Mietteitä ja peruskuulumisia

Menin tänään tavalliseen tapaan tallille. Ensiksi täytin hevosten vesiastiat tarhoista, koska Marianne niin oli pyytänyt. Sen jälkeen hain Santun sisälle ja harjasin ja varustin sen.

Tuoreiden kuvien puutteessa kuvituksena toimii vanhoja kuvia, joista osassa ratsastajana en ole minä, vaan Marianne. :)

Alkukäyntien jälkeen aloin työskentelemään käynnissä. Tein voltteja ja pysähdyksiä, ja kun Santtu rentoutui yhteen suuntaan, vaihdoin suuntaa ja tein samaa toiseen kierrokseen. Santtu kuunteli ihan hyvin ja taipui kivasti.

Käynnin jälkeen aloin ottamaan ravia. Olin jo päättänyt, että tänään treenataan harjoitusravia. Otin jalustimet pois ja aloin tekemään käynti-ravi-siirtymisiä, jotta saisin vähän tuntumaa raviin. Alkuun Santtu oli todella hidas reagoimaan apuihin, mutta kun jatkoi siirtymisien tekoa, alkoi ruuna kunnolla keskittymään. Laitoin jalustimet takaisin jalkaan ja aloin ratsastaa kunnolla harjoitusravia. Tänään tuli taas huomattua, että hevosta todellakin pitää ratsastaa kunnolla, jotta sen saa kulkemaan oikein päin. Ensimmäistä kertaa sain Santun todellakin ratsastettua ravissa kunnolla alle. Sain tehdä koko ajan töitä, että muoto pysyi, mutta oli kyllä täysin vaivan arvoista. Vaikka ravi olikin aika hidasta, niin silti pikkuhiljaa se yhteistyö vaan paranee. 

Otin kunnon ravityöskentelyä molempiin suuntiin jonka jälkeen kävelin hetken aikaa. Sen jälkeen otin laukkaa kumpaankin suuntaan pari kertaa pääty-ympyrällä. Laukan jälkeen otin taas hetken aikaa ravityöskentelyä ja sitten kävelin taas. Välikäyntien jälkeen otin vielä hetken aikaa kumpaankin suuntaan ravia ja sitten menin loppukäynnit. Eli tänään oli ns. ravipäivä. :D

Tämän päivän ratsastuksesta jäi tosi hyvä fiilis, koska palasrt loksahtivat paikalleen ravin kanssa. Tästä on tosiaan vain suunta ylöspäin. Joskus sitä unohtaa, ettei sinne selkään saisi vain jäädä matkustamaan, vaan siellä selässä pitäisi tehdä töitäkin. Mutta kun sitten muistaa ihan kunnolla ratsastaa ja ainakin yrittää, alkaa tuloksiakin syntyä. Näillä fiiliksillä eteenpäin, ehkä me joskus päästään johonkin koulukisoihinkin asti! ;)

Yksi koiristamme, Saaga, pääsi kesällä ihan lähikontaktiin Santun kanssa. Vähän pentua pelotti kun toinen oli niin iso, mutta Santtu käyttäytyi tosi fiksusti, joten mitään pelättävää Saagalla ei oikeastaan ollut. :)

Santtu varmaan tajusi, että toinen on vielä ihan pieni ja peloissaan, kun se antoi Saagan ihan kaikessa rauhassa haistella koko pään läpi ja oli muutenkin tosi kiltisti. :) <3

Saaga nuolikin Santtua pari kertaa turvasta eikä ruunaa tuntunut asia ollenkaan haittaavan. Musta tuntuu, että Santtu tykästyi Saagaan. ;)