Kuten otsikostakin jo voi päätellä, tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle suuren motivaation saattelemana. Brunon kanssa ollaan nyt lähdetty kunnolla treenaamaan hihnassa vetämättä kulkemista ja projektiksi otettiin myös vapaana lähellä kulkeminen.
Hihnassa vetäminen meillä on siis miltei aina ollut ongelmana. Mitään pahaa ja hallitsematonta vetäminen ei ole, vaan oikeastaan sellaista häiritsevän tasaista, ja siksi sen haluan nyt loppuvan. Tai, no olen jo pidemmän aikaa halunnut loppuvan, mutta erinäisistä syistä yritykseni ovat tuntuneet turhilta. En siis ole perheeni ainoa koiraihminen, enkä ainoana koiria lenkitä. Vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että vetämiseen puututaan toivomallani tavalla, ei sitä pidemmän päälle ole syystä tai toisesta tehty. Siksi koiran edistyminen on junnannut paikallaan ja minultakin katosi motivaatio kyseiseen ongelmaan aikapäiviä sitten. Uuden vuoden saattelemana otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja aloin suunnittelemaan tapoja ongelman ratkaisuun. Päädyin nyt siihen tulokseen, että ensi alkuun teen mahdollisimman monena päivänä pikkulenkin pannan ja hihnan kanssa, jolloin harjoitellaan vieressä vetämättä kulkemista. Osa päivän ruuasta menee myös sitten tämän palkkaamiseen. Pitkän lenkin voin tehdä sitten vaikka yhdistelmällä valjaat ja flexi tai mitä tahansa muuta, mutta pantalenkit treenataan. Näin tässä on mahdollisuus, että ensin lenkkeihin saadaan pannan kanssa rauhallisuus ja vetämättömyys, ja sitä myötä myöhemmin mahdollisesti saadaan se rauhallisuus siirretty valjaissa kulkemiseenkin. Tämä vaatii kuitenkin kaiken kaikkiaan melko paljon aikaa, mutta toivon mukaan edistystä nähdään jo pian !
Tästä päästäänkin toiseen projektiimme, vapaana lähellä kulkemiseen. Pentuna Bruno pysytteli vapaana tietenkin aika lähellä ja tuli luokse aina huudettaessa. Sitten sille iski murkkuikä, ja korvat jäivät koristeeksi. En uskaltanut enää pitää koiraa irti, koska se saattoi löytää jonkun kivan hajun tai nähdä jotain mielenkiintoista ja unohtaa muun maailman sillä silmänräpäyksellä. Nyt se on kuitenkin jo melkein kolmevuotias ja henkisesti mennyt harppauksia eteenpäin. Yksittäisillä lenkeillä olen sen hetkeksi kokeilumielessä päästänyt vapaaksi turvallisella alueella, ja luokse se on joka kerta tullut huudettaessa. Mutta mistä en pidä, on että irti päästyään se viipottaa viittäsataa eteenpäin ennen kuin malttaa pysähtyä hetkeksi tutkimaan ympäristöä. Se ei osaa pysyä lähellä ja en tykkää siitä, että se vetelee jossain kahdensadan metrin päässä juuri ja juuri näkyvissä. En pysty itse nauttimaan lenkeistä, jos stressaan koko ajan koiran huomaavan jotain ja sen olevan jo jossain ties kuinka kaukana, eikä se kuule tai näe mitään. Kaikkien kannalta olisi siis mukavampaa ja stressittömämpää, jos B oppisi kulkemaan vapaanakin vieressä tai lähellä. En nyt sano, että sen pitäisi kulkea koko ajan ihan vieressä ja hakea kontaktia, mutta että se pysyisi koko ajan muutaman metrin säteellä siinä ympärillä. Tätä lähdetään sitten harjoittelemaan jälkiliinan avulla. Tämän kanssa ollaan aikaisemminkin, varsinkin murkkuaikoina lenkkeilty. Sen kanssa Bruno on saanut hallittua vapautta ja päässyt juoksentelemaan vähän laajemmalla alueella aiheuttamatta minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tarkoituksena onkin siis tästä eteenpäin mennä "irti pidettävät" pätkät liinassa ja palkkailla aina lähellä pysymisestä. Tämäkin on pitkä projekti ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta itsekin olen tässä viime vuosina kasvanut ihmisenä ja alan vihdoinkin itsekin hyväksymään sen faktan, että tämän koiran kanssa on oltava vain kärsivällinen tiettyjen asioiden kanssa. Tokihan se on vielä nuori, joten sekin vaikuttaa moneen asiaan. Minun pitää vain lopettaa itseni muihin vertaaminen ja hyväksyä, että kaikki ovat yksilöitä. Se, että naapurin penan koira oppi heti kävelemään vetämättä eikä koskaan lähde minkään perään ja pysyy vapaanakin joka paikassa ilman ongelmaa, ei kerro mitään minun koirastani tai koirankoulutustaidoistani. En minä mikään ammattilainen ole, mutta opin koko ajan lisää ja koirakin oppii siinä sivussa. Tämä vuosi onkin keskittymistä minuun ja meihin, tänä vuonna lopetetaan muihin vertailu, tänä vuonna me tehdään niin kuin meille sopii !
Näiden tavoitteiden listaamisen ja seuraamisen avuksi kehittelin itselleni koirajuttuihin pyhitetyn
bullet journalin. Monikin on varmasti näihin jossain asiayhteydessä törmännyt, viime vuosina niiden suosio on ilmeisesti kasvanut räjähdysmäisesti. Itse olen ensimmäisen kerran bujoa kokeillut pari vuotta sitten pitää, mutta silloin aloitin liian vaikeasti ja vihko kuihtui kasaan, en tiedä missä kaapin pohjalla se nykyään lymyilee. Uudestaan aloitin viime syksynä, ja siitä asti olen sinne kirjannut kaikkea elämääni liittyvää. Aikaisempina vuosina mulla on aina ollut kalenteri, johon merkkaan tärkeät tapahtumat, läksyt ynnä muut. Tykkään bujosta kuitenkin huomattavasti enemmän, koska se antaa vapaammat kädet kaikelle; saan samaan kirjaan kalenterin, to do-listat, tavoitteet ja ihan mitä vain haluan ! En nyt ala bujoa kuitenkaan sen enempää avaamaan, jos kiinnostaa, kannattaa googlettaa ! Youtubesta ainakin löytyy todella paljon selkeitä ja avuliaita videoita, myös Pinterestistä löytyy paljon inspiraation lähteitä !
No mutta nyt itse koirabujoon. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, miten saisin kirjattua ylös koirajuttuja paremmin, miten saisin treenejä suunniteltua, miten voisin seurata eri juttujen edistystä. En osannut yhdistää sopivia sivuja jo olemassa olevaan bujooni, mikä on oikeastaan jäljestä päin ajatellen ihan hyvä. Nyt se voi pysyä ihan koulupainotteisena ja näin selkeämpänä mulle. En tiedä, miten mulla ei vain aikaisemmin tullut mieleen tehdä ihan omaa koirabujoa. Viime viikolla kuitenkin luin MYSTISESTI-blogista, kuinka sielä oli otettu koirabujo käyttöön ja sieltä idea vihdoin tarttui sitten minullekin ! Ratkaisu tuntui heti aivan loogiselta ja heti sillä viikolla kävin kaupasta hakemassa sopivan vihon. Mukaan tarttui samalla myös kauan kaivattuja uusia kyniä ja nätin väristä washiteippiä. Koirabujoon otin simppelin tyylin, en halua kuormittaa itseäni miettimällä liian monimutkaista ulkonäköä jonka johdosta itse bujon pitämisen into saattaisi hiipua (köhköh, kokemus puhuu). Sitä paitsi mielestäni tämä bujo näyttää oikein nätiltä tällä simppelilläkin tyylillä !
Sivuja ei vielä ole montaa, mutta kokosin muutamat mielestäni tärkeät sivut jo sinne. Sivuja tulee sitten ajan mittaan tietenkin lisää. Ensimmäiseksi tein niin sanotun esittelyn, ei ehkä kovin oleellinen, mutta mielestäni ihan kiva juttu heti vihon alkuun. Sitten on tietenkin terveys-sivu, jonne voin kerätä terveyteen liittyviä asioita. Tavoitteille piti tottakai myös pyhittää oma sivu, ja sen jälkeen alkaa Tammikuun treenit- sivut. Näille sivuille voin kiteyttää treenit ja kerätä hieman ajatuksia niistä, ehkä kirjata ylös ihan vaan muuten vaan fiiliksiä jonkun päivän lenkiltä. Näiltä sivuilta voin seurata edistystä ja niitä on kiva palata sitten ajan kuluttua lukemaan. Katsotaan, kuinka hyvin tämä systeemi meille toimii, mutta positiivisin mielin ainakin nyt olen aloittanut !
 |
| Vertailussa mun varsinaisen bullet journalin normaali aukeama |
Normiarjen rytmi alkaa pikkuhiljaa tarttua mukaan, eiköhän rutiinit tasaannu vielä paremmin tässä 
