Normiarjen tavoittelua

Normiarjen rytmi alkaa pikkuhiljaa tarttua mukaan, eiköhän rutiinit tasaannu vielä paremmin tässä
parin kuukauden sisällä. Muutama pieni muutos on vielä mun asumisjärjestelyihin tulossa, mutta pian toivon mukaan jo vähän tasaantuu ja selkeentyy kuviot.

Viime ja sitä edeltävä viikko lenkkeiltiin satunnaisilla varusteyhdistelmillä, muutamat lenkit on tehty fleksin kanssa ja kerran vain kerettiin heittää pikkulenkki pannassa. Silloin hiffasi kuitenkin jo nopeammin, että vieressä vetämättä mennään. Nyt ongelmaksi muodostui kuitenkin palkkauskäden tuijottelu kunnon kontaktin ottamisen sijaan. Tämä nyt ei kuitenkaan ole niin suurensuuri ongelma, joten siihen puututaan sitten vasta hienosäätövaiheessa. Tällä hetkellä päätavoitteena nyt kuitenkin on vain saada se koira yksinkertaisesti kävelemään vetämättä vieressä, vaikka se sitten heittäisikin siinä samalla volttia nenä kiinni kädessä takaperin pomppien. Niin kauan kun hihna ei kiristy, ollaan me tyytyväisiä !

Oli meillä täällä Varsinais-Suomessa myös jo hetken aikaa kunnolla pakkastakin ja kerettiin yksi kiva kunnon lenkki heittää kameran kanssa, ennen kuin kelit meni taas plussan puolelle. Tälläkin hetkelle taitaa asteet huidella plussan paremmalla puolen ja maassa jäljellä olevasta lumesta ei voi lumena puhuakaan. Pakkasen puolelle tosin pitäisi taas loppuviikosta mennä, katsotaan saadaanko me vielä viides talvi tämän vuoden puolelle vai onko se pelkkää toiveajattelua.

Edellä mainittu kunnon lenkki mentiinkin pitkästä aikaa liinassa, käveltiin lähellä olevan junaradan vartta ja melko rauhassa saatiin mennä. Palkkailin taas aina kun tuli luokse ja pysyi lähellä, tuntuu kyllä muutenkin liinan kanssa kulkevan rauhallisemmin. Meni oikein kivasti koko lenkin ajan ja kuunteli tosi hyvin. Vapaana ollessa Brunolla on tosiaan sellainen inhottava tapa kuin pitkien spurttien ottaminen ja korvien kadottaminen. Liinan kanssa se ei edes yrittänyt ottaa pitkiä spurtteja, ja korvatkin ovat jo aikalailla kasvaneet takaisin. Siitä huolimatta ei ole suunnitelmissa pitää koiraa kunnolla irti vielä pitkiin aikoihin.

Viime torstaina otettiin koulun jälkeen tehokas istu-maahan-treenisessio. Semmoista kotitottista. Peruskäskyjä ei olla vähään aikaan treenattu, mutta herkut kädessä tuo tekee ihan mitä vaan. Vire oli sopivan korkealla ja alkukankeuden jälkeen teki tosi näppärästi asennonvaihtoja ilman, että pylly liikkui. Tämän vuoden aikana koitetaan varmaan saada näihin peruskäskyihin vähän kaukoakin, hyödyllistä monella tapaa, jotta koira tottelee käskyt pidemmänkin välimatkan päästä. Ei me mitään TOKOa varmaan koskaan tulla tavoitteellisesti treenaamaan, mutta ihan kivaa kotiharjoittelua se on. Sen lisäksi suhteen luomista ja sellaista yleistä tottelevaisuuttahan se edistää.

Muita temppuja ei olla jostain syystä oikein keretty treenailemaan, yhtä uutta temppua viikonloppuna vähän ehdittiin harjoitella, mutta siihen pitää käyttää vähän enemmän ajatusta ennen kuin jatketaan harjoittelua. Jossain välissä voisin taas kokeilla jotain temppuvideotakin väsätä, kun vaan aika riittäisi.

Nyt on onneksi koeviikko meneillään, niin on vähän kevyempi viikko. Ja kohta tuleekin jo Wanhojen tanssit ja hiihtoloma !