Junailijat

Keskiviikkona aamulla viideltä soi herätyskello ja aamupalan sun muun aamutoimien jälkeen hypättiin rinkan ja koiran kera auton kyytiin ja ajeltiin Turun rautatieasemalle. Seitsemältä lähti juna kohti Tamperetta ja Tampereelta vaihdettiin Seinäjoelle menevään junaan.

Lähdettiin hiihtolomaksi siis isovanhempieni luokse Etelä-Pohjanmaalle kyläilemään. Vaikka ajokortti jo allekirjoittaneeltakin löytyy, päädyttiin silti lähtemään junalla sinne. Kortti on käpälässä ollut vasta niin vähän aikaa, jotta ajateltiin yksin noin pitkän matkan ajamisen olevan vähän ikävää eikä välttämättä edes kauhean järkevää, talvikelit kun saattavat vähän petollisia olla. No mutta eniveis, aamulla aikaisin lähti juna Turusta kohti Tamperetta ! Vähän alkuun jänskätti, ensimmäistä kertaa meinaan matkustin yksin pitkää matkaa junalla, ja ensimmäistä kertaa siihen päälle vielä koira mukana. Matka meni kuitenkin hyvin, ja alkuihmettelyn jälkeen B oli oikein asiallisesti ja rauhallisesti junassa. Tampereella tosiaan jouduttiin junaa vaihtamaan, vaihtoaikaa oli reilu 20 minuuttia ja siihen päälle juna tuli vähän myöhässä, niin kerettiin hyvin katsastamaan juna-aseman invavessa ja odotustilat. Toisessa junassa Bruno oli alkuun vähän levottomampi kuin toisessa, pari kertaa se hiljaiseen ja kokeilevaan sävyyn haukahtikin, mutta hiljeni pian. Kaiken kaikkiaan selvittiin hyvin, ja Seinäjoella olivatkin isovanhempani heti jo vastassa, joten päästiin heti takaisin auton kyytiin. Pitkän matkan päätteeksi päästiin vihdoinkin perille joskus puolenpäivän tuntumaan.

Keskiviikosta sunnuntaihin sitten siellä pyörittiin, koira rakastaa maaseutua varmaan yhtä paljon kuin minäkin ja lenkkejä tuli oikein ahkerasti tehtyä. Pakkasta oli joka aamu ainakin -20 astetta, parina aamuna oli enemmänkin. Aurinko paistoi melkein joka päivä ja oli noin niinkun muutenkin tosi nätti ilma koko meidän viipymisen ajan. Lukemista tein jonkun verran (kemian ylppärit tulossa, iik !), mutta lähinnä otin rennosti ja napsin koirasta kuvia. En tiedä kuinka järkevää kameran kunnossa pysymisen kannalta on raahata sitä yhtenään pakkaseen ulos, mutta hyvin se pärjäsi ja paljon tuli kuvamateriaalia muistikortille. Just tuossa yksi päivä tajusin, että mulla on kyseinen kamera ollut kohta jo kolme vuotta ! Uutta runkoa olen jo jonkun aikaa haaveillut, mutta taitaa haaveena pysyä vielä pitkän aikaa. Mulla taitaa olla vähän kallis maku, kun haaveiden kohteilla tuntuu kovin suolainen hinta olevan...

Sunnuntaina tosiaan sitten lähdettiin ajelemaan takaisin kotia kohti, ja myöhään iltapäivällä vihdoinkin päästiin takaisin kotipihaan. Rankka oli taas automatka ja koira oli enemmän kuin tyytyväinen päästessään autosta pois. Mutta sellainen oli meidän hiihtolomamme, hermolomaa sekä koiralle että omistajalle ! Arkeen palaaminen ei nyt ihan mutkattomasti sujunut, bussikorttini unohtui isoveljen lompakkoon, joka on nyt armeijassa ja tänään aamulla nukuin pommiin, jonka seurauksena eka oppitunti jäi kokonaan välistä. Sen lisäksi yhden itsenäisen kurssin digikirjani kanssa on ongelmia. No, sellaista se joskus on, eiköhän se tästä kohta jo taas ala paremmin luistaa !