Sivut

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Mitäs meille kuuluu?

Viime viikkojen aikana on ehtinyt taas sattua ja tapahtua kaiken näköistä.

Olemme käyneet agilityn alkeiskurssin miltei loppuun asti. Tähän mennessä olemme harjoitelleet kosketusalustaa (valmistaa kontakteja varten), menneet pieniä radanpätkiä, jotka ovat koostuneet parista putkesta ja esteestä, hypyttäneet muuria ja rengasta, juosseet keppikujaa, harjoitelleet valssia koiran kanssa ja ilman... Kurssi on mennyt tosi kivasti, olen tykännyt meidän ryhmästä ja ohjaajasta tosi paljon! Mieluusti jatkaisin treenaamista eteenpäinkin tuolla porukalla.

Koirapuistossa on käyty pariin otteeseen ja saatu uusia tuttavuuksia. Pakko hehkuttaa taas miten fiksu nuori koira meillä on! Vaikka joskus pitää vähän isotella ja esittää, ei se koskaan ala turhanpäiväisiä rähjäämään *koputtaa puuta*. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja sen takia on niin helppo sen kanssa koirapuistoilla.



Tallilla olen käynyt ihan samaan tapaan kuin aikaisemminkin, kerran viikossa. Tällä hetkellä ratsuna on ollut ihana Vilma, todella tasokas hevonen, jolta pitää kuitenkin osata vaatia asioita, jotta se toimisi oikein. Suunnitelmissa on mennä parille tallinpitäjän tunnille tässä heti kun kerkiän, jotta tulisi välillä ratsastettua myös valvovan silmän alla ja mahdollisesti saisi taas jotain vinkkiä ja neuvoa. Tallille on myös tullut kaksi kissanpentua, joita on tullut enemmän kuin tarpeeksi siliteltyä.



Olemme ahkerasti myös harjoitelleet hihnakäytöstä, tarkalleen ottaen hihnassa vetämättä kulkemista ja nyt viime päivien aikana se onkin alkanut sujumaan jo ihan mallikkaasti. Tosin siinä vaiheessa kun mennään yhdessä molempien koirien kanssa, tuntuu tyhmyys tiivistyvän ja vetäminen alkaa. Sen takia olen nyt koittanut mennä jonkun verran yksin, jotta saataisiin hihnakäytös ensin yksin mennessä toimimaan. Sen jälkeen voidaan siirtyä hiomaan sitä porukassa kulkemiseen. Koirien ohitukset ovat myös parantuneet huimaa vauhtia. En tiedä, mitä Brunolle on käynyt, mutta parilla viime lenkillä se ei ole miltei edes huomioinut vastaan tulevaa koiraa vaan on jatkanut rauhassa ja riekkumatta kulkua. Yleensä sillä on siis ollut tapana yrittää kiilata eteeni tai vähintäänkin se vetää koiraa kohti, nyt on voinut olla vaikka hihna ihan löysänä eikä mitään ongelmaa. Toivotaan, ettei tämä ole vain joku ohikiitävä päähänpistos, vaan pysyvämpi muutos.

Lunta täälä oli hetken aikaa, mutta nyt se on taas jo sulanut pois. Harmi tällaiselle talvea rakastavalle ihmiselle.
Auringonnousun aikaan oli ihan mukava lenkkeillä.


Luoksetulot ovat myös parantuneet huimasti. Nyt uskallan taas jo pitää koiraa lenkeillä irti, kun tiedän ettei se ihan kuuroksi muutu. Toki on vieläkin niitä hetkiä, kun ne puskasta lentävät fasaanit ovat paljon mielenkiintoisempia kuin minä, mutta näissäkin tilanteissa aina loppujen lopuksi se koira kyllästyy ja parin perkeleen jälkeen tottelee. Tätäkin harjoitellaan koko ajan, mutta tosiaan aina vain parempaan suuntaan ollaan menossa. Tässäkin tosin on se, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja jos mennään yhdessä niin että Saagakin on mukana, ei molempia voi pitää samaan aikaan irti. Muuten ei kumpaakaan koiraa näe enää hetkeen.

Tiivistettynä siis meillä menee tällä hetkellä hyvin, toivottavasti muillakin!






tiistai 1. marraskuuta 2016

Agilityn alkeiskurssi

Joskus muistaakseni manitsin, miten olimme Brunon kanssa ilmoittautuneet agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen. Pääsykoe olikin pari viikkoa sitten ja meni ihan kivasti. Alkupörinöiden loputtua Bruno keskittyi ihan kivasti ja otti kontaktia tosi hyvin. Pääsykokeessa ei siis tehty mitään rakettitieteen tehtäviä, lähinnä vain katsottiin koirakon yhteistyötä.



Porukka jaettiin ensin siis puoliksi, ja toinen puolisko meni kentän toiselle puolelle toisen ohjaajan kanssa tekemään omia juttuja, loput jäivät toisen ohjaajan kanssa kokeilemaan putkea. Me oltiin Brunon kanssa ensin kauempana tekemässä näitä "yhteistyö"tehtäviä. Aluksi mentiin kaikki piiriin ja sitten jokainen vuorotellen oman koiran kanssa pujotteli muiden ohi. Aluksi olin vähän epäilevä Brunoa kohtaan, aikaisemmin tällainen tehtävä on tuottanut suuria ongelmia ja koira on vaan yrittänyt rähistä ohitettaville. Ilmeisesti hihnakäyttäytymisen harjoittelun ja iän myötä on tullut koiralle itseluottamusta ja itsehillintää sekä keskittymiskykyä enemmän, hämmästyin toden teolla miten hyvin suoriuduttiin. Koira piti koko ajan kontaktia ja syötin sille namia namin perään eikä kertaakaan meinannut lähteä hallinnasta. Ylpee! <3



Toisena tehtävänä oli luoksetulo. Jokainen vuoronperään vei koiransa paikalle haluamaansa asentoon (itse laitoin makaamaan) ja sitten ensin kävelee haluamansa matkan päähän ja palaa takaisin, ja sitten taas kävelee haluamansa matkan päähän ja kutsuu koiran luokseen. Meillä meni ihan kivasti, paikalla oloa maaten ollaan kuitenkin aika paljon harjoiteltu ja luoksetulokin on jo pidemmän aikaa ollut treenin alla, joten käskyt menivät koiralle hyvin perille. Tämän jälkeen saatiin siirtyä odottamaan seuraavaa pistettä eli putkea varten ja käytiinkin odotellessa nopeasti haukkaamassa happea.



Toisessa pisteessä oli siis putken kokeilua muutamaan kertaan. Meille putki on tuttu ja kiva juttu, Bruno on jo ihan pentuna juossut kissamme pientä tunnelia ja liian isoksi kasvettuaan sille ostettiin isompi tunneli, jota se rakastaa painaa edestakaisin. Ajattelinkin siis, ettei tästä tule mitään ongelmaa, ja hetihän koira tajusikin, mistä on kyse. Meillä vaan kävi sellainen pieni äksidentti, että Bruno ohjaajan sanoja lainatakseni ilmeisesti päätti omistavansa kyseisen tunnelin siitä kerran läpi mentyään, että päätti merkata sen sisälle. Jouduttiin maksamaan pissasakko, mutta ei se menoa haitannut, vahinkoja sattuu ja tärkeintä on, että meillä oli hauskaa!



Toisen pisteen jälkeen sai lähteä kotiin ja pääsykokeen tuloksista ilmoitettiin siitä n. viikkoa eteenpäin. Meitä onnisti ja päästiin kuin päästiinkin kurssille! Mulla vain kävi siinä mielessä huono tuuri, että sain sähköpostin syystä tai toisesta liian myöhässä ja missasin kurssiin kuuluvan teoriatunnin. Muut kurssilaiset kuitenkin kertoivat eilen, jolloin eka käytännön kerta oli, ettei teoriassa oikeastaan mitään ihmeellistä käyty läpi, muutamat venytykset selitettiin ja nekin käytiin eilen tunnin alussa läpi. Kurssiohjelmaa oli myös käyty hieman läpi, mutta siitä oli liite sähköpostissa.



Ja eilen tosiaan oli ensimmäinen kunnon kurssikerta. Tunti aloitettiin näyttämällä kylkien ja takajalkojen venytykset, joista oikeastaan takajalkojen venytyksiä olen koiralle ennenkin tehnyt. Venytysten jälkeen aloitettiin treenaamaan, näin ensimmäisellä kerralla aiheena oli siivekkeen kierto ja takajalkatargetti. Aloitettiin siivekkeen kierrolla ja jokainen (meitä oli neljä kaiken kaikkiaan) siirtyi omalle paikalle. Ideana oli, että koira itse hakeutuu kiertämään siivekkeen ja siitä heti palkataan. Hieman sai koiraa avittaa, jos se ei ideaa älynnyt, mutta pääasiassa koiran piti itse keksiä, mitä pitää tehdä. Bruno älysi aika nopeasti mistä on kyse, ohjaaja kysyikin pariin otteeseen, ollaanko aikaisemmin treenattu kun niin nopeasti oppi. Täydellistä se ei tietenkään ollut, eihän kukaan osaa mitään kunnolla yhden treenikerran jälkeen, mutta toistoja ja treeniä, niin saadaan joskus varmaan jo pidempääkin välimatkaa otettua.



Toisena tehtävänä tosiaan oli takajalkatargetti, joka valmistelee kontaktiesteiden opettamiseen. Koira ohjattiin ensin targettina toimivan korokkeen päältä ja palkataan heti, kun sillä on vain takajalat targetilla. Bruno älysi melko nopeasti, että vain takajalat kuuluu olla targetilla, mutta mun piti silti vielä joka kerta ohjata se targetille, itse se ei siihen osannut vielä hakeutua. Kerran se taisi vahingossa peruuttaa suoraan oikeaan asentoon. Taas ohjaaja kehui koiran nopeaa oppimista, ylpeä! <3



Kotiläksyksi tuli takajalkatargetin harjoittelu, ja tänään koulun jälkeen harjoittelin sitä rappusten avulla. Nopeasti Bruno älysikin taas, että takajalat kuuluu jättää ylemmäs ja sitten saa palkkaa, mutta ei se vielä oikein ymmärrä itse hakea siihen paikkaan, joka kerta se pitää ohjata siihen targetille. Noo, treeniä treeniä.

Kaiken kaikkiaan olen näin yhden kurssikerran perusteella jo todella innoissani, monta vuotta olen kuitenkin agilityn aloittamisesta haaveillut ja vihdoinkin se käy toteen. Meidän ryhmän ohjaaja on tosi mukava ja ohjeet ja neuvot ovat selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa!



lauantai 1. lokakuuta 2016

Studiokuvia

Otsikko on ehkä hieman harhaan johtava, ei siis oikeasti olla menty studioon ottamaan kuvia. Tässä yksi päivä vaan keksin hyödyntää makuuhuoneen yksiväristä seinää ja koitin ottaa studiokuvatyyppisiä kuvia. Osa onnistuikin ihan mukavasti!

Ajattelin, että ottaisin ensin sellaisia "edustuskuvia", ja sen jälkeen muutaman kuvan teemalla unikeot, ja oikeastaan molemmat koirat suoriutuivat tosi hyvin! Bruno viiihtyi hyvin peiton alla ja onnistui näyttämään ihan väsyneeltä ja Saaga taas tuli kivasti sängyn reunalle makaamaan ja haukottelikin sopivasti pariin otteeseen. Minusta tällaisia "teemakuvauksia" on kiva toteuttaa ja varmasti toteutan tulevaisuudessakin, olen jo suunnitellut pikkusiskoni värväämistä malliksi. ;) Sain myös kovasti kehuja ystävältäni valokuvaustaidoistani, kehut ovat aina sydäntä lämmittäviä ja pitävät mukavasti myös motivaatiota yllä. Olen kyllä omasta mielestänikin kehittynyt valokuvaajana viime aikoina huimasti.

Malleina toimivat Bruno ja Saaga.















maanantai 26. syyskuuta 2016

Kun on aika päästää irti

Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun mä syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin, 
et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin, 
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.

Usein mä tunsin, 
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei, 
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin, 
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.

Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,

siitä kiinni pitää voi mä en.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin, 
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.

Niin lähti rakas karhuntassumme viimeiselle matkalleen. <3 Ikävä on kova, mutta sitä helpottaa tieto siitä, että karvakorva on nyt paremmassa paikassa, jossa ei kärsi.

Rest In Peace, 
Famskin Ralle "Ransu"
13.2.2002-20.9.2016

Maailman paras ystävä ja perheenjäsen <3










keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kiirettä pitää

Voi jestas, kun mulla on ollut kiireiset pari viikkoa! :D Lukio alkoi ja vie oman aikansa, sen lisäksi olen käynyt futistreeneissä ja -peleissä, lenkkeillyt ja treenannut Brunon kanssa... Ja tänään alkoi jatkoisoskoulutus, onneksi meillä on tapaamisia vain kerran kuukaudessa, jottei se vie liikaa aikaa.

 Koirarintamalla on tapahtunut sellainen jännä uusi juttu, että ilmoittauduin agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen (kuulostaa kamalalta, mutta koe on kuulemma ihan helppo ja siinä lähinnä vain katsotaan koirakon yhteistyötä yms.)! Pääsykoe on lokakuussa, joten sen jälkeen sitten toivonmukaan päästäisiin vihdoinkin polkaisemaan tämä meidän agilityuramme kunnolla käyntiin. :)

Brunon kanssa ollaan muutenkin koitettu nyt tehdä erilaisia asioita paljon, ollaan esimerkiksi käyty muutamissa eri koirapuistoissa pariin otteeseen, ja kerran kävimme jo Turussakin asti kahdestaan bussilla. Bussimatka oli Brunon elämän toinen kerta bussissa ja meni hyvin, ensi-ihmettelyiden jälkeen koira tyytyi kohtaloonsa ja makasi miltei koko matkan penkin alla tai puoliksi jalkojeni päällä. Turku-reissu oli ihan kivaa vaihtelua, päästiin vähän city-koirailun makuun ja B taapersikin ihan mallikkaasti ihmisvilinässä. Käytiin reissun lopuksi vielä yhdessä turkulaisessa koirapuistossa ja saatiin uusia koirakavereita, Bruno on siinä mielessä helppo koira, että kaikki käy, oli sitten uros tai narttu. B vaan "lämpeää" uusille koirille vähän hitaasti, eikä innostu kauhean helposti leikkimään. Haistella se kyllä voi ja sitä se tekeekin, mutta välillä toiset koirat joutuvat pettymään leikkimisen suhteen.

Perustreenailuihin meillä sisältyy tällä hetkellä hihnakäytöksen treenailu ja sen lisäksi ehtimisen ja jaksamisen mukaan satunnaisten temppujen treenailu. Uusia temppuja aion opettaa sitä mukaa, kun keksin sopivan opetustyylin ja kun aika riittää.

Nyt viime aikoina on taas pahanlaatuinen bordercolliekuume iskenyt, eikä se ota lähteäkseen. On tullut taas selailtua facebookissa ja ties missä Pinterestissä suurinpiirtein bordercollieiden kuvia ja kuolannut pentujen perään. Mulla on siis ollut haaveena oma bordercollie niin kauan, kuin muistan, eli aika monen monta vuotta jo, ja haave on vain vuosien saatossa vahvistunut vahvistumistaan. Olenkin oikeastaan päättänyt jo jopa kennelin, josta tulevaisuudessa meinaan bordercollieni ostaa, minulla on jo pitkään ollut mielessä yksi tietty kennel, jonka koirat miellyttävät silmääni. Itse asiassa kyseisessä kennelissä on tälläkin hetkellä yksi niin unelmapentue tuloillaan, että harmittaa, etten ole vielä täysi-ikäinen ja oman kämpän omistava henkilö. :D No, kyllä mä sitten joskus sen oman bortsuni sieltä saan, ennemmin tai myöhemmin... Siihen asti voin lievittää (tai pahentaa) bortsukuumettani tutustumalla näyttelyissä yms. muiden bordercolliehin. ;)

Jokin tässä rodussa vaan miellyttää mun silmää, ja nimenomaan siis nämä vähän työtyyppisemmät ja sirommat yksilöt :)

Ehkä söpöin ikinä, ja luonnekin oli mitä miellyttävin! <3






Tulevista postauksista sen verran, että olen ainakin toteuttamassa FCI Roturyhmien suosikit-postauksen, ja varmasti myös jonkin sortin tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat-postauksen. Sen lisäksi on tulossa kaikkea muuta kivaa, kunhan keksin sopivasti sisältöä ja saan oettua aiheeseen sopivat kuvat! ;) Joten stay tuned, jos sielä ketään tätä blogia säännöllisesti seuraa, kirjoittelen taas sitten, kun ehdin!




maanantai 15. elokuuta 2016

Blogiarvosteluja

Hupsista, unohdin viikonloppuna kirjoittaa nämä arvostelut! Tai voiko niitä kovin arvosteluiksi sanoa :D. No, kaippa niistä voi sitäkin nimeä käyttää. Elikkä siis linkkaa blogisi- postauksen kommentteihin tulleita blogeja, olkaa hyvä (parempi taas myöhään kuin ei milloinkaan)! Jokaisen blogin kohdalla on kuva blogin bannerista/ulkoasusta, osoite blogiin, bloggaajan oma kuvaus blogista ja omia mietteitä blogiin liittyen. Kerron nyt vain positiiviset puolet jokaisesta blogista koska en negatiivisiin halua tarttua eikä kukaan niitä kaipaa. Muttamutta, asiaan!



"Hei! Ja tervetuloa!

Blogi kertoo 15-vuotiaan tytön junior handler harrastuksesta ja koirien esittämisestä näyttelyissä. Blogi päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti, ja se sisältää, yleensä, suuria ja hyvälaatuisia kuvia.
Blogin pitäjällä itsellään on yksi koira 5-vuotias ranskanbulldoggi uros FI EE MVA Onorato Del Jodonel "Jimi".
Kommentit ovat erittäin tervetulleita ja lukijaksi saa liittyä!"

Tekstin perusteella blogi vaikutti minusta mielenkiintoiselta ja loppujen lopuksi päätyikin lukulistalle. Tykkään ulkoasusta ja esittelyteksti on riittävän pituinen ja kattava. Postauksissa on hyvälaatuisia kuvia ja vaihtelevuuttakin löytyy. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin se oli kunnolliset esittelysivut kirjoittajalle ja tämän koiralle, mutta ne eivät aivan välttämättömiä ole. Tämän blogin kautta pääsee paremmin sisään tähän junior handler-maailmaan, itse olen ainakin joskus miettinyt, että miten se oikein käytännössä toimii. Muutenkin on kiva aina lukea hieman muiden kokemuksista näyttelymaailmasta. Kaikin puolin kiva blogi, jota suosittelen vilkaisemaan, jos näyttelymaailma yhtään kiinnostaa. :)



"Hei ja tervetuloa!

Tämä on koirablogi mikä käsittelee äidin ja tyttären kolmen rakkaan tassukkaan elämää ja harrastuksia.
Pää kirjoittajana toimii 20vuotias ''tyttö'' Kuopiosta sekä sillointällöin kirjoituksista vastaa ''Mamma''.

Poppooseemme kuuluu vuonna 2009 syntynyt ja kastroitu Mittelspitz uros Puffejoka on meidän niinsanottu kantaisä.
Toisena joukkoomme eksyi vuonna 2014 syntynyt Kleinspitz narttu Elli joka on Mamman sijoituspenikka Magical Rose's kennelistä.
Kolmas ja ehkä tämänhetkinen päätähti on vuonna 2009 syntynyt sekä steriloitu Kleinspitz Ruusu Pienenpolun kennelistä, joka on myös Ellin äiti.

Tällähetkellä blogin päällimmäset puheenaiheet ovat näyttelyt sekä nuorimmaisen pennun kasvu ja tulevaisuus"

Ulkoasu on tässä blogissa melko simppeli ja valkoinen, mutta omalla tavallaan kiva ja tykkään varsinkin koodauksesta. Esittelyteksti on kattava ja sivuilta löytyi hyvin tietoa koirista ja muusta tarpeellisesta. Kuvat ovat hyvälaatuisia ja postauksia on monen moisia. Koirat ovat suloisia, joten suosittelen ihan vaan senkin takia vilkaisemaan! ;)


Tällä hetkellä tämän blogin osoite ei valitettavasti toimi, en tiedä syytä, mutta sen takia en nyt sitten saa tähän tätä arvostelua tehtyä. Harmi sinänsä, koska oli ihan kivan oloinen blogi, muistaakseni olen joskus ennenkin eksynyt kyseisen blogin sivuille. :) Kirjoittajan toinen blogi löytyy kuitenkin täältä. Tämäkin blogi on kiinnostava ja päätyikin lukulistalle.



"Tarina nuoren saksanpaimenen harrastamisesta TOKO:n, jäljen ja esineruutuilun parissa. Sivuroolissa pikkumusta schipperke."

Banneri on aika yksinkertainen, mutta pidän siitä, mielestäni se sopii hyvin tähän blogiin. Ulkoasu muutenkin on pidetty aika simppelinä, mutta mielestäni se on kivaa vaihtelua blogimaailmaan. Ei ulkoasun tarvitse aina olla ylikoodattu jotta se olisi silmää miellyttävä. ;) Esittelyteksti on lyhyt ja ytimekäs ja sivuilta löytyy hyvin tietoa. Postauksissa on hyvälaatuisia kuvia ja videoitakin löytyy. Innolla jään seurailemaan tätä blogia, saan täältä toivonmukaan meille lisää treenimotivaatiota ja ideoita, ja nyt koulujen alkaessa (minulla muuten alkaa huomenna lukio, iik..!) päästään seuraamaan kirjoittajan opiskelua kennellinjalla.



"Tervetuloa

Blogi käsittelee pääasiassa cockerspanieli-neidin harrastustoimintaa, kuten TOKOa, agilitya ja näyttelyitä, sekä niissä onnistumisia ja epäonnistumisia. Näiden ohessa käydään läpi myös ihan meidän arkielämää.
Satunnaisia postauksia tulee myös liittyen koirien terveyteen, kun työn puolesta käyn luennoilla.

Vierailevana tähtenä nähdään usein tädin cockerityttö."

Tässäkin blogissa ulkoasu on melko yksinkertainen, mutta toimii hyvin. Bannerissa esim. teksti voisi olla jollain toisella fontilla, jotta se toisi lisää mielenkiintoa ja näyttäisi huolitellummalta, mutta tekstin väri on hyvä, se sopii hyvin blogin nimeen. ;) Tykkään "luetuimmat postaukset"-kohtien koodauksesta. Esittelyteksti on hyvä ja siitä löytyy blogin perussisältö tiivistettynä. Postauksissa on yleensä hyvin kuvia ja tekstiä on sopiva määrä. Mielenkiintoinen blogi, suosittelen kuitenkin vilkaisemaan!




Voijettä, miksei tää blogi ole jäänyt mun lukulistoille! :D olen ennenkin vieraillut kyseisessä blogissa, mutta jostain syystä ei silloin jäänyt luettavaksi. Esittelytekstiä blogista ei löydy, mutta ei se nyt kovin häiritsevää ole. Esittelysivut ovat kattavia ja ah, rakastan temppuohjeita aivan kamalasti! <3 tästä blogista olen saanut niin paljon vinkkiä ja ideaa tulevaisuuden tempputreenejä varten, ohjeet ovat selkeitä ja esimerkkivideot auttavat hyvin. Postaukset ovat muutenkin monipuolisia ja sisältävät hyvälaatuisia kuvia. Tykkään myös blogin ulkoasusta. Kaikin puolin blogi on aivan ihana ja varmasti seurailen tästä eteenpäin aktiivisesti postauksia. Ehkä me joskus Brunonkin kanssa opitaan noin paljon temppuja! ;)



"Blogi elämästäni siperialaisten ja australianpaimenkoirien kanssa.
Haaveilua omasta valjakosta ja koiramäärän kasvamisesta.
Astetta tyhmempää ja hölmömpää huumoria ja sarkasmia on havaittavissa, joten pidäppä pipos löysällä!

Kuulumme myös Best Friend:n #testihaukut tiimiin."

Esittelytekstin perusteella kuulosti mielenkiintoiselta blogilta, joten innolla lähdin tätäkin tutkimaan. Ulkoasu on kiva, tietty aina jotain hienosäätöä voi tehdä, muttei nyt mitään omaan silmään häiritsevää iskenyt näkyville. Esittelysivut sisältävät hyvin tietoa ja postauksissa on hyvälaatuisia kuvia. Varmasti jään tätäkin blogia seurailemaan, olen joskus itsekin haaveillut siperialaisesta vaikka sittemmin on sekin jäänyt, enkä enää koe sitä oikeaksi roduksi mulle. Upeita koiria joka tapauksessa ja blogi on ihan vilkaisemisen arvoinen!

Yhteenvetona: kivoja blogeja kaikki, jään seurailemaan innolla. :)




tiistai 9. elokuuta 2016

Muistoja



Niin loppui sekin tarina. Santtu lähti takaisin omistajalleen 2.8. Monta asiaa koettiin ja moni jäi kokematta. Jäi haikea fiilis tottakai, mutta saan jatkaa edelleen samalla tallilla ratsastamista, mikä on kiva. Kuitenkin tutuksi jo tullut paikat, hevonen vain vaihtuu. Ja saanpahan taas lisää kokemusta erilaisilla hevosilla ratsastamisesta, koska todennäköisesti tulen ratsastamaan eri hevosilla tässä ajan mittaa.

Mutta tosiaan, vuokrasin Santtua aikavälillä 6.12.2014-30.7.2016, eli melkein kaksi vuotta. Santtu oli tätä ennen ollut muutaman kerran satunnaisena maastoratsunani, koska vuokrattiin siskoni kanssa tuolloin Nixua ja oli kivempi mennä maastoon kahdella hevosella. Sen jälkeen, kun Nixu oli lopetettu, aloin ratsastamaan Santulla. Välillä mietin, miksi aloitin Santulla, tykkään kuitenkin enemmän poneista ja olisin vain voinut etsiä kokonaan uuden vuokraponin. Jokin Santussa sai minut kuitenkin jäämään. Enkä kadu yhtäkään yhteistä hetkeämme. Tiemme oli yhtä vuoristorataa, tuli onnistumisia ja välillä nieleskelin kyyneliä, kun mikään ei sujunut. Tämä ruuna kuitenkin opetti minulle varmaan enemmän ratsastamisesta kuin yksikään toinen hevonen. Koska en päässyt melkein yhtään hyppäämään, oli pakko ratsastaa sileällä ja maastossa, ja näin kouluratsastus nielaisi minut mukanaan. Pieni perfektionisti pääni sisällä alkoi vaatia enemmän ja paremmin, halusin kehittyä ratsastajana. Olisi ollut varmaan vielä tehokkaampaa pyytää useammin niitä tunteja, mutta tykkäsin keskittyä itse ratsastamiseen ja yrittää itse selvittää oikeita nappuloita. Satunnaiset tunnit sitten tukivat ja auttoivat tässä kehittymisessä.



Tykkään ratsastaa ilman satulaa. Aika nopeasti jätinkin sen satulan sinne talliin. Ensimmäiset kerrat olivat ihan kamalia, en osannut istua ravissa ollenkaan ja meinasin tippua monta kertaa yhden ratsastuskerran aikana, ja kerran pääsin sitten maistelemaan heinää kun putosin pellolla Santun pelästyessä ilmeisesti jotain :D. Laukka-ravi-siirtymiset olivat kamalimpia. Otin usein tueksi kaulalle sidotun riimunarun, jotten vetäisi ohjista. Olin kuitenkin päättänyt opetella istumaan ravissa. Siitä lähti sitten hurja harjoittelu, menin paljon ilman satulaa tai ilman jalustimia ja ravasin, ravasin, ravasin. Pikkuhiljaa aloin saada rytmistä kiinni ja ajan myötä pääsin paremmin ja paremmin raviin istumaan. Minulle oli lottovoitto, kun ravi ei enää tuntunutkaan pomputtavalta, vaan oikeastaan aika pehmeältä ilman satulaa. Harjoitusravissa istuminen oli edelleen vielä tuskaa, mutta oli se jo parempaa kuin aikaisemmin. Aloin kuitenkin huomaamaan, että istuin monesti todella huonosti, ja aloinkin sitten kiinnittämään tähän enemmän huomiota. Istuntani ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta sekin on parantunut aikaisemmasta.



Pikkuhiljaa opin myös ratsastamaan hevosta rennommaksi. Aina se ei onnistunut, ja välillä turhauduin kun mikään ei toiminut. Tälläisissä tilanteissa usein sitten kävelin hetken pitkillä ohjilla ja nollasin tilannetta, jonka jälkeen jatkoin helpoilla jutuilla käynnissä hakien rentoutta ja hyvää fiilistä. Ja fiilis oli mitä parhaimmillaan, kun aloin saamaan hevosta ravissa, saatikka sitten laukassa rennoksi.



Santtu oli hevonen, joka todella opetti minut ratsastamaan. Siltä kun piti osata jo vaatia jotain, että se meni oikein päin. Hyvillä mielin kuitenkin odotan tulevia ratsuja ja ratsastuskertoja, mielenkiintoista nähdä, miten muut hevoset toimivat.



Halusin Santusta jonkun konkreettisen muiston kuvien lisäksi. Onneksi minulla oli siltä muutama häntäjouhi, joten sain tehtyä Katin blogista inspiroidun kaulakorun. Kyseessä on siis unisieppari, jonka verkko on tehty Santun jouhesta. Teen myöhemmin tälläisen vielä Nixunkin jouhesta, ja teen varmaan samalla kertaa sitten korusta DIY-ohjeen tänne blogin puolelle. Tykkään unisieppareista, ja tämä oli siinäkin mielessä kiva idea, koska minulla ei muutamaa jouhta enempää ollut, joten kunnon jouhikoruun ne eivät olisi riittäneet.





Ikävä Santtua mulla tottakai tulee, mutta onneksi mulla on jotain, mistä muistan sen aina! <3