Normiarjen tavoittelua

Normiarjen rytmi alkaa pikkuhiljaa tarttua mukaan, eiköhän rutiinit tasaannu vielä paremmin tässä
parin kuukauden sisällä. Muutama pieni muutos on vielä mun asumisjärjestelyihin tulossa, mutta pian toivon mukaan jo vähän tasaantuu ja selkeentyy kuviot.

Viime ja sitä edeltävä viikko lenkkeiltiin satunnaisilla varusteyhdistelmillä, muutamat lenkit on tehty fleksin kanssa ja kerran vain kerettiin heittää pikkulenkki pannassa. Silloin hiffasi kuitenkin jo nopeammin, että vieressä vetämättä mennään. Nyt ongelmaksi muodostui kuitenkin palkkauskäden tuijottelu kunnon kontaktin ottamisen sijaan. Tämä nyt ei kuitenkaan ole niin suurensuuri ongelma, joten siihen puututaan sitten vasta hienosäätövaiheessa. Tällä hetkellä päätavoitteena nyt kuitenkin on vain saada se koira yksinkertaisesti kävelemään vetämättä vieressä, vaikka se sitten heittäisikin siinä samalla volttia nenä kiinni kädessä takaperin pomppien. Niin kauan kun hihna ei kiristy, ollaan me tyytyväisiä !

Oli meillä täällä Varsinais-Suomessa myös jo hetken aikaa kunnolla pakkastakin ja kerettiin yksi kiva kunnon lenkki heittää kameran kanssa, ennen kuin kelit meni taas plussan puolelle. Tälläkin hetkelle taitaa asteet huidella plussan paremmalla puolen ja maassa jäljellä olevasta lumesta ei voi lumena puhuakaan. Pakkasen puolelle tosin pitäisi taas loppuviikosta mennä, katsotaan saadaanko me vielä viides talvi tämän vuoden puolelle vai onko se pelkkää toiveajattelua.

Edellä mainittu kunnon lenkki mentiinkin pitkästä aikaa liinassa, käveltiin lähellä olevan junaradan vartta ja melko rauhassa saatiin mennä. Palkkailin taas aina kun tuli luokse ja pysyi lähellä, tuntuu kyllä muutenkin liinan kanssa kulkevan rauhallisemmin. Meni oikein kivasti koko lenkin ajan ja kuunteli tosi hyvin. Vapaana ollessa Brunolla on tosiaan sellainen inhottava tapa kuin pitkien spurttien ottaminen ja korvien kadottaminen. Liinan kanssa se ei edes yrittänyt ottaa pitkiä spurtteja, ja korvatkin ovat jo aikalailla kasvaneet takaisin. Siitä huolimatta ei ole suunnitelmissa pitää koiraa kunnolla irti vielä pitkiin aikoihin.

Viime torstaina otettiin koulun jälkeen tehokas istu-maahan-treenisessio. Semmoista kotitottista. Peruskäskyjä ei olla vähään aikaan treenattu, mutta herkut kädessä tuo tekee ihan mitä vaan. Vire oli sopivan korkealla ja alkukankeuden jälkeen teki tosi näppärästi asennonvaihtoja ilman, että pylly liikkui. Tämän vuoden aikana koitetaan varmaan saada näihin peruskäskyihin vähän kaukoakin, hyödyllistä monella tapaa, jotta koira tottelee käskyt pidemmänkin välimatkan päästä. Ei me mitään TOKOa varmaan koskaan tulla tavoitteellisesti treenaamaan, mutta ihan kivaa kotiharjoittelua se on. Sen lisäksi suhteen luomista ja sellaista yleistä tottelevaisuuttahan se edistää.

Muita temppuja ei olla jostain syystä oikein keretty treenailemaan, yhtä uutta temppua viikonloppuna vähän ehdittiin harjoitella, mutta siihen pitää käyttää vähän enemmän ajatusta ennen kuin jatketaan harjoittelua. Jossain välissä voisin taas kokeilla jotain temppuvideotakin väsätä, kun vaan aika riittäisi.

Nyt on onneksi koeviikko meneillään, niin on vähän kevyempi viikko. Ja kohta tuleekin jo Wanhojen tanssit ja hiihtoloma !

Kasvava treeni-into

Kuten otsikostakin jo voi päätellä, tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle suuren motivaation saattelemana. Brunon kanssa ollaan nyt lähdetty kunnolla treenaamaan hihnassa vetämättä kulkemista ja projektiksi otettiin myös vapaana lähellä kulkeminen.

Hihnassa vetäminen meillä on siis miltei aina ollut ongelmana. Mitään pahaa ja hallitsematonta vetäminen ei ole, vaan oikeastaan sellaista häiritsevän tasaista, ja siksi sen haluan nyt loppuvan. Tai, no olen jo pidemmän aikaa halunnut loppuvan, mutta erinäisistä syistä yritykseni ovat tuntuneet turhilta. En siis ole perheeni ainoa koiraihminen, enkä ainoana koiria lenkitä. Vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että vetämiseen puututaan toivomallani tavalla, ei sitä pidemmän päälle ole syystä tai toisesta tehty. Siksi koiran edistyminen on junnannut paikallaan ja minultakin katosi motivaatio kyseiseen ongelmaan aikapäiviä sitten. Uuden vuoden saattelemana otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja aloin suunnittelemaan tapoja ongelman ratkaisuun. Päädyin nyt siihen tulokseen, että ensi alkuun teen mahdollisimman monena päivänä pikkulenkin pannan ja hihnan kanssa, jolloin harjoitellaan vieressä vetämättä kulkemista. Osa päivän ruuasta menee myös sitten tämän palkkaamiseen. Pitkän lenkin voin tehdä sitten vaikka yhdistelmällä valjaat ja flexi tai mitä tahansa muuta, mutta pantalenkit treenataan. Näin tässä on mahdollisuus, että ensin lenkkeihin saadaan pannan kanssa rauhallisuus ja vetämättömyys, ja sitä myötä myöhemmin mahdollisesti saadaan se rauhallisuus siirretty valjaissa kulkemiseenkin. Tämä vaatii kuitenkin kaiken kaikkiaan melko paljon aikaa, mutta toivon mukaan edistystä nähdään jo pian !

Tästä päästäänkin toiseen projektiimme, vapaana lähellä kulkemiseen. Pentuna Bruno pysytteli vapaana tietenkin aika lähellä ja tuli luokse aina huudettaessa. Sitten sille iski murkkuikä, ja korvat jäivät koristeeksi. En uskaltanut enää pitää koiraa irti, koska se saattoi löytää jonkun kivan hajun tai nähdä jotain mielenkiintoista ja unohtaa muun maailman sillä silmänräpäyksellä. Nyt se on kuitenkin jo melkein kolmevuotias ja henkisesti mennyt harppauksia eteenpäin. Yksittäisillä lenkeillä olen sen hetkeksi kokeilumielessä päästänyt vapaaksi turvallisella alueella, ja luokse se on joka kerta tullut huudettaessa. Mutta mistä en pidä, on että irti päästyään se viipottaa viittäsataa eteenpäin ennen kuin malttaa pysähtyä hetkeksi tutkimaan ympäristöä. Se ei osaa pysyä lähellä ja en tykkää siitä, että se vetelee jossain kahdensadan metrin päässä juuri ja juuri näkyvissä. En pysty itse nauttimaan lenkeistä, jos stressaan koko ajan koiran huomaavan jotain ja sen olevan jo jossain ties kuinka kaukana, eikä se kuule tai näe mitään. Kaikkien kannalta olisi siis mukavampaa ja stressittömämpää, jos B oppisi kulkemaan vapaanakin vieressä tai lähellä. En nyt sano, että sen pitäisi kulkea koko ajan ihan vieressä ja hakea kontaktia, mutta että se pysyisi koko ajan muutaman metrin säteellä siinä ympärillä. Tätä lähdetään sitten harjoittelemaan jälkiliinan avulla. Tämän kanssa ollaan aikaisemminkin, varsinkin murkkuaikoina lenkkeilty. Sen kanssa Bruno on saanut hallittua vapautta ja päässyt juoksentelemaan vähän laajemmalla alueella aiheuttamatta minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tarkoituksena onkin siis tästä eteenpäin mennä "irti pidettävät" pätkät liinassa ja palkkailla aina lähellä pysymisestä. Tämäkin on pitkä projekti ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta itsekin olen tässä viime vuosina kasvanut ihmisenä ja alan vihdoinkin itsekin hyväksymään sen faktan, että tämän koiran kanssa on oltava vain kärsivällinen tiettyjen asioiden kanssa. Tokihan se on vielä nuori, joten sekin vaikuttaa moneen asiaan. Minun pitää vain lopettaa itseni muihin vertaaminen ja hyväksyä, että kaikki ovat yksilöitä. Se, että naapurin penan koira oppi heti kävelemään vetämättä eikä koskaan lähde minkään perään ja pysyy vapaanakin joka paikassa ilman ongelmaa, ei kerro mitään minun koirastani tai koirankoulutustaidoistani. En minä mikään ammattilainen ole, mutta opin koko ajan lisää ja koirakin oppii siinä sivussa. Tämä vuosi onkin keskittymistä minuun ja meihin, tänä vuonna lopetetaan muihin vertailu, tänä vuonna me tehdään niin kuin meille sopii !

Näiden tavoitteiden listaamisen ja seuraamisen avuksi kehittelin itselleni koirajuttuihin pyhitetyn bullet journalin. Monikin on varmasti näihin jossain asiayhteydessä törmännyt, viime vuosina niiden suosio on ilmeisesti kasvanut räjähdysmäisesti. Itse olen ensimmäisen kerran bujoa kokeillut pari vuotta sitten pitää, mutta silloin aloitin liian vaikeasti ja vihko kuihtui kasaan, en tiedä missä kaapin pohjalla se nykyään lymyilee. Uudestaan aloitin viime syksynä, ja siitä asti olen sinne kirjannut kaikkea elämääni liittyvää. Aikaisempina vuosina mulla on aina ollut kalenteri, johon merkkaan tärkeät tapahtumat, läksyt ynnä muut. Tykkään bujosta kuitenkin huomattavasti enemmän, koska se antaa vapaammat kädet kaikelle; saan samaan kirjaan kalenterin, to do-listat, tavoitteet ja ihan mitä vain haluan ! En nyt ala bujoa kuitenkaan sen enempää avaamaan, jos kiinnostaa, kannattaa googlettaa ! Youtubesta ainakin löytyy todella paljon selkeitä ja avuliaita videoita, myös Pinterestistä löytyy paljon inspiraation lähteitä !


No mutta nyt itse koirabujoon. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, miten saisin kirjattua ylös koirajuttuja paremmin, miten saisin treenejä suunniteltua, miten voisin seurata eri juttujen edistystä. En osannut yhdistää sopivia sivuja jo olemassa olevaan bujooni, mikä on oikeastaan jäljestä päin ajatellen ihan hyvä. Nyt se voi pysyä ihan koulupainotteisena ja näin selkeämpänä mulle. En tiedä, miten mulla ei vain aikaisemmin tullut mieleen tehdä ihan omaa koirabujoa. Viime viikolla kuitenkin luin MYSTISESTI-blogista, kuinka sielä oli otettu koirabujo käyttöön ja sieltä idea vihdoin tarttui sitten minullekin ! Ratkaisu tuntui heti aivan loogiselta ja heti sillä viikolla kävin kaupasta hakemassa sopivan vihon. Mukaan tarttui samalla myös kauan kaivattuja uusia kyniä ja nätin väristä washiteippiä. Koirabujoon otin simppelin tyylin, en halua kuormittaa itseäni miettimällä liian monimutkaista ulkonäköä jonka johdosta itse bujon pitämisen into saattaisi hiipua (köhköh, kokemus puhuu). Sitä paitsi mielestäni tämä bujo näyttää oikein nätiltä tällä simppelilläkin tyylillä !

Sivuja ei vielä ole montaa, mutta kokosin muutamat mielestäni tärkeät sivut jo sinne. Sivuja tulee sitten ajan mittaan tietenkin lisää. Ensimmäiseksi tein niin sanotun esittelyn, ei ehkä kovin oleellinen, mutta mielestäni ihan kiva juttu heti vihon alkuun. Sitten on tietenkin terveys-sivu, jonne voin kerätä terveyteen liittyviä asioita. Tavoitteille piti tottakai myös pyhittää oma sivu, ja sen jälkeen alkaa Tammikuun treenit- sivut. Näille sivuille voin kiteyttää treenit ja kerätä hieman ajatuksia niistä, ehkä kirjata ylös ihan vaan muuten vaan fiiliksiä jonkun päivän lenkiltä. Näiltä sivuilta voin seurata edistystä ja niitä on kiva palata sitten ajan kuluttua lukemaan. Katsotaan, kuinka hyvin tämä systeemi meille toimii, mutta positiivisin mielin ainakin nyt olen aloittanut !

Vertailussa mun varsinaisen bullet journalin normaali aukeama

Tottista ja temppuilua

Pari viikkoa menin melkein ilman Brunoa mun ollessa äitillä ja Brunon iskällä. Syynä oli tietenkin Saagan juoksut, ja koulun sun muun ohella en montaa kertaa kerennyt iskän luona käymään. Tässä välissä olin iskän luona ja B:kin on selvästi tähän tyytyväinen. Nyt olen kuitenkin taas äidin luona, eikä Bruno vieläkään tullut mukaan. Viikonloppuna kaverukset kyllä päästettiin taas yhteen, mutta Bruno yritti koko ajan hyppiä Saagan selkään, joten ainakin nyt pari päivää ovat vielä erossa ennen kuin yritetään uusiksi. Saaga oli aika kiukkuinen Brunolle, suuttui pari kertaa oikein kunnolla kun ei meinannut jättää rauhaan. :D

Aloitettiin tuossa reilu kuukausi sitten harjoittelemaan uutta temppua, mutta Saagan juoksujen takia treeneihin tuli vähän taukoa. Tiistaina kuitenkin taas vähän kertailtiin jalkatargettia, joka toimii alustuksena itse tempulle. Tavoitteena olisi siis opettaa Bruno hyppäämään ja pysymään jalkapohjien päällä, jos esimerkiksi makaan maassa selälläni jalat ilmassa. Tätä koitan nyt sitten ketjuttaa pienin askelin rauhassa kohti vahvaa suoritusta. Aloitettiin tosiaan niinkin simppelistä asiasta, kuin jalkatargetista. Alustoina meillä on tällä hetkellä joku tuollainen puinen pyöreä tarjotin, matala puujakkara, ja yksi vähän korkeampi puujakkara, joihin Brunon pitäisi kaikki tassunsa mahduttaa. Aloitettiin tietenkin helpoimmasta, eli tarjottimesta. Aluksi se haki siihen vain takajalkojaan, mutta nyt se hoksaa jo hyvin laittaa kaikki jalkansa sinne. Mikään kiire tuon opettamisessa ei onneksi tietenkään ole, joten ihan rauhassa voidaan edetä ja vahvistaa kaikki vaiheet varmoiksi. Muutama päivä treenin aloittamisen jälkeen siirryttiinkin jo matalaan jakkaraan, ja hetken jahkailun jälkeen B pomppi jo oikein pätevästi jakkaralle ja pois. Kerran ollaan jo korkeampaakin jakkaraa kokeiltu, sen hakemiseen meni kaeummin aikaa, mutta sillekin saatiin jo pari onnistumista. Tätä vaihetta meidän täytyy nyt ihan kaikessa rauhassa vahvistaa, jotta se osaa hypätä pienelle alustalle luontevasti ja ilman suurempia vaikeuksia. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa koittaa ruveta siirtämään hyppyä jakkaran sijaan jalkojen päälle. Vielä on itsellekin vähän pimennossa, miten tähän vaiheeseen edetään, mutta eiköhän sekin tuossa edetessä keksitä.

Pieni videonpätkäkin treenistä löytyy, mutta ajattelin vasta lopuksi koota kaikki vaiheet yhteen videoon. Siitä sitten näkisi suoraan kehityksen ja kenties joku saisi vinkkiä oman koiransa opettamiseen, kun kaikki vaiheet löytyisivät yhdeltä videolta.

"Minen oo tehny sulle mitää miks oot vihanen hanna auta !!"

Hurrrrja peto

Ei Saaga oikein arvostanut saamaansa huomiota... :D

Edellisviikon torstaina oltiin lähellä sijaitsevalla hiekkakentällä treenailemassa. Kauaa ei jaksettu siellä pyöriä kun pimeäkin alkoi hiipiä paikalle, mutta sellainen nopeahko tottis-/tempputreeni tehtiin. Vähän videotakin koitin ottaa, jossain kohdin kamera pätkäisi itsestään kesken videon ja taisi just joku hyvä pätkä jäädä kuvaamatta, mutta ihan hyviäkin pätkiä tuli. Filmoraan oli nyt myös näköjään tullut uusi vesileima, ja vaikka se onkin edellistä pienempi, tulee se silti vielä vähän ikävästi tuohon toiminnan eteen. Noh, tuolla on pärjättävä vielä kun lisenssiä en ole saanut aikaiseksi hankittua.

Videolta näkee siinä noin yhden minuutin paikkeilla, miten Bruno rupeaa ruuan perässä ylisuorittamaan ja vetää jotain ihan omaa vaikka käskynä oli ihan vaan sivulle tuleminen. :D ton typeryksen kanssa ei vaan koskaan ole tylsää ! Muutenkin se oli tuolloin vähän sählällä tuulella, mutta kuunteli kyllä siitä huolimatta ihan hyvin. Nykyään se palkkautuu myös jo aika hyvin sosiaalisellakin palkalla ilman vireen laskua. Ennen se saattoi sosiaalisen palkan jälkeen menettää kiinnostuksensa, mutta nyt sen kanssa voi tehdä jo aika pitkiäkin sarjoja ilman herkkupalkkaa. Ehkä me joskus uskalletaan johonkin rallytokokisoihinkin pyörähtämään, ken tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...

Toiminnantäyteinen päivä

Vähän myöhässä tämä postaus tulee mutta tuleepahan kumminkin ! Syysloma siis oli ja meni, pidempikin se olisi voinut olla enkä olisi valittanut. Mulla tosiaan oli vain torstai ja perjantai lomaa, kun taas pikkusiskollani esimerkiksi oli koko viikko. Paljoa en lomalla ehtinyt normaalitoiminnan ohella tekemään. Perjantai taisi oikeastaan olla ainoa päivä, jolloin oikeasti tein jotain tavallisesta poikkeavaa.

Perjantai lähti käyntiin pitkään nukkumisen sijaan ajoissa heräämiseen ja Brunon kanssa bussilla Turkuun lähtemiseen. Reissu oli tavallaan etukäteen suunniteltu, mutta viime hetken muutosten takia jäi alkuperäistä suunnitelmaa lyhemmäksi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän piti mennä Ruissaloon asti kenties ihailemaan auringonnousua, mutta rajallisen ajan takia tyydyttiin vain kiertämään jonkun aikaa Vartiovuoren puistossa ennen kotiinlähtöä. Muutamia kivoja kuviakin sain napsittua, yksi lempparini tuli kesäteatterilta. B ylitti odotukseni sillä, miten hyvin se pysyi paikallaan. Rauhassa sain iskeä sen jos jonkunlaiseen paikkaan istumaan ja makaamaan ja se pysyi paikoillaan niin pitkään kun pyysin. Taidettiinkin ehtiä juuri ennen pahinta koiranulkoiluttajaruuhkaa paikalle, aluksi ei paikalla nimittäin ollut melkein ketään, mutta lähtiessä oli sinne jo ilmestynyt jos jonkinlaista liikkujaa.

Kaukaa kuvaamista mun pitää vielä aika lailla treenata, mutta tästä tuli kyllä ainakin omaan silmään ihan hauska kuva. :)

Kauaa ei tosiaan Turussa pyöritty, bussimatkat sujui ongelmitta ja kotimatkalla kaveri oikeastaan melkein nukahtikin bussiin. Kauaa en kuitenkaan kerennyt kotona olemaan, kun piti jo jatkaa matkaa. Puolen päivän aikoihin lähdimme iskän kanssa ajelemaan kohti Raumaa. Iskällä oli siellä jokin työjuttu, ja minä sain sillä aikaa parisen tuntia tutustua Vanhaan Raumaan. Rakastuin heti vanhoihin taloihin ja muuhun ympäristöön ! Uskomattoman kaunis kaupunginosa, ehdottomasti kannattaa käydä jos tilaisuus sattuu eteen !

Raumalta ajettiin sitten vielä Poriin hakemaan pikkusiskoani ja hänen kaveriaan, jotka olivat olleet sukulaisteni luona vierailulla. Syötiin nopsaan jotain ja sitten alkoi kotimatka. Kotiin päästyä ei sitten enempää oikein tullutkaan enää tehtyä, Netflixiä taidoin hetken aikaa tuijotella ennen nukkumaan menemistä.

Arkeen paluu

Mulla alkoi koulu tuossa muutama viikko sitten ja kyllä huomaa, kuinka vapaa-aika on melko kortilla. Tässä jaksossa pääsen kolmena päivänä neljältä ja yleensä kyseisinä viikonpäivinä mulla on useimmiten myös joko futistreeniä tai -peliä. Tästä johtuen noilta päiviltä usein jää osa ellei kaikista läksyistä rästiin myöhemmäksi, ja se taas lisää muiden päivien kouluhomman määrää. Silti olen yrittänyt joka päivä päästä Brunon kanssa edes jotain tekemään, äitin viikoilla äiti yleensä onneksi käy jos en itse ehdi ja iskän viikoilla saavat olla päivät pihalla, joten mitään hätää kärsimässä ei B ole. Aktiivinen koirahan se on, kerää jostain ihan tyhjästä pöllöenergiaa ja saattaa välillä sisälläkin rallittaa ihan turhasta.

Treenirintamalle ei tälläkään hetkellä vielä kuulu mitään uutta, agilityn ryhmäpaikasta mun pitäisi kyselyä pistää. Todennäköisesti aletaan myös kerta viikkoon käymään koirakoulu/TOKO/mitä lie tapaamisissa, tämä toivonmukaan tois taas vähän rutiinia meidänkin hommaan.

Ikuisuusprojektimme vapaanapito/luoksetulo ja vetämättä hihnassa kulkeminen edistyvät myös. Muutamia kertoja kun mettässä ollaan menty, olen pätkittäin uskaltanut pitää vapaana. Tällöin kuitenkin aika usein pitää vielä kutsua ettei katoa näköpiiristä, mutta on nykyään ainakin paremmin kuulolla kuin mitä ennen. Tavoitteena olisi joskus tulevaisuudessa pystyä pitämään pitkiä aikoja irti ilman että lähtee hajujen perässä näkymättömiin huitelemaan. Pitkään ja kärsivällisesti tätä kuitenkin pitää vielä treenata, onneksi ei tälläkään mikään kiire ole. Pitkässä liinassa tai flexissä nyt lähinnä suurimman osan ajasta vapaana pidettävillä alueilla kulkee.

Vetämättä hihnassa kulkeminen onkin sitten ihan oma tarinansa. Välillä tuntuu, että vaikeudet ovat vihdoinkin takana ja että pitkän yrittämisen jälkeen työ olisi tuottanut tulosta, mutta heti seuraavana päivänä voidaan ottaa hirmuisesti takapakkia ja taas tuskailla kuinka kovapäinen koira multa löytyy. Toki se on vielä nuori, vasta kaks ja puoli, joten on päiviä kun hormonit hyrrää eikä mihinkään pysty keskittymään. Ja sitten on näitä päiviä kun sitä saa suurin piirtein perässä raahata ihan kuin se olisi joku satavuotias raihnainen vanha ukko, joka ei jaksa enää liikkua. Yksin menee yleensä ihan ok, mutta heti jos mennään yhdessä Saagan kanssa, jää vetovaihde päälle. Tunnetusti porukassa tyhmyys tiivistyy..

Kunhan vaan arkirytmistä saadaan kiinni, alkaa homma toivon mukaan luistamaan joka asiassa paremmin !

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2016 oli yhtä vuoristorataa ja nyt voi onneksi sanoa sen olevan ohi. Alkuvuosi oli minulle vähän hankalaa aikaa, mutta kesää kohden kaikki alkoi sujumaan paremmin. Kesäkuun Saksan reissu oli yksi vuoden kohokohdista! Heinäkuussa oli taas vähän henkilökohtaisia ongelmia, mutta niistäkin selvittiin. Itse asiassa syksyllä uudessa koulussa aloitettu opiskelu auttoi todella paljon ja olen saanut hirveästi uusia kavereita. Kaverit tukivat myös silloin, kun 14-vuotias koiramme Ransu pitkän ja hyvän elämänsä päätteeksi lähti sateenkaarisillan toiselle puolelle.

Loppuvuodesta päästiin myös Brunon kanssa agilityn alkeiskurssille, joten loppua kohden vuosi on parantunut, vaikka pieniä vastoinkäymisiä onkin tapahtunut. Agilityn merkeissä päästäänkin jatkamaan jo aika pian, nimittäin alkeisjatkokurssilla, joka alkaa ensi viikolla.

Joulun jälkeen lähdettiin isoveljeni ja pikkusiskoni kanssa muutamaksi päiväksi Pohjanmaalle isovanhempien luokse käymään. Isovanhempani asuvat maalla ja rakastan sitä paikkaa yli kaiken. Tykkään niin paljon siitä, kun voi rauhassa luonnon keskellä kävellä koiran kanssa, eikä tarvitse vaivata päätään vastaantulijoilla. Brunokin selvästi nautti päästessään juoksemaan vapaana laajalla alueella. Tosi hyvin se totteli taas luoksetulokäskyjäkin paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Uusi vuosi oli ja meni, olin kotona kaverin kanssa eikä tehty mitään ihmeellistä. Tämä uusi vuosi oli tosiaan vasta toinen Brunolle ja Saagalle, ensimmäinen ilman Ransua. Hyvin ne kuitenkin reagoivat raketteihin, vähän ne ihmettelivät ääniä, mutta en nyt sanoisi että kumpikaan niitä erityisen paljon olisi pelännyt. Brunoa jänskätti ehkä vähän enemmän, mutta ihan hyvin yö meni.

Ensimmäisenä päivänä treenailtiin esteitä meidän pihalla. Harjoiteltiin valssia ja eteenlähettämistä. Bruno oli hieman laiskalla päällä, mutta syttyi tosi hyvin eteenlähetyksissä. Yritin ottaa treenistä videota, mutta kamera oli temppuillut jotain omiaan ja pätkinyt videoita ennenaikaisesti, joten eteenlähettämisestä ei ole ollenkaan materiaalia.

Eilen lähdimme Brunon kanssa Turkuun. Jäimme kauppatorilla pois ja kävelimme koulureittini, jonka jälkeen lähdimme päämäärättä hortoilemaan jonnekin päin. Jossain vaiheessa matkaa päätin, että mennään käymään koirapuistossa, ensin suunnitelmissa oli että olisimme menneet Kakolanmäen koirapuistoon (tosi kivalla paikalla, kannattaa käydä jos asuu Turun seudulla) mutta päädyttiinkin sen sijaan Kupittaan koirapuistoon. Kauaa ei ehditty yksin olla, kun paikalle tuli mies shiba inu -uroksensa kanssa. Pojilla oli vähän keskinäistä känää, mutta selvittiin ihan vain murinalla ja tuijottelulla. Onnea on koira joka ei varta vasten kerjää verta nenästä vaan osaa väistää, kun toinen koira uhittelee *koputtaa puuta*. Vaikka Brunokin murisi, tuli se heti kauemmas kun kutsuin. Loppua kohden oli välit aika lailla selvitetty ja murina jäi melkein kokonaan pois. Ei oltu puistossa ihan kamalan kauaa, suunnilleen puoli tuntia siellä pyörittiin ja sitten minulle tuli kylmä ja lähdettiin kohti bussipysäkkiä ja kotia. Bussimatkalla pieni kermanvärinen karvapallero melkein nukahti ja ilme oli aika "kukamitämissähäh" kun piti jäädä bussista pois. Vaikka viihdytäänkin molemmat paremmin täälä kauempana kaupungin vilinästä, on se ihan kivaa vaihtelua välillä lähteä jonnekin uusiin lenkkimaisemiin. Ja tuon kanssa nyt on helppo matkustaa kun kulkee bussissa niin fiksusti.

Tänään käytiin suunnilleen parin tunnin lenkillä, käveltiin ensin Ihalan koirapuistolle, vietettiin sielä ehkä vartti kun yksin oltiin ja jatkettiin sitten matkaa. Puolet ajasta mulla ei ollut hajuakaan missä päin mentiin, mutta ei se menoa haitannut.

Mulla jatkuu koulu taas ensi maanantaina, joten pitää nyt ehtiä nauttia vielä näistä viimeisistä lomapäivistä. Mukavasti pakkasetkin tulivat tänne Suomeen nyt uuden vuoden myötä.

Toivottavasti muilla on alkanut uusi vuosi yhtä hyvin!

Mitäs meille kuuluu?

Viime viikkojen aikana on ehtinyt taas sattua ja tapahtua kaiken näköistä.

Olemme käyneet agilityn alkeiskurssin miltei loppuun asti. Tähän mennessä olemme harjoitelleet kosketusalustaa (valmistaa kontakteja varten), menneet pieniä radanpätkiä, jotka ovat koostuneet parista putkesta ja esteestä, hypyttäneet muuria ja rengasta, juosseet keppikujaa, harjoitelleet valssia koiran kanssa ja ilman... Kurssi on mennyt tosi kivasti, olen tykännyt meidän ryhmästä ja ohjaajasta tosi paljon! Mieluusti jatkaisin treenaamista eteenpäinkin tuolla porukalla.

Koirapuistossa on käyty pariin otteeseen ja saatu uusia tuttavuuksia. Pakko hehkuttaa taas miten fiksu nuori koira meillä on! Vaikka joskus pitää vähän isotella ja esittää, ei se koskaan ala turhanpäiväisiä rähjäämään *koputtaa puuta*. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja sen takia on niin helppo sen kanssa koirapuistoilla.

Tallilla olen käynyt ihan samaan tapaan kuin aikaisemminkin, kerran viikossa. Tällä hetkellä ratsuna on ollut ihana Vilma, todella tasokas hevonen, jolta pitää kuitenkin osata vaatia asioita, jotta se toimisi oikein. Suunnitelmissa on mennä parille tallinpitäjän tunnille tässä heti kun kerkiän, jotta tulisi välillä ratsastettua myös valvovan silmän alla ja mahdollisesti saisi taas jotain vinkkiä ja neuvoa. Tallille on myös tullut kaksi kissanpentua, joita on tullut enemmän kuin tarpeeksi siliteltyä.

Olemme ahkerasti myös harjoitelleet hihnakäytöstä, tarkalleen ottaen hihnassa vetämättä kulkemista ja nyt viime päivien aikana se onkin alkanut sujumaan jo ihan mallikkaasti. Tosin siinä vaiheessa kun mennään yhdessä molempien koirien kanssa, tuntuu tyhmyys tiivistyvän ja vetäminen alkaa. Sen takia olen nyt koittanut mennä jonkun verran yksin, jotta saataisiin hihnakäytös ensin yksin mennessä toimimaan. Sen jälkeen voidaan siirtyä hiomaan sitä porukassa kulkemiseen. Koirien ohitukset ovat myös parantuneet huimaa vauhtia. En tiedä, mitä Brunolle on käynyt, mutta parilla viime lenkillä se ei ole miltei edes huomioinut vastaan tulevaa koiraa vaan on jatkanut rauhassa ja riekkumatta kulkua. Yleensä sillä on siis ollut tapana yrittää kiilata eteeni tai vähintäänkin se vetää koiraa kohti, nyt on voinut olla vaikka hihna ihan löysänä eikä mitään ongelmaa. Toivotaan, ettei tämä ole vain joku ohikiitävä päähänpistos, vaan pysyvämpi muutos.

Lunta täälä oli hetken aikaa, mutta nyt se on taas jo sulanut pois. Harmi tällaiselle talvea rakastavalle ihmiselle.

Auringonnousun aikaan oli ihan mukava lenkkeillä.

Luoksetulot ovat myös parantuneet huimasti. Nyt uskallan taas jo pitää koiraa lenkeillä irti, kun tiedän ettei se ihan kuuroksi muutu. Toki on vieläkin niitä hetkiä, kun ne puskasta lentävät fasaanit ovat paljon mielenkiintoisempia kuin minä, mutta näissäkin tilanteissa aina loppujen lopuksi se koira kyllästyy ja parin perkeleen jälkeen tottelee. Tätäkin harjoitellaan koko ajan, mutta tosiaan aina vain parempaan suuntaan ollaan menossa. Tässäkin tosin on se, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja jos mennään yhdessä niin että Saagakin on mukana, ei molempia voi pitää samaan aikaan irti. Muuten ei kumpaakaan koiraa näe enää hetkeen.

Tiivistettynä siis meillä menee tällä hetkellä hyvin, toivottavasti muillakin!