Elonäyttely 2017 plus muuta mukavaa

Huhhuh, taas yksi harvinaisen kiireinen viikko takana! Ja valitettavasti myös viimeinen lomaviikkoni, tiistaina pitää suunnata taas takaisin koulun penkille...

Viikko oli tosiaan toimintaa täynnä, maanantaina kävin kokeilemassa erästä vuokrahevosehdokasta, tiistaina oli jalkapallopelireissu Kemiöön ja keskiviikkona suunnattiin heti aamusta kaverini Nean kanssa tallille. Sen päivän ohjelmaan kuului Nean ja hänen poninsa kuvaaminen, ja suurin osa kuvista onnistuivatkin ihan hyvin. Vasta osan olen ehtinyt käymään läpi ja jälkikäsittelemään, mutta onneksi  kuvilla ei ole kiire. Neaa ja FJ:tä on aina yhtä kiva kuvata; vaikka FJ ei olekaan helpoin malli, osaa Nea olla aina niin luonnollinen kameran edessä! <3

Torstaina mulla oli taas jalkapallopeli, tällä kertaa ihan kotikentällä. Perjantaina suuntasin kaupan kautta skootterilla Hirvensaloon kaverille yöksi. En ole aikaisemmin tainnut skootterilla noin pitkää matkaa yhteen pötköön ajaa, mutta ihan hauskaa se oli! Pari kertaa tosin piti pysähtyä ja tarkistaa, että olin ajamassa vielä oikeaan suuntaan. :D Pienellä tyttöporukalla tosiaan vietettiin yö yhden luona, katsottiin pari leffaa ja syötiin totta kai. Afrikan tähteäkin ehdittiin pariin otteeseen pelaamaan ennen kuin menimme nukkumaan.

Montaa tuntia en itse ehtinyt nukkumaan, aamulla jo puoli yhdeksän aikoihin (sori kamut!!) lähdin huristelemaan kohti Metsämäen ravirataa ja tämän vuoden Elonäyttelyä. Aikainen ajankohta johtui siitä, että bordercollieiden kehä oli mulle se The Kehä jonka halusin ehdottomasti nähdä, ja se alkoi jo yhdeksän aikoihin. Muita kehiä joita katselin olivat greyhoundien kehä, suomenlapinkoirien kehä, lagottojen kehä ja whippettien kehä, jonka äärellä suurin osa ajasta kai kului. Aussikehää olin aikaisemmin suunnitellut vilkaisevani myös, mutta muistin koko jutun vasta kotimatkalla. Lagottoja eksyin seuraamaan vahingossa, kun törmäsin Saagan kasvattajaan Satuun (kasvattaa suomenlapinkoirien lisäksi lagottoja). About kahdestatoista eteenpäin tuli yksittäisiä sadekuuroja pitkän aikaa ja Sadulla sattui olemaan sateenvarjo. Siinä oli sitten hyvä kytätä koiria, itse kun en ollut sateeseen ollenkaan osannut varautua. Pääsin myös hipelöimään Sadun paria kasvattia, jotka kehässä pyörähtiväät, hauskan tuntuista tuo kihara karva, ihan erilaista kun mihin on tottunut.

Tälle kuvalle nauroin niin pitkään, kyseinen koira heilutti häntäänsä melko erikoisella kaarella ja onnistuin sitten nappaamaan kuvan juuri kun häntä sojotti pystyssä :D

Sunnuntain herätys oli vielä aikaisempi kun edellisenä aamuna, syy säilyi kuitenkin melkein samana. Heti aamutuimaan päädyin taas raviradan tuntumaan seisoskelemaan, tällä kertaa työntekijänä. Ruokapalkallinen talkootyöntekijä minusta värvättiin, ihan hauskaa puuhaa se oli. Pääsin rokotustodistusten tarkastajaksi muutaman muun kanssa. Kahdeksasta kahteentoista asti todistuksia tarkistin ja monta erilaista koiraa tuli nähtyä. Kotona mut syynättiinkin karvapoliisien toimesta melko tarkkaan läpi.

Tämä oli omaan silmään tosi kaunis whippet, tällaisen voisin joskus itsekin ottaa.

Sunnuntain action ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, kauaa en kotona kerennyt olemaan ennen kuin piti jo suunnata taas kotikentälle, yllätys yllätys jalkapallopeliin. Sen siitä saa kun pelaa kahdessa joukkueessa. Pelin aikana ei satanut miltei ollenkaan, puoliajan tuntumassa vähän piskotteli mutta muuten oli satamatta. Kaatosade iskikin sitten tietty kotimatkaa varten ja tuli taas todettua, ettei skootteri ole kauhean mukava väline sateessa ajamiseen. Litimärkänä saavuin kotiin, enkä kauaa taas ehtinyt olemaan. Vaatteiden vaihdon, pikaisen tavaroiden pakkaamisen ja ruuan nauttimisen jälkeen käytiin heittämässä koirat ja kamat äitille ja siitä iskä vei mut tallille. Skootterilla olisin perjaatteessa voinut taas mennä, mutta pelkäsin että alkaa taas satamaan. No ei alkanut, pitääpi kai kävellä huomenna iskän luo sitä hakemaan, jos vaikka viikolla sitä tarvitsisinkin. Tallilta pääsin sitten vihdoin takas kotiin ja pikaisen koiran lenkityksen ja iltapalan kautta suihkuun ja nukkumaan. Tai no oikeastaan en suoraan nukkumaan mennyt, tätä postausta aloittelin kirjoittamaan ennen nukkumaanmenoa.

Viikko oli tosiaan täynnä ohjelmaa, mutta kai siihen arkirytmiin onkin näin pikkuhiljaa palattava. Jospa vaikka tuon unirytminkin yrittäisi korjata..!

Elokuun ensimmäinen

Kesä on kohta jo ohi, nyt on enää kaksi viikkoa lomaa jäljellä. Tuntuu, että aika on hurahtanut vauhdilla, vaikkei mitään erityisemmin ole tehnytkään. Muutama viikko takaperin olin rippileirillä isosena, leiriltä mukaan tarttui flunssa ja olin kipeänä melkein viikon, ja viime viikko meni maaseudulla isovanhempien luona. Koulukirjoja sun muuta tarvittavaa pitäisi kohta taas ruveta etsimään ja normaaliin arkirytmiin pitäisi palautua. Tavallaan on ihan mukavaa päästä taas normaaliin arkeen ja rutiineihin, mutta loma on aina loma, ei haittaisi vaikka olisi pidempikin. ;)

Viime viikko tosiaan vietettiin Etelä-Pohjanmaalla isovanhempieni luona maaseudulla kaukana kaikesta. Ai että kun rakastan sitä paikkaa! Koiratkin tykkäsivät, kun sai liikkua rauhallisemmassa ympäristössä. Lenkkejä tehtiin monta päivässä, joten liikkumaan ne ainakin pääsivät. Kamera mulla oli tietenkin mukana, ja Bruno joutuikin moneen otteeseen pysähtymään ja poseeraamaan ties mihin eri paikkoihin. Rypsipellon reunassa otetut kuvat onnistuivat mielestäni ihan kivasti, samoin ruohopellolta napsitut. Kamerajalkaa testasin myös kännykän kautta toimivan kaukolaukaisimen avulla pihassa, ja kuvista tuli yllättävän kivoja. Isovanhempieni piha on tosi kiva ja kuvauksellinen paikka, ja tykkään varsinkin koristekaivosta, jonka paappa on nikkaroinut. Kuvia tulikin viikon aikana otettua melkoinen määrä, niiden läpikäyminenkin oli melkoinen urakka.

Lenkkeily ollaan hoidettu pitkän liinan päässä, Bruno kun ei aina malta kuunnella kun kutsutaan.

Nyt elokuun aikana olisi myös tarkoitus hankkia agilitya varten C-lisenssi, jonka jälkeen voimme hakea pienryhmäpaikkaa. Siihen asti meidän aksailu jatkuu kuitenkin vielä epäsäännöllisissä omatoimisissa pihatreeneissä.

Hyviä viimeisiä lomaviikkoja kaikille!

Mitäs meille kuuluu?

Viime viikkojen aikana on ehtinyt taas sattua ja tapahtua kaiken näköistä.

Olemme käyneet agilityn alkeiskurssin miltei loppuun asti. Tähän mennessä olemme harjoitelleet kosketusalustaa (valmistaa kontakteja varten), menneet pieniä radanpätkiä, jotka ovat koostuneet parista putkesta ja esteestä, hypyttäneet muuria ja rengasta, juosseet keppikujaa, harjoitelleet valssia koiran kanssa ja ilman... Kurssi on mennyt tosi kivasti, olen tykännyt meidän ryhmästä ja ohjaajasta tosi paljon! Mieluusti jatkaisin treenaamista eteenpäinkin tuolla porukalla.

Koirapuistossa on käyty pariin otteeseen ja saatu uusia tuttavuuksia. Pakko hehkuttaa taas miten fiksu nuori koira meillä on! Vaikka joskus pitää vähän isotella ja esittää, ei se koskaan ala turhanpäiväisiä rähjäämään *koputtaa puuta*. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja sen takia on niin helppo sen kanssa koirapuistoilla.

Tallilla olen käynyt ihan samaan tapaan kuin aikaisemminkin, kerran viikossa. Tällä hetkellä ratsuna on ollut ihana Vilma, todella tasokas hevonen, jolta pitää kuitenkin osata vaatia asioita, jotta se toimisi oikein. Suunnitelmissa on mennä parille tallinpitäjän tunnille tässä heti kun kerkiän, jotta tulisi välillä ratsastettua myös valvovan silmän alla ja mahdollisesti saisi taas jotain vinkkiä ja neuvoa. Tallille on myös tullut kaksi kissanpentua, joita on tullut enemmän kuin tarpeeksi siliteltyä.

Olemme ahkerasti myös harjoitelleet hihnakäytöstä, tarkalleen ottaen hihnassa vetämättä kulkemista ja nyt viime päivien aikana se onkin alkanut sujumaan jo ihan mallikkaasti. Tosin siinä vaiheessa kun mennään yhdessä molempien koirien kanssa, tuntuu tyhmyys tiivistyvän ja vetäminen alkaa. Sen takia olen nyt koittanut mennä jonkun verran yksin, jotta saataisiin hihnakäytös ensin yksin mennessä toimimaan. Sen jälkeen voidaan siirtyä hiomaan sitä porukassa kulkemiseen. Koirien ohitukset ovat myös parantuneet huimaa vauhtia. En tiedä, mitä Brunolle on käynyt, mutta parilla viime lenkillä se ei ole miltei edes huomioinut vastaan tulevaa koiraa vaan on jatkanut rauhassa ja riekkumatta kulkua. Yleensä sillä on siis ollut tapana yrittää kiilata eteeni tai vähintäänkin se vetää koiraa kohti, nyt on voinut olla vaikka hihna ihan löysänä eikä mitään ongelmaa. Toivotaan, ettei tämä ole vain joku ohikiitävä päähänpistos, vaan pysyvämpi muutos.

Lunta täälä oli hetken aikaa, mutta nyt se on taas jo sulanut pois. Harmi tällaiselle talvea rakastavalle ihmiselle.

Auringonnousun aikaan oli ihan mukava lenkkeillä.

Luoksetulot ovat myös parantuneet huimasti. Nyt uskallan taas jo pitää koiraa lenkeillä irti, kun tiedän ettei se ihan kuuroksi muutu. Toki on vieläkin niitä hetkiä, kun ne puskasta lentävät fasaanit ovat paljon mielenkiintoisempia kuin minä, mutta näissäkin tilanteissa aina loppujen lopuksi se koira kyllästyy ja parin perkeleen jälkeen tottelee. Tätäkin harjoitellaan koko ajan, mutta tosiaan aina vain parempaan suuntaan ollaan menossa. Tässäkin tosin on se, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja jos mennään yhdessä niin että Saagakin on mukana, ei molempia voi pitää samaan aikaan irti. Muuten ei kumpaakaan koiraa näe enää hetkeen.

Tiivistettynä siis meillä menee tällä hetkellä hyvin, toivottavasti muillakin!

Kiirettä pitää

Voi jestas, kun mulla on ollut kiireiset pari viikkoa! :D Lukio alkoi ja vie oman aikansa, sen lisäksi olen käynyt futistreeneissä ja -peleissä, lenkkeillyt ja treenannut Brunon kanssa... Ja tänään alkoi jatkoisoskoulutus, onneksi meillä on tapaamisia vain kerran kuukaudessa, jottei se vie liikaa aikaa.

 Koirarintamalla on tapahtunut sellainen jännä uusi juttu, että ilmoittauduin agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen (kuulostaa kamalalta, mutta koe on kuulemma ihan helppo ja siinä lähinnä vain katsotaan koirakon yhteistyötä yms.)! Pääsykoe on lokakuussa, joten sen jälkeen sitten toivonmukaan päästäisiin vihdoinkin polkaisemaan tämä meidän agilityuramme kunnolla käyntiin. :)

Brunon kanssa ollaan muutenkin koitettu nyt tehdä erilaisia asioita paljon, ollaan esimerkiksi käyty muutamissa eri koirapuistoissa pariin otteeseen, ja kerran kävimme jo Turussakin asti kahdestaan bussilla. Bussimatka oli Brunon elämän toinen kerta bussissa ja meni hyvin, ensi-ihmettelyiden jälkeen koira tyytyi kohtaloonsa ja makasi miltei koko matkan penkin alla tai puoliksi jalkojeni päällä. Turku-reissu oli ihan kivaa vaihtelua, päästiin vähän city-koirailun makuun ja B taapersikin ihan mallikkaasti ihmisvilinässä. Käytiin reissun lopuksi vielä yhdessä turkulaisessa koirapuistossa ja saatiin uusia koirakavereita, Bruno on siinä mielessä helppo koira, että kaikki käy, oli sitten uros tai narttu. B vaan "lämpeää" uusille koirille vähän hitaasti, eikä innostu kauhean helposti leikkimään. Haistella se kyllä voi ja sitä se tekeekin, mutta välillä toiset koirat joutuvat pettymään leikkimisen suhteen.

Perustreenailuihin meillä sisältyy tällä hetkellä hihnakäytöksen treenailu ja sen lisäksi ehtimisen ja jaksamisen mukaan satunnaisten temppujen treenailu. Uusia temppuja aion opettaa sitä mukaa, kun keksin sopivan opetustyylin ja kun aika riittää.

Nyt viime aikoina on taas pahanlaatuinen bordercolliekuume iskenyt, eikä se ota lähteäkseen. On tullut taas selailtua facebookissa ja ties missä Pinterestissä suurinpiirtein bordercollieiden kuvia ja kuolannut pentujen perään. Mulla on siis ollut haaveena oma bordercollie niin kauan, kuin muistan, eli aika monen monta vuotta jo, ja haave on vain vuosien saatossa vahvistunut vahvistumistaan. Olenkin oikeastaan päättänyt jo jopa kennelin, josta tulevaisuudessa meinaan bordercollieni ostaa, minulla on jo pitkään ollut mielessä yksi tietty kennel, jonka koirat miellyttävät silmääni. Itse asiassa kyseisessä kennelissä on tälläkin hetkellä yksi niin unelmapentue tuloillaan, että harmittaa, etten ole vielä täysi-ikäinen ja oman kämpän omistava henkilö. :D No, kyllä mä sitten joskus sen oman bortsuni sieltä saan, ennemmin tai myöhemmin... Siihen asti voin lievittää (tai pahentaa) bortsukuumettani tutustumalla näyttelyissä yms. muiden bordercolliehin. ;)

Jokin tässä rodussa vaan miellyttää mun silmää, ja nimenomaan siis nämä vähän työtyyppisemmät ja sirommat yksilöt :)

Ehkä söpöin ikinä, ja luonnekin oli mitä miellyttävin! <3

Tulevista postauksista sen verran, että olen ainakin toteuttamassa FCI Roturyhmien suosikit-postauksen, ja varmasti myös jonkin sortin tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat-postauksen. Sen lisäksi on tulossa kaikkea muuta kivaa, kunhan keksin sopivasti sisältöä ja saan oettua aiheeseen sopivat kuvat! ;) Joten stay tuned, jos sielä ketään tätä blogia säännöllisesti seuraa, kirjoittelen taas sitten, kun ehdin!