Sivut

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tottista ja temppuilua

Pari viikkoa menin melkein ilman Brunoa mun ollessa äitillä ja Brunon iskällä. Syynä oli tietenkin Saagan juoksut, ja koulun sun muun ohella en montaa kertaa kerennyt iskän luona käymään. Tässä välissä olin iskän luona ja B:kin on selvästi tähän tyytyväinen. Nyt olen kuitenkin taas äidin luona, eikä Bruno vieläkään tullut mukaan. Viikonloppuna kaverukset kyllä päästettiin taas yhteen, mutta Bruno yritti koko ajan hyppiä Saagan selkään, joten ainakin nyt pari päivää ovat vielä erossa ennen kuin yritetään uusiksi. Saaga oli aika kiukkuinen Brunolle, suuttui pari kertaa oikein kunnolla kun ei meinannut jättää rauhaan. :D



Aloitettiin tuossa reilu kuukausi sitten harjoittelemaan uutta temppua, mutta Saagan juoksujen takia treeneihin tuli vähän taukoa. Tiistaina kuitenkin taas vähän kertailtiin jalkatargettia, joka toimii alustuksena itse tempulle. Tavoitteena olisi siis opettaa Bruno hyppäämään ja pysymään jalkapohjien päällä, jos esimerkiksi makaan maassa selälläni jalat ilmassa. Tätä koitan nyt sitten ketjuttaa pienin askelin rauhassa kohti vahvaa suoritusta. Aloitettiin tosiaan niinkin simppelistä asiasta, kuin jalkatargetista. Alustoina meillä on tällä hetkellä joku tuollainen puinen pyöreä tarjotin, matala puujakkara, ja yksi vähän korkeampi puujakkara, joihin Brunon pitäisi kaikki tassunsa mahduttaa. Aloitettiin tietenkin helpoimmasta, eli tarjottimesta. Aluksi se haki siihen vain takajalkojaan, mutta nyt se hoksaa jo hyvin laittaa kaikki jalkansa sinne. Mikään kiire tuon opettamisessa ei onneksi tietenkään ole, joten ihan rauhassa voidaan edetä ja vahvistaa kaikki vaiheet varmoiksi. Muutama päivä treenin aloittamisen jälkeen siirryttiinkin jo matalaan jakkaraan, ja hetken jahkailun jälkeen B pomppi jo oikein pätevästi jakkaralle ja pois. Kerran ollaan jo korkeampaakin jakkaraa kokeiltu, sen hakemiseen meni kaeummin aikaa, mutta sillekin saatiin jo pari onnistumista. Tätä vaihetta meidän täytyy nyt ihan kaikessa rauhassa vahvistaa, jotta se osaa hypätä pienelle alustalle luontevasti ja ilman suurempia vaikeuksia. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa koittaa ruveta siirtämään hyppyä jakkaran sijaan jalkojen päälle. Vielä on itsellekin vähän pimennossa, miten tähän vaiheeseen edetään, mutta eiköhän sekin tuossa edetessä keksitä.

Pieni videonpätkäkin treenistä löytyy, mutta ajattelin vasta lopuksi koota kaikki vaiheet yhteen videoon. Siitä sitten näkisi suoraan kehityksen ja kenties joku saisi vinkkiä oman koiransa opettamiseen, kun kaikki vaiheet löytyisivät yhdeltä videolta.

"Minen oo tehny sulle mitää miks oot vihanen hanna auta !!"
Hurrrrja peto


Ei Saaga oikein arvostanut saamaansa huomiota... :D

Edellisviikon torstaina oltiin lähellä sijaitsevalla hiekkakentällä treenailemassa. Kauaa ei jaksettu siellä pyöriä kun pimeäkin alkoi hiipiä paikalle, mutta sellainen nopeahko tottis-/tempputreeni tehtiin. Vähän videotakin koitin ottaa, jossain kohdin kamera pätkäisi itsestään kesken videon ja taisi just joku hyvä pätkä jäädä kuvaamatta, mutta ihan hyviäkin pätkiä tuli. Filmoraan oli nyt myös näköjään tullut uusi vesileima, ja vaikka se onkin edellistä pienempi, tulee se silti vielä vähän ikävästi tuohon toiminnan eteen. Noh, tuolla on pärjättävä vielä kun lisenssiä en ole saanut aikaiseksi hankittua.

Videolta näkee siinä noin yhden minuutin paikkeilla, miten Bruno rupeaa ruuan perässä ylisuorittamaan ja vetää jotain ihan omaa vaikka käskynä oli ihan vaan sivulle tuleminen. :D ton typeryksen kanssa ei vaan koskaan ole tylsää ! Muutenkin se oli tuolloin vähän sählällä tuulella, mutta kuunteli kyllä siitä huolimatta ihan hyvin. Nykyään se palkkautuu myös jo aika hyvin sosiaalisellakin palkalla ilman vireen laskua. Ennen se saattoi sosiaalisen palkan jälkeen menettää kiinnostuksensa, mutta nyt sen kanssa voi tehdä jo aika pitkiäkin sarjoja ilman herkkupalkkaa. Ehkä me joskus uskalletaan johonkin rallytokokisoihinkin pyörähtämään, ken tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...








tiistai 7. marraskuuta 2017

Sadepäivien piristystä

Kaamosmasennusta pukkaa ja pimeys vie meidät mennessään. Sen pienen hetken saimme me varsinais-suomalaisetkin nauttia lumesta, kunnes se taas suli pois vesisateiden myötä. Nämä kuuluisat vesisateet toivat myös mukanaan kaiken kattavan harmauden, ja hyvät kuvauskelit ovatkin aika harvassa. Aurinko kyllä silloin tällöin pistäytyy näkyvillä, mutta koulusta kotiin saapuessa on pimeä jo yleensä tuloillaan.

Päätinkin siis jakaa hieman syysiltojen piristystä ja julkaisettomat syyskuvat pääsevätkin huomion keskipisteeksi ! Itse näistä tykkään, toivottavasti miellyttävät myös muiden silmää ! :)