Muistoja

Niin loppui sekin tarina. Santtu lähti takaisin omistajalleen 2.8. Monta asiaa koettiin ja moni jäi kokematta. Jäi haikea fiilis tottakai, mutta saan jatkaa edelleen samalla tallilla ratsastamista, mikä on kiva. Kuitenkin tutuksi jo tullut paikat, hevonen vain vaihtuu. Ja saanpahan taas lisää kokemusta erilaisilla hevosilla ratsastamisesta, koska todennäköisesti tulen ratsastamaan eri hevosilla tässä ajan mittaa.

Mutta tosiaan, vuokrasin Santtua aikavälillä 6.12.2014-30.7.2016, eli melkein kaksi vuotta. Santtu oli tätä ennen ollut muutaman kerran satunnaisena maastoratsunani, koska vuokrattiin siskoni kanssa tuolloin Nixua ja oli kivempi mennä maastoon kahdella hevosella. Sen jälkeen, kun Nixu oli lopetettu, aloin ratsastamaan Santulla. Välillä mietin, miksi aloitin Santulla, tykkään kuitenkin enemmän poneista ja olisin vain voinut etsiä kokonaan uuden vuokraponin. Jokin Santussa sai minut kuitenkin jäämään. Enkä kadu yhtäkään yhteistä hetkeämme. Tiemme oli yhtä vuoristorataa, tuli onnistumisia ja välillä nieleskelin kyyneliä, kun mikään ei sujunut. Tämä ruuna kuitenkin opetti minulle varmaan enemmän ratsastamisesta kuin yksikään toinen hevonen. Koska en päässyt melkein yhtään hyppäämään, oli pakko ratsastaa sileällä ja maastossa, ja näin kouluratsastus nielaisi minut mukanaan. Pieni perfektionisti pääni sisällä alkoi vaatia enemmän ja paremmin, halusin kehittyä ratsastajana. Olisi ollut varmaan vielä tehokkaampaa pyytää useammin niitä tunteja, mutta tykkäsin keskittyä itse ratsastamiseen ja yrittää itse selvittää oikeita nappuloita. Satunnaiset tunnit sitten tukivat ja auttoivat tässä kehittymisessä.

Tykkään ratsastaa ilman satulaa. Aika nopeasti jätinkin sen satulan sinne talliin. Ensimmäiset kerrat olivat ihan kamalia, en osannut istua ravissa ollenkaan ja meinasin tippua monta kertaa yhden ratsastuskerran aikana, ja kerran pääsin sitten maistelemaan heinää kun putosin pellolla Santun pelästyessä ilmeisesti jotain :D. Laukka-ravi-siirtymiset olivat kamalimpia. Otin usein tueksi kaulalle sidotun riimunarun, jotten vetäisi ohjista. Olin kuitenkin päättänyt opetella istumaan ravissa. Siitä lähti sitten hurja harjoittelu, menin paljon ilman satulaa tai ilman jalustimia ja ravasin, ravasin, ravasin. Pikkuhiljaa aloin saada rytmistä kiinni ja ajan myötä pääsin paremmin ja paremmin raviin istumaan. Minulle oli lottovoitto, kun ravi ei enää tuntunutkaan pomputtavalta, vaan oikeastaan aika pehmeältä ilman satulaa. Harjoitusravissa istuminen oli edelleen vielä tuskaa, mutta oli se jo parempaa kuin aikaisemmin. Aloin kuitenkin huomaamaan, että istuin monesti todella huonosti, ja aloinkin sitten kiinnittämään tähän enemmän huomiota. Istuntani ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta sekin on parantunut aikaisemmasta.

Pikkuhiljaa opin myös ratsastamaan hevosta rennommaksi. Aina se ei onnistunut, ja välillä turhauduin kun mikään ei toiminut. Tälläisissä tilanteissa usein sitten kävelin hetken pitkillä ohjilla ja nollasin tilannetta, jonka jälkeen jatkoin helpoilla jutuilla käynnissä hakien rentoutta ja hyvää fiilistä. Ja fiilis oli mitä parhaimmillaan, kun aloin saamaan hevosta ravissa, saatikka sitten laukassa rennoksi.

Santtu oli hevonen, joka todella opetti minut ratsastamaan. Siltä kun piti osata jo vaatia jotain, että se meni oikein päin. Hyvillä mielin kuitenkin odotan tulevia ratsuja ja ratsastuskertoja, mielenkiintoista nähdä, miten muut hevoset toimivat.

Halusin Santusta jonkun konkreettisen muiston kuvien lisäksi. Onneksi minulla oli siltä muutama häntäjouhi, joten sain tehtyä Katin blogista inspiroidun kaulakorun. Kyseessä on siis unisieppari, jonka verkko on tehty Santun jouhesta. Teen myöhemmin tälläisen vielä Nixunkin jouhesta, ja teen varmaan samalla kertaa sitten korusta DIY-ohjeen tänne blogin puolelle. Tykkään unisieppareista, ja tämä oli siinäkin mielessä kiva idea, koska minulla ei muutamaa jouhta enempää ollut, joten kunnon jouhikoruun ne eivät olisi riittäneet.

Ikävä Santtua mulla tottakai tulee, mutta onneksi mulla on jotain, mistä muistan sen aina! <3

Anna mun olla syypää sun hymyyn

Se tunne, kun kaikki alkaa pikkuhiljaa loksahtaa paikalleen. Kun asiat alkavat pikkuhiljaa sujua suunnitelmien mukaan.

Eilen olin taas tavallisesti tallilla, aikeina tottakai ratsastaa Santulla. Kaverini Sofia oli mukana. Ja onneksi olikin. Minulla tuppaa ratsastaessa olla vähän huono ryhti, ja nyt komensinkin Sofian huutelemaan selän suoristuksesta. Tämä auttoi itseäni hirveästi ja kuvia katsoessa ja vertaillessa huomasin ryhtini olevan nyt paljon parempi, kun jouduin keskittymään siihen. Sen lisäksi Santtu oli tänään aivan super! Työskentelimme ekat puoli tuntia vain käynnissä ja yritimme saada käynnin hyväksi ja hevosen liikkumaan kunnolla.

Kun sitten lopulta otin raviakin, oli ruuna todella cool. Ravi oli hämmästyttävän pehmeää ja rentoa. Olin niin ylpeä itsestäni ja Santusta. Kerrankin saimme letkeää ja rentoa, mutta silti eteenpäin liikkuvaa ravia! Välillä Santtu itsekin rentoutui enemmän ja laski päätään, ehkä mä siis vihdoinkin osaan tehdä jotain oikein... ;)

Otin vain yhden laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta enempää ei edes tarvittu. Nostot onnistuivat heti, ja laukka rullasi hyvin eteenpäin. Laukkasin pääty-ympyrällä muutamat kierrokset ja pari kertaa koko kentän ympäri. Vasempaan kierrokseen laukka oli erittäin hyvää, Santtu laukkasi rennosti eteenpäin, muttei silti meinannut hidastella. Lisää kiitos tällaisia päiviä!

Kaiken kaikkiaan Santtu meni vasempaan (sen parempi ja mun huonompi suunta) paremmin kuin oikeaan, mutta kyllä me pikkuhiljaa saadaan molemmat suunnat toimimaan. ;) Kuviakin tuli enemmän ja parempia vasemmasta suunnasta, sen takia oikeasta suunnasta niinkään ole tällä kertaa kuvia.

Uusia tuulia

Blogi on ollut nyt pitkän aikaa hiljaiselolla, aivan liian pitkän aikaa jos tarkkoja ollaan. Nyt kuitenkin yritän hieman aktivoitua. Sain 16-vuotissynttärilahjaksi oman läppärin, joten ehkä saan nyt hieman aktiivisemmin kirjoiteltua.

Kuvat esiintyneet aikaisemmissakin postauksissa

Tämän postuksen pointti on kuitenkin lähinnä vain hieman palata takaisin blogiin ja kertoa hieman uutisia. Elikkä viime vuoden puolella ilmoitin blogin nimen muuttuvan, ja samalla muuttuu myös sisältö hieman. Jatkossa tulen kirjoittamaan hieman enemmän koirapuolesta, sillä tallille en kovin usein saa ketään kuvaamaan. Eli blogiin tulee enemmän koirajuttuja ihan vaan senkin takia, että saan useammin (toivon mukaan) kirjoitettua.

Mutta nyt siis itse nimeen!

Minulla oli mielessä monia eri vaihtoehtoja, mutta päädyin yhdistelmään Karvamammutin Kuvausretket. Joskus aikoja sitten, kun mietin ensimmäisen kerran blogin perustamista mielessä kävi sana karvamammutti, joka voisi sopia blogin nimeksi (silloinen nimivaihtoehto taisi olla Karvamammutin matkassa tai jotain vastaavaa :D ). Alunperin se tuli mieleen siitä, että lapinkoirat kuitenkin ovat melko karvaisia kavereita ja blogissa kerran kertoillaan niiden elämästä. Päädyin sitten myöhemmin kuitenkin toiseen nimeen, kuten blogin entisestä nimestä näkyy. Nyt kuitenkin kun vanha nimi alkoi tympimään ja päätin vaihtaa sen, tuli mielen sopukoista taas tuo sana karvamammutti mieleen. Kun sen sitten yhdisti jotenkin tähän valokuvausharrastukseeni, oli tuloksena Karvamammutin Kuvausretket. 

Blogissa tullaan siis tästä eteenpäin seuraamaan enemmän koiraelämääni, mutta sekaan mahtuu kuitenkin aina silloin tällöin myös hevostelua, life style-postauksia ja mieleni sopukoiden avaamista, sekä kaikkea maan ja taivaan välillä. Pääaiheena kuitenkin koirat. Tulossa on todennäköisesti vielä tarkempi postaus, missä kerron blogin tavoitteita ja tulevia postauksia tälle vuodelle ja niitä saa aina toki ehdottaakin! 

Tämä postaus saa kuitenkin nyt olla tällainen lyhyempi, koska tästä aiheesta on turha jaaritella tämän enempää. Vanhat postaukset pidän tallella ihan vaan sen takia, että niitä on sitten kiva myöhemmin katsella ja verrata uusiin postauksiin. Sen lisäksi mulla on vanhoissa postauksissa paljon kuvia, joita ei mulla omalla koneella ole, joten niitäkin on sitten aina kiva katsella.

Tämänhetkinen ulkoasu ei varmaan kovin kauaa pysy, en ole siihen täysin tyytyväinen ja kuvia ei ollut kovin montaa käytössä mutta katsotaan sitten milloin ehdin tekemään paremman :).

Mutta pidemmittä puheitta, toivotaan, että uuden nimen myötä blogi aktivoituisi ja saisi uusia lukijoita! 

Mietteitä ja peruskuulumisia

Menin tänään tavalliseen tapaan tallille. Ensiksi täytin hevosten vesiastiat tarhoista, koska Marianne niin oli pyytänyt. Sen jälkeen hain Santun sisälle ja harjasin ja varustin sen.

Tuoreiden kuvien puutteessa kuvituksena toimii vanhoja kuvia, joista osassa ratsastajana en ole minä, vaan Marianne. :)

Alkukäyntien jälkeen aloin työskentelemään käynnissä. Tein voltteja ja pysähdyksiä, ja kun Santtu rentoutui yhteen suuntaan, vaihdoin suuntaa ja tein samaa toiseen kierrokseen. Santtu kuunteli ihan hyvin ja taipui kivasti.

Käynnin jälkeen aloin ottamaan ravia. Olin jo päättänyt, että tänään treenataan harjoitusravia. Otin jalustimet pois ja aloin tekemään käynti-ravi-siirtymisiä, jotta saisin vähän tuntumaa raviin. Alkuun Santtu oli todella hidas reagoimaan apuihin, mutta kun jatkoi siirtymisien tekoa, alkoi ruuna kunnolla keskittymään. Laitoin jalustimet takaisin jalkaan ja aloin ratsastaa kunnolla harjoitusravia. Tänään tuli taas huomattua, että hevosta todellakin pitää ratsastaa kunnolla, jotta sen saa kulkemaan oikein päin. Ensimmäistä kertaa sain Santun todellakin ratsastettua ravissa kunnolla alle. Sain tehdä koko ajan töitä, että muoto pysyi, mutta oli kyllä täysin vaivan arvoista. Vaikka ravi olikin aika hidasta, niin silti pikkuhiljaa se yhteistyö vaan paranee. 

Otin kunnon ravityöskentelyä molempiin suuntiin jonka jälkeen kävelin hetken aikaa. Sen jälkeen otin laukkaa kumpaankin suuntaan pari kertaa pääty-ympyrällä. Laukan jälkeen otin taas hetken aikaa ravityöskentelyä ja sitten kävelin taas. Välikäyntien jälkeen otin vielä hetken aikaa kumpaankin suuntaan ravia ja sitten menin loppukäynnit. Eli tänään oli ns. ravipäivä. :D

Tämän päivän ratsastuksesta jäi tosi hyvä fiilis, koska palasrt loksahtivat paikalleen ravin kanssa. Tästä on tosiaan vain suunta ylöspäin. Joskus sitä unohtaa, ettei sinne selkään saisi vain jäädä matkustamaan, vaan siellä selässä pitäisi tehdä töitäkin. Mutta kun sitten muistaa ihan kunnolla ratsastaa ja ainakin yrittää, alkaa tuloksiakin syntyä. Näillä fiiliksillä eteenpäin, ehkä me joskus päästään johonkin koulukisoihinkin asti! ;)

Yksi koiristamme, Saaga, pääsi kesällä ihan lähikontaktiin Santun kanssa. Vähän pentua pelotti kun toinen oli niin iso, mutta Santtu käyttäytyi tosi fiksusti, joten mitään pelättävää Saagalla ei oikeastaan ollut. :)

Santtu varmaan tajusi, että toinen on vielä ihan pieni ja peloissaan, kun se antoi Saagan ihan kaikessa rauhassa haistella koko pään läpi ja oli muutenkin tosi kiltisti. :) <3

Saaga nuolikin Santtua pari kertaa turvasta eikä ruunaa tuntunut asia ollenkaan haittaavan. Musta tuntuu, että Santtu tykästyi Saagaan. ;)

Hyppäämään!

Lauantaina 5.9. Marianne oli pitämässä mulle tuntia. Pitkästä aikaa päästiinkin vähän hyppäämäänkin.

Aloitettiin tunti ihan vaan rennosti puolipitkillä ohjilla kävellen ja ravaillen, ajatuksena saada Santtu venyttämään eteenalas. Tein ympyröitä ja suunnanvaihdoksia ja välillä Santtu meni tosi hyvin. 

Alkuverkkailujen jälkeen alettiin tulemaan puomeja käynnissä. Kun puomit onnistui käynnissä, alettiin tulemaan samaa ravissa. Välillä Santtu vähän kompuroi, mutta muuten meni ihan hyvin.

Vähän lyhyemmät ohjat voisi olla hieman parempi, mutta tälläistä ravia me haetaan. Pikkuhiljaa paranee. ;)

Välikäyntien jälkeen alettiin ottamaan laukkaa. Ensin laukkasin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä jonka jälkeen tulin kolme puomia. Aluksi Santtu siirtyi puomien jälkeen heti takaisin raviin, mutta sitten kun itsekkin skarppasin, laukka jatkui niin pitkään kuin halusin. Tultiin muutamat kerrat molempiin suuntiin. Sitten käveltiin taas hetken aikaa. Käyntien aikana Marianne rakensi pääty-ympyrälle kahdesta tuolista (estetolpat ei ole vielä valmiina) ja puomeista ristikon. Toiselle puolelle ympyrää laitettiin yksi puomi. Aluksi tulin pääty-ympyrällä pari kertaa pelkästään puomin ja kiersin esteen, ja sitten tultiin vasta estekin puomin perään.

Liitomakkara <3

Puomi pääty-ympyrällä

Eka hyppy meni ihan päin seinää. En käyttänyt tarpeeksi ulkopohjetta, joten käännyttiin hieman liian myöhään esteelle, joten Santtu lähti kaukaa ja jäin jälkeen hypystä, jonka seurauksena melkein lensin kaulan yli alas. Santulla onneksi on sen verran kaulaa, etten tipahtanut. ;) Tultiin heti uusiksi ja sitten meni jo paremmin. Pari kertaa olin itse vähän hakoteillä, ja tultiin joko kaukaa ja isosti tai ravilla ihan juuresta, mutta saatiin me muutamat onnistuneetkin hypyt! Tunnista jäi hyvä fiilis, ja vaikkei me kovin isoa varmaankaan koskaan päästä hyppäämään, niin ehkä me silti joskus päästään johonkin pikkukisoihin! :)

Ensimmäinen hyppy :D

Aika kamalan näköistä, pakko myöntää... :D

Tämä oli yksi niistä hyvistä hypyistä :)

Taas yksi vähän kauempaa lähtenyt hyppy

Tässä tultiin aika juureen ja loppujen lopuksi mentiin melkeinpä ravilla yli :D

Ainoa toisen kierroksen hyppykuva, tässäkin tultiin kuitenkin aika juureen.

Lopuksi ravailin vielä n. 15 min eteenalas vaihdellen suuntaa ja tehden ympyröitä. Sen jälkeen vielä käyntiä n. 10 min jonka jälkeen vietiin hikinen heppa sisälle, riisuttiin varusteet ja vietiin tarhaan. Päivä meni hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli! :)

Loppuravailuja