Me tehtiin se !!

Ja niin koitti lauantai-aamu ja jännitys alkoi kohoamaan. Puoli kymmenen aikoihin pakkasin koiran autoon ja lähdin hakemaan äidiltä rokotustodistusta. Kymmenen pintaan saavuttiin Raision Koirakoulun tiloihin ja suunnattiin ilmoittamaan paikalla olomme järjestäjille. Kauan saatiin odotella ennen kisojen alkua, vaikka kymmeneltä ensimmäisen luokan olisi kuulunut alkaa. Porukka oli kuitenkin ystävällistä ja ainakin saatiin rauhassa tutustua pieneen halliin ja koittaa vähän rauhoittua. Bruno on vähän aina levoton uusissa paikoissa varsinkin vieraiden koirien keskellä, mutta rauhoittui siinä ajan myötä ihan hyvin.

Ensiksi oli avoin luokka ja sen jälkeen möllit ja vasta viimeisenä startit, jossa mekin oltiin mukana. Vähäisestä osallistujamäärästä riippumatta tuntui kisojen eteneminen vähän turhan hitaalta mutta vihdoin ja viimein pääsimme sitten ihan virallisesti korkkaamaan kisauramme, vaikkakin näin episten merkeissä. Olimme starttiluokan ensimmäinen lähtijä, yhteensä luokassa oli neljä koirakkoa. Pari mokaa tuli radalla tehtyä mutta ei se nyt niin vakavaa ole, pääasia että hengissä selvittiin ! Muutkin koirakot pääsivät vaikeuksista huolimatta aina radan loppuun asti ja koko ajan oltiin kannustavalla hengellä mukana. 

Itseäni oli jännittänyt sen verran paljon, etten ollut edes tullut ajatelleeksi palkintoja. Mutta kuinka ollakaan, me selvittiin nopeimmalla ajalla ja vähimmillä virhepisteillä luokan ykkösiksi !! Kisoihin oli hommattu ihan kunnon palkinnot, saatiin pokaali ja kaikki ! Todella mukava aloitus siis meidän kisaamiselle. Ja kaikesta siitä turhasta odottelusta huolimatta jäi päällimmäisenä hyvä fiilis, kaikki olivat todella ystävällisiä ja kannustavia. Tästä on hyvä jatkaa eteen päin !

Ylpeä koira palkintonsa kanssa raskaan suorituksen jälkeen !

Ja niin me taas treenataan

Keskiviikkona ja sunnuntaina oltiin taas hallilla, tosin sunnuntai meinas mennä aika farssiksi. Kerrankin sain siskon mukaan kuvausapulaiseksi, mutta hallin pihaan saapuessa alkoi näyttää siltä, että täytyykin kääntyä samantien takaisin. Parkkipaikka oli täynnä autoja ja kahdesta agihallista toinen olikin varattua odotettua pidemmäksi aikaa. Toinen halleista olisi ollut tavallaan vapaa, mutta joku toinen oli kerennyt hieman ennen meitä paikalle, joten sekin mahdollisuus meni sitten siinä. Käytiinkin sitten chekkaamassa vielä kolmas, eräänlainen koulutushalli, ja sekin oli vielä varattuna. Se kuitenkin vapautui kaikista nopeiten, eikä jouduttu puolta tuntia pidempään odottelemaan. Siinä ajassa kerkesikin hyvin ottamaan alkulämppälenkin lähimetsässä.

No vihdoinkin sitten päästiin halliin. Tällä kertaa käytössä oli vähän suppeammin agilitykalustoa, ja alkuperäisen, hieman monipuolisemman treenin sijaan jouduimme tyytymään pelkästään keppeihin ja pariin esteeseen. Tuolla lämpimässä hallissa oli kuitenkin meidän oppimiseemme sopivammat kepit, kuin mitä niissä ihan kunnon agilityhalleissa. Kepit nimittäin sai telineistä irti, ja alkuun treenailtiinkin kahdella ja neljällä kepillä. Lopuksi päästiin jo taas kuuttakin keppiä, ja välillä (kuten videostkin näkee) palkkailin ekaa ja tokaakin väliä. Aika hyvin B alkaa hiffaamaan, mitä siinä haetaan.

Hyppyjen kanssa ei tehty mitään ihmeellistä, vähän eteenpäin lähetystä ja pari vähän vaikeamman kulman lähestymistä, mutta ei nyt muuten mitään mainitsemisen arvoista. Rengaskin tuolta löytyi, mutta se ei ollut yhtä hyvä kuin agilityhalleissa eikä Bruno oikein ymmärtänyt sen päälle.

Ensi lauantaina päästäänkin sitten ensimmäistä kertaa ihan kisailemaan, vähän jännittää nyt jo ! Nyt ollaan kuitenkin onneksi päästy treenaamaan aika hyvin, joten hyvillä lähtökohdilla ollaan ainakin menossa.

Projektina kepit

Keppejä olen ensi kerran ruvennut jo varmaan melkein kaksi vuotta sitten opettamaan Brunolle. Monen muuttujan takia ei kuitenkaan olla kovin säännöllisesti niitä päästy treenailemaan ja se näkyykin sitten suorituksessa, tai siis oikeastaan sen puutteessa. Kotona mulla ei ole oikein ollut mitään toimivia keppejä, vain muutamat aurauskepit, jotka on joskus maaperän ollessa tarpeeksi pehmeää saanut tökättyä maahan kiinni. Jonkunlaisia kujakeppejä ollaan onnistuttu omassa pihassa juoksemaan. Agikursseilla harjoiteltiin myös kujakepeillä, ja kuten jossain aikaisemmassakin postauksessa jo mainitsin, kuja saa olla jo aika kapea. Herkästi B kuitenkin lähtee välistä liukenemaan jos on liian kapea.

Rupesin sitten miettimään, että mitäs jos keppejä lähtisikin opettamaan yksi väli kerrallaan, tavallaan 2x2-meiningillä. Bruno on kuitenkin tavallaan askel askeleelta oppinut jalkojen välistä pujottelun, ja sen se hiffasi todella nopeasti. Liike itsessään siis on jo koiralla hallussa, pitäisi saada se vain siirtämään samanlaisen liikkeen kepeille. Viime perjantaina hallilla ollessa lähdinkin sitten kokeilemaan ja ihan alkuun naksuttelin vain ensimmäistä keppiväliä pariin kertaan. Sen jälkeen naksuttelin ja palkkasin, kun ymmärsi jatkaa seuraavaankin väliin. Pari kertaa piti vähän suuntaa näyttää, mutta aika nopeasti ymmärsi. Siitä sitten hetkisen harjoiteltiin ja kohta jo saatiin pariin otteeseen jopa kuusi keppiä hitaassa vauhdissa pujoteltua ! Siis aivan uskomattoman älykäs koira mulla ! Harjoiteltiin keppejä kahdessa setissä, ja välissä oli pari taukoa ja muuta treeniä, joten kaikki ei näy videolla, mutta pari hyvää pätkää saatiin kerrankin filmille asti. Videonpätkästä näkyy myös, että koira hakee pujotteluliikettä tosi hyvin. Näin jäljestä päin tajusin, että tälleen ensi alkuun olisin ihan hyvin voinut palkkailla kaiken pujottelun, mutta palkkasin vain ne, joissa B meni ensimmäisen kepin oikealta puolelta. Väärät jätettiin heti alkuun huomiotta ja otettiin uusiksi vaan. Toisaalta ihan hyvä, että oppii sitten heti hakemaan sisääntulot oikealta puolelta. Pari muutakin palkkauksen arvoista suoritusta taisi jäädä palkkaamatta, mutta me molemmat vasta opettelemme ja virheiltä ei voi välttyä ! ;) Hyvin se kuitenkin jo alkaa hahmottamaan, mitä pitää tehdä. Vielä pitäisi saada kotikäyttöön kehiteltyä jotkut toimivammat 2x2-kepit, jotta voitais treenata ihan keppiväli kerrallaan ja tehokkaammin, ettei aina tarvitsisi erikseen varata hallia keppitreeniä varten.

Mutta sellaista sillä kertaa, toivotaan että keppitreenit tulevat jatkossakin sujumaan yhtä hyvällä onnistumisella !



(p.s. löysin vihdoinkin ilmaisen videoeditorin, joka toimii eikä lätki jäätävän kokoisia vesileimoja peittämään katseltavaa !!)

Junailijat

Keskiviikkona aamulla viideltä soi herätyskello ja aamupalan sun muun aamutoimien jälkeen hypättiin rinkan ja koiran kera auton kyytiin ja ajeltiin Turun rautatieasemalle. Seitsemältä lähti juna kohti Tamperetta ja Tampereelta vaihdettiin Seinäjoelle menevään junaan.

Lähdettiin hiihtolomaksi siis isovanhempieni luokse Etelä-Pohjanmaalle kyläilemään. Vaikka ajokortti jo allekirjoittaneeltakin löytyy, päädyttiin silti lähtemään junalla sinne. Kortti on käpälässä ollut vasta niin vähän aikaa, jotta ajateltiin yksin noin pitkän matkan ajamisen olevan vähän ikävää eikä välttämättä edes kauhean järkevää, talvikelit kun saattavat vähän petollisia olla. No mutta eniveis, aamulla aikaisin lähti juna Turusta kohti Tamperetta ! Vähän alkuun jänskätti, ensimmäistä kertaa meinaan matkustin yksin pitkää matkaa junalla, ja ensimmäistä kertaa siihen päälle vielä koira mukana. Matka meni kuitenkin hyvin, ja alkuihmettelyn jälkeen B oli oikein asiallisesti ja rauhallisesti junassa. Tampereella tosiaan jouduttiin junaa vaihtamaan, vaihtoaikaa oli reilu 20 minuuttia ja siihen päälle juna tuli vähän myöhässä, niin kerettiin hyvin katsastamaan juna-aseman invavessa ja odotustilat. Toisessa junassa Bruno oli alkuun vähän levottomampi kuin toisessa, pari kertaa se hiljaiseen ja kokeilevaan sävyyn haukahtikin, mutta hiljeni pian. Kaiken kaikkiaan selvittiin hyvin, ja Seinäjoella olivatkin isovanhempani heti jo vastassa, joten päästiin heti takaisin auton kyytiin. Pitkän matkan päätteeksi päästiin vihdoinkin perille joskus puolenpäivän tuntumaan.

Keskiviikosta sunnuntaihin sitten siellä pyörittiin, koira rakastaa maaseutua varmaan yhtä paljon kuin minäkin ja lenkkejä tuli oikein ahkerasti tehtyä. Pakkasta oli joka aamu ainakin -20 astetta, parina aamuna oli enemmänkin. Aurinko paistoi melkein joka päivä ja oli noin niinkun muutenkin tosi nätti ilma koko meidän viipymisen ajan. Lukemista tein jonkun verran (kemian ylppärit tulossa, iik !), mutta lähinnä otin rennosti ja napsin koirasta kuvia. En tiedä kuinka järkevää kameran kunnossa pysymisen kannalta on raahata sitä yhtenään pakkaseen ulos, mutta hyvin se pärjäsi ja paljon tuli kuvamateriaalia muistikortille. Just tuossa yksi päivä tajusin, että mulla on kyseinen kamera ollut kohta jo kolme vuotta ! Uutta runkoa olen jo jonkun aikaa haaveillut, mutta taitaa haaveena pysyä vielä pitkän aikaa. Mulla taitaa olla vähän kallis maku, kun haaveiden kohteilla tuntuu kovin suolainen hinta olevan...

Sunnuntaina tosiaan sitten lähdettiin ajelemaan takaisin kotia kohti, ja myöhään iltapäivällä vihdoinkin päästiin takaisin kotipihaan. Rankka oli taas automatka ja koira oli enemmän kuin tyytyväinen päästessään autosta pois. Mutta sellainen oli meidän hiihtolomamme, hermolomaa sekä koiralle että omistajalle ! Arkeen palaaminen ei nyt ihan mutkattomasti sujunut, bussikorttini unohtui isoveljen lompakkoon, joka on nyt armeijassa ja tänään aamulla nukuin pommiin, jonka seurauksena eka oppitunti jäi kokonaan välistä. Sen lisäksi yhden itsenäisen kurssin digikirjani kanssa on ongelmia. No, sellaista se joskus on, eiköhän se tästä kohta jo taas ala paremmin luistaa !

Hankihyppelyä

Lauantaina 10.2. raahasin pitkästä aikaa muutaman esteen esille ja iskin lumihankeen pystyyn. Ajattelin, että olisi mukavaa vaihtelua ja mielenvirkistystä sekä mulle että koiralle päästä pitkästä aikaa vähän hyppelemään, vaikkei mitään kovin kummempia tehtäviä oikein tehtykään. Koira ottikin alkulämpät sopivasti itsekseen samalla, kun esteitä pystytin, riehuivat Saagan kanssa aika tehokkaasti.

Vanha kuva, mutta tältä täälä nyt tällä hetkellä vielä näyttää, toivon mukaan hanget kestäisivät ainakin helmikuun loppuun asti.

Löysin vain kolme estettä, joten mitään monimutkaista ja pitkää tehtävää niihin en jaksanut edes yrittää kehittää, parempi vain kun kerrattiin ihan perusjuttuja. Esteet siis olivat tavallaan peräkkäin, mutta keskimmäinen este oli vähän linjasta sivummalla. Aluksi suunnittelin harjoittelevani ihan perusvalssia, mutta arvioin välimatkat väärin niin eihän niihin väleihin mitään sitten mahtunutkaan tekemään. En jaksanut ruveta esteitä enää siirtelemään, joten kehiteltiin sitten vain jotain muuta valssien sijaan. Tai no pari kertaa sen valssinkin sai johonkin väliin tungettua, mutta muuten ihan vaan perus takaakiertoa ja eteenlähetystä sun muuta perusperusohjausta tehtiin hetken aikaa. Yllättävän hankalaa se oli tuolla hangessa yrittää juosta,  molempien vauhti taisi hyytyä ihan vain alustan raskauden takia. Hyvää vaihtelevaa ja erilaista treeniä kuitenkin normi lenkkeilyn ohelle.

Videonpätkiäkin kuvasin pitkästä aikaa, mutta kamera ei ollut täysin työkykyinen, vaan jälleen kerran pätkäisi itsekseen videot. Kaikkia suorituksia ei siis tallentunut videolle, mutta ei se mitään, hyvä että edes muutamat saatiin ! Edelleen mulla on kuitenkin tuon videoneditointiohjelman kanssa se ongelma, että tällä hetkellä käytössä olevan Filmoran kanssa tulee ilman lisenssiä aika isohkokin vesileima, ja mitään muuta toimivaa ohjelmaa en ole tilalle löytänyt. Lisenssiä en ole ehtinyt ja uskaltanut vielä hankkia, koska en sen toimintaperiaatteista ihan varma ole. Tämä mun läppärini tuntuu muutenkin alkavan vetelemään jo viimeisiään, erinäisiä ongelmia on alkanut ilmenemään. Jos lisenssi nyt sitten esimerkiksi olisi konekohtainen, olisi se aika hukkaan heitetty jos tämä hajoaisi. Windowsin Movie Maker on joskus jollain toisella läppärillä ollut käytössä, mutta tähän kun koitin ladata niin siihenkin herjas lisenssin tarvetta kun videota yritti tallentaa ja jakaa.No, pitää kattoa ja ottaa selvää, jos mä joskus löytäisin sopivan videoeditorin.


Tässä helmi-maaliskuun aikana jossain välissä ajattelin vuokraavani jonkun hallin kerraksi pariksi käyttöön, jotta päästäisiin taas ihan tosissaankin treenailemaan. Kotona en jotenkin saa sitä samaa virettä, kuin hallilla, ja hallilla pystyttäisiin treenaamaan hyppyjen lisäksi myös esimerkiksi kontakteja, joiden tilanteesta en osaa yhtään sanoa treenipuutteen takia. Periaatteessa uuno osaa takajalkatargetin,mutta kun ei olla sitä kunnolla päästy vielä kontaktiesteille asti soveltamaan, joten paha sanoa toimisko se vai ei. Tästä läheltä onneksi tiedän ainakin kolme hallia, joihin pääsee yksinäänkin treenailemaan, joten mahdollisuuksien mukaan ehkä käydään kaikki tsekkaamassa ja katsomassa, mikä sopii meille parhaiten. Ja sitten keväämmällä lumien sulaessa voi tietenkin taas paremmin omassakin pihassa harjoitella perus hyppyjä sun muuta. Alkukesä onkin mulle taas jännää aikaa ja silloin treenit saa jäädä vähemmälle, mutta ei siitä sen enempää nyt tähän postaukseen. ;)

Koirani hassut tavat

mini-Bruno 4 kk

Joskus joku sanoi, että koiran kanssa ei ole koskaan tylsää. Tähän lauseeseen olenkin voinut samaistua oikein hyvin, ei nimittäin ole hetkeäkään ollut, etteikö Bruno olisi saanut hymyä huulille edes kettumaisen käytöksen jälkeen. Päätin siis kerätä hieman näitä naurettavia tapoja listaan ja katsoa, kuinka omituinen koira minulla oikein on.

Makaaminen

Aloitetaan jostain aika yksinkertaisesta mutta kuitenkin melko yleiseksi (ainakin lapparipiireissä) muodostuneesta tavasta. Kun Bruno makoilee ihan muuten vaan, valikoituu asennoksi harva se päivä niin sanottu hylje- tai sammakkoasento. Takajalat vain sojottamaan suoraan taaksepäin ja voilà ! Joskus äidin kanssa mietittiin, eikö uroskoirilla asento ole jotenkin epämukava, kun suoraan pallien päällä makaa. Ei vissiin sitten kuitenkaan, kun ihan hyvin ilman näkyviä epämukavuuden tunteita on tähänkin asti selvitty !

Toinen melko yleinen makuuasento B:llä ilmenee sen nukkuessa. Sen sijaan, että se makaisi kyljellään kuin normaalit koirat, se suosii selällään ketarat pystyssä makaamista. Harvinaisempi näky on, ettei se olisi tässä asennossa ollenkaan edes jossain vaiheessa uniaan.

Pahvilaatikot

"Minä ihan itte kaikki revin !!1!!1!"

Bruno rakastaa pahvilaatikkoja ja pahvin repimistä. Tyhjä vessapaperirulla ? Tänne vaan ! Tyhjä pahvirasia ? Hauska juttu ! Tyhjä muropaketti ? Ihan parasta ! Oli se pahvi ihan missä muodossa tahansa, iso tai pieni, kaikki menee ja kaikkia revitään ! Helppoa ja kivaa, kun ei tarvitse motivoida herkuilla koiraa tekemään jotain viriketoimintaa. Jos sillä on tylsää, riittää kun lykkää pahvia naamaan ja se on seuraavat kymmenen minuuttia tyytyväinen. Jotkuthan antavat koiralle aivopähkinänä suljettuja pahvilaatikkoja, joissa on herkkuja sisällä. Meillä riittää se pelkkä pahvilaatikko vaan ! Ja tästä juontuukin yksi Brunon monista lempinimistä, pahvi-Paavo !

Luiden syöminen

Bruno tykkää luista siinä missä mikä tahansa muukin normaali koira. Mutta osaako se syödä niitä kuin mikä tahansa muukin normaali koira ? Ei todellakaan. Tai no kyllähän se aina jonkun ajan kuluttua pääsee syömiseen asti, mutta sitä ennen sen tulee suorittaa haastava sarja muinaisia rituaaleja. Nämä rituaalit selkeästi valmistavat sekä koiran että luun itse syömisvaihetta varten.

Rituaalit alkavat luun kannolla. Kun tuore luu on vastaanotettu, tulee se kantaa muutaman metrin päähän vastaanottopaikasta ja pudottaa maahan. Tämä on tärkeä vaihe, se täytyy pudottaa, ei laskea. Pudottamisen jälkeen alkaa sarja monimuotoisia liikkeitä ja äännähdyksiä, mitälie luun palvontaa mahtavat olla.

Palvontaosuuden jälkeen luuta tulee raahata vielä pari metriä eteenpäin, kenties toistaa palvontavaihe muutamaan otteeseen, ja tämän jälkeen voidaan vasta harkita luun syömistä. Jossain oivassa välissä voidaan tietenkin käydä vielä kenenkään huomaamatta pöllimässä kaverinkin luu, jolloin kiva on kahta hauskempaa.

Kun rituaalit on suoritettu, voidaan vihdoinkin alkaa syömään luuta. Tai sen voi jättää maahan ja porhaltaa tekemään muita juttuja, your choice.

Naaman pyyhkiminen

En tiedä monenko muun koira tekee tätä, mutta meillä koirat pyyhkii naamansa ruokailun jälkeen. Joskus mattoihin, joskus sohvaan, joskus jonkun syliin, joskus mennään lumeen pyörimään. Paikalla ei ole väliä, kunhan naama saadaan pyyhittyä.

Itse pyyhkiminen on kyllä huvittavan näköistä: B iskee naamansa maahan, etujalat sojottavat taaksepäin, ja siitä lähdetään sitten parhaimmassa tapauksessa viistämään eteenpäin. Yleensä se tyytyy olemaan paikalla ja vain pyyhkii päätään, mutta joskus liikkuu koko koira.

Tästä naaman pyyhkimisestä on tullut myös muutenkin kauhean kiva ja hauska tapa Brunolle. Jos sataa lunta, se menee lumeen viistämään ja pyörimään naama edellä. Jos sitä kuivataan, on kauhean kiva syöksyä syliin naama edellä. Oli tilanne mikä tahansa, naama edellä vaan niin kaikki menee hyvin !

Tassujen pyyhkiminen

Turkkirotu ja kurakelit johtavat siihen, että koiran tassuja kuivatellaan ja pyyhitään miltei poikkeuksetta joka ilta. Ja aamu. Ja päivä. Lyhyesti sanottuna koko ajan vaan. Tähän B onkin sitten kehittänyt oikein oivan tavan: kun pyyhe otetaan esiin, se jo melkein samantien tunkee kiinni ja heittää etutassunsa ilmaan, parhaimmassa tapauksessa alkaa niitä jo itse "kuivaamaan" pyyhettä vasten. Tarkemmin ajateltuna tuo on oikeasti aika hyvä tapa, koira tykkää tassujen pyyhkimisestä joten se hoituu ilman ongelmia.

Toinen pyyhkeisiin liittyvä tapa on niiden kantaminen ja repiminen: joskus koiraa kuivatellessa se innostuu kuivaamisosuuden jälkeen repimään ja ryöstämään pyyhkeen itselleen, kantaa sen hieman kauemmas ja alkaa kaapimaan ja "potkimaan" sitä. Sitten ollaan niin tyytyväisen näköisiä kun rajun kaapimisen jälkeen pyyhkeen lisäksi matotkin melkein kasaantuvat.

Onko sinun koirallasi jotain hassuja tai outoja tapoja?

Tottista ja temppuilua

Pari viikkoa menin melkein ilman Brunoa mun ollessa äitillä ja Brunon iskällä. Syynä oli tietenkin Saagan juoksut, ja koulun sun muun ohella en montaa kertaa kerennyt iskän luona käymään. Tässä välissä olin iskän luona ja B:kin on selvästi tähän tyytyväinen. Nyt olen kuitenkin taas äidin luona, eikä Bruno vieläkään tullut mukaan. Viikonloppuna kaverukset kyllä päästettiin taas yhteen, mutta Bruno yritti koko ajan hyppiä Saagan selkään, joten ainakin nyt pari päivää ovat vielä erossa ennen kuin yritetään uusiksi. Saaga oli aika kiukkuinen Brunolle, suuttui pari kertaa oikein kunnolla kun ei meinannut jättää rauhaan. :D

Aloitettiin tuossa reilu kuukausi sitten harjoittelemaan uutta temppua, mutta Saagan juoksujen takia treeneihin tuli vähän taukoa. Tiistaina kuitenkin taas vähän kertailtiin jalkatargettia, joka toimii alustuksena itse tempulle. Tavoitteena olisi siis opettaa Bruno hyppäämään ja pysymään jalkapohjien päällä, jos esimerkiksi makaan maassa selälläni jalat ilmassa. Tätä koitan nyt sitten ketjuttaa pienin askelin rauhassa kohti vahvaa suoritusta. Aloitettiin tosiaan niinkin simppelistä asiasta, kuin jalkatargetista. Alustoina meillä on tällä hetkellä joku tuollainen puinen pyöreä tarjotin, matala puujakkara, ja yksi vähän korkeampi puujakkara, joihin Brunon pitäisi kaikki tassunsa mahduttaa. Aloitettiin tietenkin helpoimmasta, eli tarjottimesta. Aluksi se haki siihen vain takajalkojaan, mutta nyt se hoksaa jo hyvin laittaa kaikki jalkansa sinne. Mikään kiire tuon opettamisessa ei onneksi tietenkään ole, joten ihan rauhassa voidaan edetä ja vahvistaa kaikki vaiheet varmoiksi. Muutama päivä treenin aloittamisen jälkeen siirryttiinkin jo matalaan jakkaraan, ja hetken jahkailun jälkeen B pomppi jo oikein pätevästi jakkaralle ja pois. Kerran ollaan jo korkeampaakin jakkaraa kokeiltu, sen hakemiseen meni kaeummin aikaa, mutta sillekin saatiin jo pari onnistumista. Tätä vaihetta meidän täytyy nyt ihan kaikessa rauhassa vahvistaa, jotta se osaa hypätä pienelle alustalle luontevasti ja ilman suurempia vaikeuksia. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa koittaa ruveta siirtämään hyppyä jakkaran sijaan jalkojen päälle. Vielä on itsellekin vähän pimennossa, miten tähän vaiheeseen edetään, mutta eiköhän sekin tuossa edetessä keksitä.

Pieni videonpätkäkin treenistä löytyy, mutta ajattelin vasta lopuksi koota kaikki vaiheet yhteen videoon. Siitä sitten näkisi suoraan kehityksen ja kenties joku saisi vinkkiä oman koiransa opettamiseen, kun kaikki vaiheet löytyisivät yhdeltä videolta.

"Minen oo tehny sulle mitää miks oot vihanen hanna auta !!"

Hurrrrja peto

Ei Saaga oikein arvostanut saamaansa huomiota... :D

Edellisviikon torstaina oltiin lähellä sijaitsevalla hiekkakentällä treenailemassa. Kauaa ei jaksettu siellä pyöriä kun pimeäkin alkoi hiipiä paikalle, mutta sellainen nopeahko tottis-/tempputreeni tehtiin. Vähän videotakin koitin ottaa, jossain kohdin kamera pätkäisi itsestään kesken videon ja taisi just joku hyvä pätkä jäädä kuvaamatta, mutta ihan hyviäkin pätkiä tuli. Filmoraan oli nyt myös näköjään tullut uusi vesileima, ja vaikka se onkin edellistä pienempi, tulee se silti vielä vähän ikävästi tuohon toiminnan eteen. Noh, tuolla on pärjättävä vielä kun lisenssiä en ole saanut aikaiseksi hankittua.

Videolta näkee siinä noin yhden minuutin paikkeilla, miten Bruno rupeaa ruuan perässä ylisuorittamaan ja vetää jotain ihan omaa vaikka käskynä oli ihan vaan sivulle tuleminen. :D ton typeryksen kanssa ei vaan koskaan ole tylsää ! Muutenkin se oli tuolloin vähän sählällä tuulella, mutta kuunteli kyllä siitä huolimatta ihan hyvin. Nykyään se palkkautuu myös jo aika hyvin sosiaalisellakin palkalla ilman vireen laskua. Ennen se saattoi sosiaalisen palkan jälkeen menettää kiinnostuksensa, mutta nyt sen kanssa voi tehdä jo aika pitkiäkin sarjoja ilman herkkupalkkaa. Ehkä me joskus uskalletaan johonkin rallytokokisoihinkin pyörähtämään, ken tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...

Takajalkatargettitreeniä

Huhhuh, täähän on jo mun toinen postaus tällä viikolla! Tää kuukausi onkin lähtenyt hyvin liikkeelle *koputtaa puuta*, toivottavasti pystyn blogin aktiivisuuden pitämään tällä tasolla tulevaisuudessakin.

Tänään tosiaan pitkästä aikaa harjoiteltiin Brunon kanssa takajalkatargettia. Aika alkuvaiheissa sen kanssa vielä ollaan, pitäisi muistaa useammin sitä harjoitella. Esimerkiksi vauhdista pysähtyminen ei vielä läheskään aina onnistu. Pyrin kuitenkin nyt vähintään kerran viikossa, mahdollisuuksien mukaan vielä useammin tätä harjoittelemaan, jotta sitten joskus ehkä päästäisiin tämä ihan kontaktiesteille asti viemään. Kunhan päästään säännöllisesti taas treenaamaan hallillekin, uskon kontaktien ja monen muun asian parantuvan.

Sopivaa irtonaista kappaletta targetiksi en ole löytänyt, joten tähän mennessä ollaan lähinnä rappusten tai joskus tyynyjen kanssa treenattu. Videota otin myös pitkästä aikaa, videoista kun on helppo itsenäisesti treenatessa katsoa aina korjattavaa ja muuta huomioitavaa. Nyt kamerajalan kanssa se onnistuikin helposti, ei tarvinnut viritellä kameraa mitä mielenkiintoisempien rakennelmien päälle. Naksutin mulla on käytössä, sen takia ruokapalkka tulee hieman "jäljessä". Saagan kyttäys vieressä toi myös hyvää häiriötä treeniin ja ihan hyvin B jaksoi keskittyä. Vähän laiskanpuoleista liikkuminen tosin välillä oli. Treenaamista kuitenkin jatketaan, kyllä me tämäkin sitten joskus hallitaan kunnolla!

Treenivideota ja uutta kuvauskamaa

Perjantaina nappasin vaihteeksi taas kameran lenkille mukaan. Matkan varrella oli yksi lupiinipuska, joka valitettavasti oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Siitäkin huolimatta pysähdyttiin siihen ja yritin saada pari kivaa kuvaa. Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui Brunon pienuus, kukinnot alkoivat vasta sen pään yläpuolelta, enkä saanut koiraa oikein järkevästi aseteltua. Monia isoja lupiinikasvuntoja olen nähnyt esimerkiksi moottoriteiden varrella, mutta meidän kodin läheltä en ole oikein löytänyt. Nyt alkaa muutenkin pikkuhiljaa niiden parhaat päivät olla ohi, joten hienojen kukkakuvien saaminen taitaa jäädä vain haaveeksi.

Illemmalla pyöräilin Myllyyn ja kävin Prismasta ostamassa vihdoinkin kauan haaveena olleen kolmijalan. Tuurilla sain kyseisen mallin viimeisen kappaleen, joten onneksi jaksoin käydä etsimässä. Tästä eteenpäin jos sais vaikka omatoimitreenitkin vähän paremmin kuvattua, tähän mennessä kun on pitänyt joko iskeä kamera maahan tai virittää se jonkin tason päälle. Videonmuokkausohjelman kanssa tosin on vielä hieman ongelmia, Filmoraan en ole vieläkään saanut lisenssiä hankittua, joten sen kanssa videoihin tulee vieläkin vesileimat. Joskus latasin Windowsin Movie Makerin kun sitä ei valmiiksi tässä ollut, mutta senkin kanssa olisi pitänyt joku lisenssi ostaa, jotta olisi voinut videot tallentaa. Tällaista ei ole aikaisemmin Movie Makerin kanssa ollut, ihan ilmaiseksi sen on tähän mennessä saanut. En tiedä mikä juttu tuo nyt sitten on, mutta aika vikkelään ohjelman poistin. Muutenkaan en tuosta ohjelmasta oikein tykkää, vähän turhan yksinkertainen se on mun makuun. Alkoi vain vaihtoehdot hieman loppua, kun en haluaisi videoihin sitä vesileimaakaan.




Viime viikon omatoimisesta keppitreenistä kyhäsin lyhyen videon, treeni oli oikeasti paljon tuota pidempi, mutta kamera oli sooloillut, eikä kaikkia toistoja ollut tullukkaan videolle. Ollaan kujakeppien kanssa treenattu jo jonkun aikaa ja aika kapeaksi kujan voi jo laittaa, treenejä tosin helpottaisi, jos saisin keppien päihin sellaiset piikit, jotta ne olisi helpompi laittaa maahan ja siirtää. Varsinkin syksyisin ja alkukeväästä kun maa on kovaa, on kujaa todella vaikea muuttaa. Kesällä se on vähän helpompaa, mutta piikit auttaisivat kyllä asiaa.

Myös saman päivän hyppytreenistä tein videon. Lyhyt tuokin on eikä kaikkia toistoja näy, mutta parempi se kun ei mitään. Itselläni ongelmaksi olen huomannut sen, etten aina osaa olla täysillä mukana. Vaikka fiilis olisi ihan huipussa, jotenkin en saa sitä kokonaan itse tuotua esille, ja koiran into ja kiinnostus saattaa siksi lopahtaa ennenaikojaan. Videoista on ollut apua siis siinäkin mielessä, että niistä itse näen, mitä itse teen väärin ja mitä voin parantaa. Tulevaisuudessa pitää siis fiilikseen ja intoon kiinnittää enemmän huomiota, Bruno kun on sellainen koira, joka toimii vähän ohjaajankin fiiliksen mukaan. Enemmän pitäisi vaan saada sitä intoa esille itsestäni.

Agikurssien aikana huomasin, että valvovan silmän alla tein enemmän tosissani treenit. Jotenkin se, että siinä on koko ajan joku toinen katsomassa ja korjaamassa sai mut skarppaamaan paremmin. Valitettavasti ei olla moneen kuukauteen päästy lähellekään hallia, meni aika kauan, että saatiin edes seuran jäsenyys hankittua. Äidin kanssa puhuttiin kuitenkin jo pienryhmäpaikan hakemisesta syksymmällä, tässä heinäkuun aikana kun pienryhmillä on muutenkin ilmeisesti kesätauko menossa. Ensi viikon vietän kuitenkin itse rippileirillä isosena ja sen jälkeen jatketaan taas omaan tahtiin treenailua. Toivon mukaan päästäis edes joskus takaisin hallille treenailemaan ja  mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa myös kilpailemaan asti.

Hyvää ja huonoa treeniä

Nyt on jo parina päivänä ollut kivan aurinkoinen ja ihanan keväinen sää, joka eräänä sunnuntainakin innosti ulos touhuilemaan. Rakensin pihalle kaksi estettä ja tehtiinkin Brunon kanssa omatoiminen hyppytreeni. Aluksi mun oli tarkoitus tehdä vain pari mittausta fysiikan työtäni varten, mutta koska koira olikin niin innolla mukana, tehtiin tarvittavien mittausten jälkeen vielä muutamat hyppysarjat lisää. Tällä kertaa sain jopa videomateriaalia, siitä näen sitten omaa ohjaustakin hieman ja saan mahdollisesti korjattua virheitäni. Bruno oli tosi mukavalla tuulella ja ihan täysillä mukana, vaikka pari kertaa rima putosikin.

Meillä oli siis kaksi estettä suorassa linjassa, välinä n. kolme metriä. Aluksi juostiin väli pari kertaa niin, että puomeina toimivat aurauskepit olivat maassa. Sen jälkeen nostin ensimmäisen esteen n. 30 sentin korkeuteen ja toisen n. 25 sentin korkeuteen.



Maanantaina 13.3. oltiin taas hallilla, nyt oli virallisesti viimeinen alkeisjatkokurssin kerta, mutta meillä oli seuraavalla viikolla vielä yksi korvaava kerta hiihtoloman poissaolon takia. Maanantaina kuitenkin tehtiin taas rataa pätkissä ja meni tosi hyvin, vaikka epäilinkin vähän Brunon keskittymiskykyä. Meillä on siis kotona nartulla alkanut juoksut, ja vaikka koirat olikin erotettu toisistaan eri talouksiin, vähän jännitin, miten B jaksaisi keskittyä. Välimatka ilmeisesti kuitenkin oli tehnyt ihmeitä, ja nopean vaatteiden läpihaistelun jälkeen koira oli taas oma itsensä eikä yhtään sekaisin hormooneista. Koira keskittyi tekemiseen eikä ylimääräiseen sähläämiseen, vaikka pari kertaa loppua kohden sen keskittyminen harhailikin.

Rata näytti kutakuinkin tältä

Siinä viikon mittaan taas tehtiin vähän sitä sun tätä ja kiirettä piti, viikonlopuksi lähdettiin Pohjanmaalle serkkuni synttäreille.

Sitten koitti taas maanantai ja oltiin korvaavalla agilitykerralla. Tehtiin taas pientä radan pätkää, mutta nyt oli taas niitä kuuluisia huonoja hetkiä harrastuksessa. Koira ei keskittynyt ollenkaan ja kerran jopa karkasi kentältä ryhmämme yhden koiran päälle. Brunolla ja tällä toisella koiralla on siis vähän koko ajan ollut keskinäistä kitkaa, molemmat ovat provonneet ja rähisseet toisilleen ja ilmeisesti tänään Brunolle tuli viimeinen tikki. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä, mutta itsekin hieman pelästyin, en ole ennen nähnyt Brunoa tuollaisena että se tieten tahtoen yrittää jonkun päälle. Musta tuntuu, että se käy hallilla aina ihan ylikierroksilla ja kerää jostain sellasta älytöntä pöllöenergiaa, jonka se sitten purkaa rähisemiseen. Useimmiten se siis keskittyy ihan superhyvin kuitenkin kun tehdään jotain, mutta tuolloin ajatukset harhailivat jossain ihan muualla ja näköjään piti sitten purkaa se toiseen koiraan. Ensimmäistä kertaa mulla olisi itseasiassa videomateriaaliakin treeneistä, mutta en jaksa editoida niitä, kun mulla on vieläkin vähän ongelmia noiden videonmuokkausohjelmien kanssa. Pari ihan ok pätkää saatiin, mutta kyllä se harmitti kun oma koira kävi toisen päälle. No, nyt on käyty lähellä pohjaa ja sieltä on vaan suunta ylös, ehkä seuraavalla kerralla menee paremmin!

Keinua treenattiin myös hetken aikaa, nyt meillä oli jo ihan vapaana oleva keinu käytössä ja hyvin B kesti keinun liikkumisen ja tömähdykset. Pikkuhiljaa se alkaa ottamaan paremmin ja paremmin takajalkakontaktia, vaikka välillä tuottaakin vielä vaikeuksia. Treenillä sekin toki sitten paranee.

Rata oli suunnilleen tollanen, tehtiin muutaman esteen pätkissä muistaakseni kerran koko rata läpi, koiran keskittyminen ei oikein riittänyt parempaan

Ja nyt tosiaan kun tuo alkeisjatkokurssi päättyi tuohon, pitäis mun liittyä seuran jäseneksi ja hakea pienryhmäpaikkaa. Katsotaan kuitenkin ensin, josko eräällä toisella, mua lähempänä olevalla hallilla järjestettäsiin säännöllisiä agitreenejä. Helpottais omaa liikkumista melkoisesti, vaikka tuosta nykyisestä paikasta kovin tykkään. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin kun asiat setviytyy selkeämpään suuntaan. Siihen asti vedetään pihatreenejä.

Synttärisankari

Kaksi vuotta se on jo tässä maailmassa pörrännyt ja monta on vielä edessä.

Onnea Kastanjan Kaski "Bruno" 2.v!

Olen todella pahoillani videossa olevasta vesileimasta, filmora on tällä hetkellä ainoa mulla toimiva videonmuokkausohjelma ja lisenssiä mulla ei ole, sen takia videoihin tulee keskelle vesileima.

Vihdoinkin videota!

Nimittäin meidän tempputreeneistä. Kuvasin koko roskan yksin, sen takia osassa videoista olemme aika reunassa tai kuvakulma on muuten huono. Kamera sääti koko ajan myöskin jotain tarkennuksen kanssa, en tiedä miksi se etsi koko ajan uutta tarkennuskohdetta...

Ja vaihteeksi taas elektroniikkalaitteet (tai oikeastaan niiden sovellukset) vihaavat minua, puhelimeni on temppuillut jo monen kuukauden ajan ja nyt videonmuokkausohjelma jonka latasin ja on kuin unelma, onkin sellainen, että lisenssistä pitää maksaa yli viiskymppiä että videoista saa hervottoman kokoisen vesileiman pois. Tällä hetkellä minulla ei ole siihen varaa, ja koska tappelin videon kanssa yli tunnin, julkaisen sen jokatapauksessa oli siinä se vesileima sitten tai ei. Ehkä joskus myöhemmin saan lisenssin ostettua ja videosta vesileiman pois, siihen asti on nyt pärjäiltävä näin.

"Varpaita on kiva nuolla." T: Bruno

Mutta tosiaan, temppuja sun muuta harjoiteltiin, videolla näkyy myös epäonnistumisia, koska en kaikkia halunnut pois leikata. Mentiin hyvällä mielellä ja jokaista temppua vain hetken aikaa, ettei kiinnostus mene. Syliin hyppäämisestä sen verran, että vaikka pari kertaa se näyttääkin vähän epämukavalta ja hurjalta, koira hyppää joka kerta innokkaasti syliin, se ei vain ymmärrä ottaa tarvittavaa vauhtia vaan yrittää aina paikaltaan hypätä sellaisia jänniä tasajalkahyppyjä. Sen takia se ei pääse kunnolla syliin asti ja siksi tätä harjoitellaan porrastaen eri korkeuksilla.

Ihan kaikkia Brunon osaamia temppuja videossa ei näy, siitä puuttuu mm. esineen pitäminen mikä on vielä todella paljon työn alla. Suurin osa on kuitenkin tuossa näkyvillä. :)

Mitä temppuja teidän lemmikkinne osaavat?