Salo RN

Lauantaina 28.4. käytiin Salon ryhmänäyttelyssä, pikkusisko oli oman koiransa kanssa kehässä pyörähtämässä, Brunollahan ei pallien puutteen takia enää virallisiin kehiin asiaa ole. Alla kuitenkin muutamia näytelmistä napattuja kuvia, paljon oli ainakin omaan makuun kauniita koiria !

nuori koiraihminen in the making !

Vinttareita ei tuossa näyttelyssä arvosteltu, mutta turistikoirana oli jos jonkun rotuista, muun muassa tämä whippet :)

Tämä oli aika sympaattinen pari, koiran ja handlerin välistä tekemistä oli kiva seurata

Tätä ei olisi uskonut yli 14-vuotiaaksi koiraksi, sen verran hyväkuntoinen oli vielä !

Meidän Saaga <3

Elonäyttely 2017 plus muuta mukavaa

Huhhuh, taas yksi harvinaisen kiireinen viikko takana! Ja valitettavasti myös viimeinen lomaviikkoni, tiistaina pitää suunnata taas takaisin koulun penkille...

Viikko oli tosiaan toimintaa täynnä, maanantaina kävin kokeilemassa erästä vuokrahevosehdokasta, tiistaina oli jalkapallopelireissu Kemiöön ja keskiviikkona suunnattiin heti aamusta kaverini Nean kanssa tallille. Sen päivän ohjelmaan kuului Nean ja hänen poninsa kuvaaminen, ja suurin osa kuvista onnistuivatkin ihan hyvin. Vasta osan olen ehtinyt käymään läpi ja jälkikäsittelemään, mutta onneksi  kuvilla ei ole kiire. Neaa ja FJ:tä on aina yhtä kiva kuvata; vaikka FJ ei olekaan helpoin malli, osaa Nea olla aina niin luonnollinen kameran edessä! <3

Torstaina mulla oli taas jalkapallopeli, tällä kertaa ihan kotikentällä. Perjantaina suuntasin kaupan kautta skootterilla Hirvensaloon kaverille yöksi. En ole aikaisemmin tainnut skootterilla noin pitkää matkaa yhteen pötköön ajaa, mutta ihan hauskaa se oli! Pari kertaa tosin piti pysähtyä ja tarkistaa, että olin ajamassa vielä oikeaan suuntaan. :D Pienellä tyttöporukalla tosiaan vietettiin yö yhden luona, katsottiin pari leffaa ja syötiin totta kai. Afrikan tähteäkin ehdittiin pariin otteeseen pelaamaan ennen kuin menimme nukkumaan.

Montaa tuntia en itse ehtinyt nukkumaan, aamulla jo puoli yhdeksän aikoihin (sori kamut!!) lähdin huristelemaan kohti Metsämäen ravirataa ja tämän vuoden Elonäyttelyä. Aikainen ajankohta johtui siitä, että bordercollieiden kehä oli mulle se The Kehä jonka halusin ehdottomasti nähdä, ja se alkoi jo yhdeksän aikoihin. Muita kehiä joita katselin olivat greyhoundien kehä, suomenlapinkoirien kehä, lagottojen kehä ja whippettien kehä, jonka äärellä suurin osa ajasta kai kului. Aussikehää olin aikaisemmin suunnitellut vilkaisevani myös, mutta muistin koko jutun vasta kotimatkalla. Lagottoja eksyin seuraamaan vahingossa, kun törmäsin Saagan kasvattajaan Satuun (kasvattaa suomenlapinkoirien lisäksi lagottoja). About kahdestatoista eteenpäin tuli yksittäisiä sadekuuroja pitkän aikaa ja Sadulla sattui olemaan sateenvarjo. Siinä oli sitten hyvä kytätä koiria, itse kun en ollut sateeseen ollenkaan osannut varautua. Pääsin myös hipelöimään Sadun paria kasvattia, jotka kehässä pyörähtiväät, hauskan tuntuista tuo kihara karva, ihan erilaista kun mihin on tottunut.

Tälle kuvalle nauroin niin pitkään, kyseinen koira heilutti häntäänsä melko erikoisella kaarella ja onnistuin sitten nappaamaan kuvan juuri kun häntä sojotti pystyssä :D

Sunnuntain herätys oli vielä aikaisempi kun edellisenä aamuna, syy säilyi kuitenkin melkein samana. Heti aamutuimaan päädyin taas raviradan tuntumaan seisoskelemaan, tällä kertaa työntekijänä. Ruokapalkallinen talkootyöntekijä minusta värvättiin, ihan hauskaa puuhaa se oli. Pääsin rokotustodistusten tarkastajaksi muutaman muun kanssa. Kahdeksasta kahteentoista asti todistuksia tarkistin ja monta erilaista koiraa tuli nähtyä. Kotona mut syynättiinkin karvapoliisien toimesta melko tarkkaan läpi.

Tämä oli omaan silmään tosi kaunis whippet, tällaisen voisin joskus itsekin ottaa.

Sunnuntain action ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, kauaa en kotona kerennyt olemaan ennen kuin piti jo suunnata taas kotikentälle, yllätys yllätys jalkapallopeliin. Sen siitä saa kun pelaa kahdessa joukkueessa. Pelin aikana ei satanut miltei ollenkaan, puoliajan tuntumassa vähän piskotteli mutta muuten oli satamatta. Kaatosade iskikin sitten tietty kotimatkaa varten ja tuli taas todettua, ettei skootteri ole kauhean mukava väline sateessa ajamiseen. Litimärkänä saavuin kotiin, enkä kauaa taas ehtinyt olemaan. Vaatteiden vaihdon, pikaisen tavaroiden pakkaamisen ja ruuan nauttimisen jälkeen käytiin heittämässä koirat ja kamat äitille ja siitä iskä vei mut tallille. Skootterilla olisin perjaatteessa voinut taas mennä, mutta pelkäsin että alkaa taas satamaan. No ei alkanut, pitääpi kai kävellä huomenna iskän luo sitä hakemaan, jos vaikka viikolla sitä tarvitsisinkin. Tallilta pääsin sitten vihdoin takas kotiin ja pikaisen koiran lenkityksen ja iltapalan kautta suihkuun ja nukkumaan. Tai no oikeastaan en suoraan nukkumaan mennyt, tätä postausta aloittelin kirjoittamaan ennen nukkumaanmenoa.

Viikko oli tosiaan täynnä ohjelmaa, mutta kai siihen arkirytmiin onkin näin pikkuhiljaa palattava. Jospa vaikka tuon unirytminkin yrittäisi korjata..!

Mitäs meille kuuluu?

Niin, mitäs meidän koirapuolelle kuuluu? Erittäin hyvää tällä hetkellä, pari viikkoa sitten oltiin junioreitten (Bruno ja Saaga) kanssa Mynämäellä näyttelyssä ja meillä meni tosi hyvin. Näyttelyt olivat ulkona ja paikan päällä satoi hieman vettä ja juuri kun meidän luokka oli alkamassa, alkoi satamaan rankemmin, mutta ei se menoa kamalasti hidastanut. No, siitä huolimatta mentiin melko hyvillä mielin kehään juoksemaan. Ensin oli siis Brunon luokka, urosten junioriluokka. Mun ja Brunon lisäksi kehässä oli vain yksi koirakko. Bruno juoksi tosi hyvin ja seisoi nätisti ja ilmeisesti tuomarikin tykkäsi, saatiin nimittäin EH (erittäin hyvä) ja luokkavoitto! Olin ihan yhtä hymyä, kun poistuttiin kehästä. Saa siitä vaan olla niin ylpeä! <3 Bruno muuten mitattiin 45 cm korkeaksi, vähän pieneksi jäänyt tämä meidän poika. Uroksillahan ihannekorkeus on 49 cm ja siitä saa olla 3 cm heitto kumpaankin suuntaan, eli tavallaan Bruno on vähän liian pieni. Koko ei toisaalta ole niin suuressa painoarvossa jos koira on muuten rotumääritelmän mukainen. Itse kuitenkin tykkään siitä, että Bruno on jäänyt vähän miniksi, minusta on aika hauska, että meillä on kaksi ääripäätä :D (Ransu on siis ihan suomenlapinkoiran ylämitoilla, 52 cm). Saaga sai myös EH:n, mutta oli muistaakseni luokkansa toinen tai kolmas.

Kehässä vesisateessa

Saman päivän aamuna, kun tulin takaisin Suomeen oli ollut Koski TL:llä myös näyttelyt joihin äitini oli mennyt junioreitten kanssa. Saagan kasvattaja oli esittänyt Saagan, sillä minä eikä pikkusiskoni kumpikaan ollut päässyt tosiaan paikalle. Saaga sai taas EH:n ja oli luokkansa viimeinen (eli kolmas jos oikein muistan). Äitini esitti Brunon ja oli ilmeisesti mennyt oikein erinomaisesti, koska poikahan otti ja nappasi ensimmäisen ERI:nsä (erinomainen)! Valitettavasti ei saatu vielä sertifikaatin arvoa, mutta kyllä me sekin vielä jossain vaiheessa saadaan..! Koskella Bruno myös oli ollut luokkansa voittaja, mutta toisaalta luokassa olikin vain Bruno... :D! Seuraavat näyttelyt ovat todennäköisesti silloin, kun en ole itse Suomessa, joten äiti varmaan esittää Brunon sielä taas. Pikkusiskoni haluaa myös esittää Brunon jossain näyttelyissä, joten voi olla että pääsenkin esittämään vähän eri koiraa seuraavissa näyttelyissä mihin itse pääsen.

Bordercollie spotattu! Rakastan tätä rotua ja sellaisen aijon myös itselleni hankkia joskus tulevaisuudessa. :)

Spotattiin näyttelyissä myös Brunon erittäin hyvin menestynyt isoisoisä Lecibsin Macce, joka on nykyään jo veteraani-ikäinen (12v.) Komea koira kyllä kyseessä :)

Temppuja ja agilitya ollaan myös treenattu epäsäännöllisen säännöllisesti. Muutama päivää sitten kasasin pihalle pari matalaa estettä ja treenattiin Brunon kanssa pieniä radanpätkiä pelkillä hyppyesteillä sekä lähettämistä yhden ja useamman esteen yli. Pujottelua ollaan yritetty harjoitella, mutta tällä hetkellä maa on niin kovaa, etten ole saanut pujottelukeppeinä toimivia aurauskeppejämme työnnettyä maahan. Pitäisi ostaa jostain sellaiset pidikkeet missä on piikit, jotta niitä olisi helpompi kiinnittää ja siirtää. Sisällä treenattiin pari kertaa lyhyttä tunnelia ja hyvin muistui sekin mieleen. Pitäisi pidempi tunnelikin hankkia ulkokäyttöön.

Temppupuolella ollaan alettu harjoittelemaan jalkojen välistä pujottelun eri variaatioita. Koitan pyytää pikkusiskoani joku päivä kuvaamaan, että saadaan videomateriaalia treeneistä. Nyt ollaan tehty sellaista, että minä peruutan ja Bruno pujottelee kuitenkin etuperin (se ei oikein osaa vielä itse peruuttaa, joten peruuttaen pujottelun opetan vasta myöhemmin). Bruno tajusi tämänkin aika nopeasti. Jalkojen välistä pujottelu tuntuu muutenkin olevan yksi sen lempiliikkeistä ja sillä saan hyvin koiran hereille ja kuulolle. Kuollutta leikkimistä ollaan myös harjoiteltu ja se onnistuu jo aika hyvin jos Bruno makaa. Pian aletaan varmaan harjoittelemaan istumisesta ja sitten kun se sujuu, voidaan siirtyä seisomisesta "kuolemiseen".

Arkitottiksesta meillä on hihnakäyttäytyminen vähän edelleen hakusessa ja koitetaan opettaa vetämistä pois. Tuntuu vaan, ettei koira millään tajua olla vetämättä... Ollaan kokeiltu monenlaista keinoa, eikä tunnu tepsivän. Jossain kohtaa älysin, että syynä saattaisi olla se, että meitä on kuitenkin muutama eri lenkittäjää, eivätkä kaikki välttämättä vaadi samalla tavalla. Kaikki temput Bruno on kuitenkin oppinut aina todella nopeasti, sillä minä olen ne itse sille opettanut. Nyt ollaan kuitenkin yritetty mahdollisimman samalla tavalla yrittää kitkeä vetämistä pois ja välillä Bruno meneekin jo tosi nätisti hihnassa.

Postaustahti pysyy varmaan aika hitaana edelleen ja voi olla että jos en muuten tässä lähiaikoina ehdi postaamaan, saattaa seuraava postaus tulla Saksasta, ken tietää..! ;)