja pitää sumentaa. Se onnistuu valitsemalla Suotimet, Sumenna ja sieltä Gauss-sumennus.

Arvoja säätämällä pystytään saamaan paras lopputulos, mitään tiettyjä arvoja ei ole, kuvia on kuitenkin eri kokoisia ja jossain kuvassa toimivat arvot eivät välttämättä toimi jossain toisessa. Taas, kokeilemalla pääsee pitkälle.

Arvojen säätämisen jälkeen kuva näyttää suurinpiirtein tältä, raja on paljon nätimpi ja sumeampi.

Nyt pikamaskin voi ottaa pois. Se onnistuu napsauttamalla samaa painiketta, mistä maski saatiin päällekkin. Tämän jälkeen valitaan yläpalkista Valitse ja sieltä Käänteinen. Näin vinjentti saadaan tehtyä soikiolla rajatun alueen ulkopuolelle eikä sisäpuolelle.

Sitten valitaan taas Värit -> Käyrät ja vedetään käyrää kohti oikeaa alakulmaa, jolloin värit tummenevat ja kuvaan syntyy vinjentti.

Lopuksi klikataan vielä Valitse -> Ei mitään, jolloin soikion muotoinen valinta katoaa näkyvistä.

Tämän jälkeen voit lisätä vesileiman, jos haluat ja jos sinulla sellainen löytyy. Vesileima on helppo tehdä, luodaan vain kuva, jonka tausta on läpinäkyvä ja kirjoitetaan siihen halutulla fontilla haluttu teksti. Jos haluaa tehdä omaperäisemmän, voi vesileimaan lisätä jotain piirroksia tms, mutta ihan pelkkä nimikin usein riittää. Kun vesileima on tehty, kannattaa se tallentaa johonkin, ettei sinun tarvitse joka kerta tehdä uutta, vaan voit vain avata valmiin vesileiman ja kopioda ja liittää sen kuvaasi.

Kun liität vesileimaa kuvaan, paina hiiren oikeaa painiketta ja valitse Muokkaa -> Liitä määräten -> Uusi taso. Näin vesileima tulee kuvaan uutena tasona ja pystyt säätämään sen kokoa jos se on vaikka liian iso.

Vesileiman kokoa saa säädettyä valitsemalla työkalupakista Skaalaustyökalun. Muista klikata Säilytä kuvasuhde-kohtaa!

Lopuksi kuva tietenkin tallennetaan. Gimpissä moni hämääntyy kohdista Tallenna/Tallenna nimellä/Tallenna kopio, jotka eivät siis tallenna JPEG/JPG-kuvaa, vaan Gimpin oman ns. projektikuvan. Tällöin kuva tallentuu sellaisena kuin se on muokkausvaiheessa, ja sitä pystyy myöhemmin vielä jatkamaan. Tästä on hyötyä esim. bannereita tehdessä. Jos ei ehdi kerralla tehdä, voi bannerin tallentaa projektina ja jatkaa myöhemmin. Mutta kun haluaa tallentaa kuvan ihan normaaliksi tiedostoksi, valitaan Vie nimellä, tai vaihtoehtoisesti Korvaa, jolloin muokattu kuva korvaa alkuperäisen tiedoston.

Kuvaa viedessä avautuu ikkuna, josta pystyy vielä muuttamaan esim. kuvan nimeä ja tiedostomuotoa.

Kun edellisen ikkunan kohdalla painaa Vie, avautuu vielä yksi, pienempi ikkuna. Tästä kannattaa Laatuun laittaa 100, varsinkin jos kuvan meinaa jossain julkaista. Sitten painetaan vielä Vie.

Näin olet saanut kuvasi muokattua! Prosessi saattaa alkuun kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta menee aika nopeasti kun saa jujusa kiinni. Ja kuten todettu, esim. vinjenttiä en laita eikä kannatakkaan kaikkiin kuviin laittaa.

Vertailussa vielä käsittelemätön ja käsitelty kuva:

Toivottavasti ohjeista on apua, tämä ei tietenkään ole ainoa oikea tapa muokata kuvia, mutta yksi mikä toimii eikä vaadi paljoa. :)

P.S. Linkkaa Blogisi-tuloksia tulossa mahdollisesti ensi viikolla!