Me tehtiin se !!

Ja niin koitti lauantai-aamu ja jännitys alkoi kohoamaan. Puoli kymmenen aikoihin pakkasin koiran autoon ja lähdin hakemaan äidiltä rokotustodistusta. Kymmenen pintaan saavuttiin Raision Koirakoulun tiloihin ja suunnattiin ilmoittamaan paikalla olomme järjestäjille. Kauan saatiin odotella ennen kisojen alkua, vaikka kymmeneltä ensimmäisen luokan olisi kuulunut alkaa. Porukka oli kuitenkin ystävällistä ja ainakin saatiin rauhassa tutustua pieneen halliin ja koittaa vähän rauhoittua. Bruno on vähän aina levoton uusissa paikoissa varsinkin vieraiden koirien keskellä, mutta rauhoittui siinä ajan myötä ihan hyvin.

Ensiksi oli avoin luokka ja sen jälkeen möllit ja vasta viimeisenä startit, jossa mekin oltiin mukana. Vähäisestä osallistujamäärästä riippumatta tuntui kisojen eteneminen vähän turhan hitaalta mutta vihdoin ja viimein pääsimme sitten ihan virallisesti korkkaamaan kisauramme, vaikkakin näin episten merkeissä. Olimme starttiluokan ensimmäinen lähtijä, yhteensä luokassa oli neljä koirakkoa. Pari mokaa tuli radalla tehtyä mutta ei se nyt niin vakavaa ole, pääasia että hengissä selvittiin ! Muutkin koirakot pääsivät vaikeuksista huolimatta aina radan loppuun asti ja koko ajan oltiin kannustavalla hengellä mukana. 

Itseäni oli jännittänyt sen verran paljon, etten ollut edes tullut ajatelleeksi palkintoja. Mutta kuinka ollakaan, me selvittiin nopeimmalla ajalla ja vähimmillä virhepisteillä luokan ykkösiksi !! Kisoihin oli hommattu ihan kunnon palkinnot, saatiin pokaali ja kaikki ! Todella mukava aloitus siis meidän kisaamiselle. Ja kaikesta siitä turhasta odottelusta huolimatta jäi päällimmäisenä hyvä fiilis, kaikki olivat todella ystävällisiä ja kannustavia. Tästä on hyvä jatkaa eteen päin !

Ylpeä koira palkintonsa kanssa raskaan suorituksen jälkeen !

Ja niin me taas treenataan

Keskiviikkona ja sunnuntaina oltiin taas hallilla, tosin sunnuntai meinas mennä aika farssiksi. Kerrankin sain siskon mukaan kuvausapulaiseksi, mutta hallin pihaan saapuessa alkoi näyttää siltä, että täytyykin kääntyä samantien takaisin. Parkkipaikka oli täynnä autoja ja kahdesta agihallista toinen olikin varattua odotettua pidemmäksi aikaa. Toinen halleista olisi ollut tavallaan vapaa, mutta joku toinen oli kerennyt hieman ennen meitä paikalle, joten sekin mahdollisuus meni sitten siinä. Käytiinkin sitten chekkaamassa vielä kolmas, eräänlainen koulutushalli, ja sekin oli vielä varattuna. Se kuitenkin vapautui kaikista nopeiten, eikä jouduttu puolta tuntia pidempään odottelemaan. Siinä ajassa kerkesikin hyvin ottamaan alkulämppälenkin lähimetsässä.

No vihdoinkin sitten päästiin halliin. Tällä kertaa käytössä oli vähän suppeammin agilitykalustoa, ja alkuperäisen, hieman monipuolisemman treenin sijaan jouduimme tyytymään pelkästään keppeihin ja pariin esteeseen. Tuolla lämpimässä hallissa oli kuitenkin meidän oppimiseemme sopivammat kepit, kuin mitä niissä ihan kunnon agilityhalleissa. Kepit nimittäin sai telineistä irti, ja alkuun treenailtiinkin kahdella ja neljällä kepillä. Lopuksi päästiin jo taas kuuttakin keppiä, ja välillä (kuten videostkin näkee) palkkailin ekaa ja tokaakin väliä. Aika hyvin B alkaa hiffaamaan, mitä siinä haetaan.

Hyppyjen kanssa ei tehty mitään ihmeellistä, vähän eteenpäin lähetystä ja pari vähän vaikeamman kulman lähestymistä, mutta ei nyt muuten mitään mainitsemisen arvoista. Rengaskin tuolta löytyi, mutta se ei ollut yhtä hyvä kuin agilityhalleissa eikä Bruno oikein ymmärtänyt sen päälle.

Ensi lauantaina päästäänkin sitten ensimmäistä kertaa ihan kisailemaan, vähän jännittää nyt jo ! Nyt ollaan kuitenkin onneksi päästy treenaamaan aika hyvin, joten hyvillä lähtökohdilla ollaan ainakin menossa.

Projektina kepit

Keppejä olen ensi kerran ruvennut jo varmaan melkein kaksi vuotta sitten opettamaan Brunolle. Monen muuttujan takia ei kuitenkaan olla kovin säännöllisesti niitä päästy treenailemaan ja se näkyykin sitten suorituksessa, tai siis oikeastaan sen puutteessa. Kotona mulla ei ole oikein ollut mitään toimivia keppejä, vain muutamat aurauskepit, jotka on joskus maaperän ollessa tarpeeksi pehmeää saanut tökättyä maahan kiinni. Jonkunlaisia kujakeppejä ollaan onnistuttu omassa pihassa juoksemaan. Agikursseilla harjoiteltiin myös kujakepeillä, ja kuten jossain aikaisemmassakin postauksessa jo mainitsin, kuja saa olla jo aika kapea. Herkästi B kuitenkin lähtee välistä liukenemaan jos on liian kapea.

Rupesin sitten miettimään, että mitäs jos keppejä lähtisikin opettamaan yksi väli kerrallaan, tavallaan 2x2-meiningillä. Bruno on kuitenkin tavallaan askel askeleelta oppinut jalkojen välistä pujottelun, ja sen se hiffasi todella nopeasti. Liike itsessään siis on jo koiralla hallussa, pitäisi saada se vain siirtämään samanlaisen liikkeen kepeille. Viime perjantaina hallilla ollessa lähdinkin sitten kokeilemaan ja ihan alkuun naksuttelin vain ensimmäistä keppiväliä pariin kertaan. Sen jälkeen naksuttelin ja palkkasin, kun ymmärsi jatkaa seuraavaankin väliin. Pari kertaa piti vähän suuntaa näyttää, mutta aika nopeasti ymmärsi. Siitä sitten hetkisen harjoiteltiin ja kohta jo saatiin pariin otteeseen jopa kuusi keppiä hitaassa vauhdissa pujoteltua ! Siis aivan uskomattoman älykäs koira mulla ! Harjoiteltiin keppejä kahdessa setissä, ja välissä oli pari taukoa ja muuta treeniä, joten kaikki ei näy videolla, mutta pari hyvää pätkää saatiin kerrankin filmille asti. Videonpätkästä näkyy myös, että koira hakee pujotteluliikettä tosi hyvin. Näin jäljestä päin tajusin, että tälleen ensi alkuun olisin ihan hyvin voinut palkkailla kaiken pujottelun, mutta palkkasin vain ne, joissa B meni ensimmäisen kepin oikealta puolelta. Väärät jätettiin heti alkuun huomiotta ja otettiin uusiksi vaan. Toisaalta ihan hyvä, että oppii sitten heti hakemaan sisääntulot oikealta puolelta. Pari muutakin palkkauksen arvoista suoritusta taisi jäädä palkkaamatta, mutta me molemmat vasta opettelemme ja virheiltä ei voi välttyä ! ;) Hyvin se kuitenkin jo alkaa hahmottamaan, mitä pitää tehdä. Vielä pitäisi saada kotikäyttöön kehiteltyä jotkut toimivammat 2x2-kepit, jotta voitais treenata ihan keppiväli kerrallaan ja tehokkaammin, ettei aina tarvitsisi erikseen varata hallia keppitreeniä varten.

Mutta sellaista sillä kertaa, toivotaan että keppitreenit tulevat jatkossakin sujumaan yhtä hyvällä onnistumisella !



(p.s. löysin vihdoinkin ilmaisen videoeditorin, joka toimii eikä lätki jäätävän kokoisia vesileimoja peittämään katseltavaa !!)

Hallitreeniä ja kisamietintää

Noniin, nyt kun on ensimmäisistä kirjoituksistakin selvitty, voin palata takaisin blogin pariin ! Taas tulee ihmeteltyä, miten aika kuluu niin nopeasti, toinen lukiovuoteni on jo pian ohi eikä siitä menekään enää kauaa kun pitää jo seuraavaan opiskelupaikkaan hakea ! Vastahan lukion ykköselle mentiin ja kohta saadaan jo lakki päähän.

No mutta eniveis, takaisin blondien pariin ! Käytiin tuossa pari viikkoa sitten ihan oikealla hallilla treenaamassa ihan oikeilla agilityesteillä. Tehtiin ihan perustreeniä itsekseen, vähän rataa ja lopuksi kontaktin ja keppien treenausta. Bruno oli tosi hyvällä asenteella mukana ja vaikka olikin vähän outo ja uusi paikka ja mielenkiintoisia hajuja, osasi suurimman osan ajasta keskittyä olennaiseen. Suurin edistysaskel oli varmaankin se, että sain B:n kiinnostumaan lelusta ! Koskaan aikaisemmin se ei ole innostunut tai edes kiinnostunut leluista hallilla ollessa, mutta nyt sain jopa palkattua sen pariin otteeseen lelulla ! Voi olla, että asiaan vaikutti se, että oltiin tosiaan ihan kaksistaan hallilla ilman muita koiria, mutta siitä on kyllä muutenkin tullut paljon leikkisämpi. Oli syy mikä oli, hyvän tunteen se toi !

HALLITREENI

Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin 1-2 eri etäisyyksiltä, vauhdista, paikalta ja vähän eri lähetyskulmista. Pari eteen lähetystäkin lelu etupalkkana saatiin aikaan. Vähän huonosti irtoaa, mutta pistetään treenaamattomuuden piikkiin. Pidettiin kummiskin aika simppelinä eikä mitään liian vaikeaa ruvettu vääntämään. Tämän jälkeen otettiin pari kertaa kulmassa olevaa putkea ensin yksinään kummastakin päästä ja sen jälkeen ketjuna hyppyjen perään. Kakkosen jälkeen valssia jotta sain luontevammin ohjattua putkeen. Teki putkea tosi hyvällä vauhdilla ! Jätettiin 1-2 pois ja otettiin putken perään 4-6. Vähän paremmin pitäisi saada B irtoamaan kädestä, nyt se välillä tuijottaa liikaa palkkakättä eikä malta lähteä kauhean kauas. Tästä seuraa, että mun täytyy ohjata kauhean lähelle esteitä, jotta lukkiutuu niihin. Hyvällä temmolla kuitenkin teki.

Kun saatiin 4-6 sujumaan, otettiin suoraan jatkoksi 7-8. Tehtiin tämä pari kertaa, sitten otettiin 10-putki kerran kaks yksinään, jonka jälkeen koko rataa. Pari kertaa tehtiin kokonaan ja muutamaa mun virhettä lukuun ottamatta teki ihan kivasti ! Katsotaan josko jossain välissä taas päästäisiin pariin otteeseen valvovan silmän alle kuuntelemaan neuvoja ja vinkkejä.

Radan jälkeen käytiin pikaisesti ulkona jäähdyttelemässä ja nollailemassa tilannetta. Sitten tehtiin kujakeppejä hetken aikaa. Keppejä ei olla päästy melkein ollenkaan treenaamaan ja ne ovatkin melko heikolla mallilla, mutta tällä hetkellä sietää mennä jo niin kapeaa kujaa, missä kepit koskee kylkiin. Pitäisi koittaa vääntää muutamat kotikäyttöiset kepit, jotta päästäisiin enemmän niitä treenaamaan.

Keppien jälkeen vielä puomin puolikkaalla takajalkatargetin treenaamista. Ymmärtää jo aika hyvin mitä pitää tehdä, mutta enemmän pitää vielä liikkeestä ja häiriöllä treenata. Teki paremmin kun olin oikealla puolella, mutta oli vasemmallakin ollessani ihan ok. Treenattavaksi jäi päällisin puolin aika paljon, mutta ajan kanssa varmasti paranee.

Bruno viime heinäkuussa

Tarkoituksena oli mennä lauantaina 17.3. yksiin agilityn epiksiin, mutta ne jouduttiinkin siirtämään huhtikuun puolelle, joten odottelemme sitten sinne asti meidän kisauran korkkaamista. Hyvä puoli tässä kuitenkin on se, että keretään ottamaan vielä useammat hallitreenit alle ja mahdollisesti käyn ihan ilman koiraa tsekkaamassa jotkut kisat, miten toimitaan ja millaista näin niinkun yleisesti kisaaminen on. Muutenkin olisi kiva ruveta tekemään enemmän agilitypuolella, nyt kun mulla on kortti niin en ole enää kyydeistäkään riippuvainen. Kesällä tiedän jo tulevan treenitaukoa jonkun verran, ja syksyn kirjoitukset varmasti vievät jaksamista, mutta noin niinkun yleisesti ottaen tavoitteeksi asetan nyt alkaa harrastamaan koiran kanssa enemmänkin kuin vain lenkkeilyä ja kotitreenailua. We shall see !

Hankihyppelyä

Lauantaina 10.2. raahasin pitkästä aikaa muutaman esteen esille ja iskin lumihankeen pystyyn. Ajattelin, että olisi mukavaa vaihtelua ja mielenvirkistystä sekä mulle että koiralle päästä pitkästä aikaa vähän hyppelemään, vaikkei mitään kovin kummempia tehtäviä oikein tehtykään. Koira ottikin alkulämpät sopivasti itsekseen samalla, kun esteitä pystytin, riehuivat Saagan kanssa aika tehokkaasti.

Vanha kuva, mutta tältä täälä nyt tällä hetkellä vielä näyttää, toivon mukaan hanget kestäisivät ainakin helmikuun loppuun asti.

Löysin vain kolme estettä, joten mitään monimutkaista ja pitkää tehtävää niihin en jaksanut edes yrittää kehittää, parempi vain kun kerrattiin ihan perusjuttuja. Esteet siis olivat tavallaan peräkkäin, mutta keskimmäinen este oli vähän linjasta sivummalla. Aluksi suunnittelin harjoittelevani ihan perusvalssia, mutta arvioin välimatkat väärin niin eihän niihin väleihin mitään sitten mahtunutkaan tekemään. En jaksanut ruveta esteitä enää siirtelemään, joten kehiteltiin sitten vain jotain muuta valssien sijaan. Tai no pari kertaa sen valssinkin sai johonkin väliin tungettua, mutta muuten ihan vaan perus takaakiertoa ja eteenlähetystä sun muuta perusperusohjausta tehtiin hetken aikaa. Yllättävän hankalaa se oli tuolla hangessa yrittää juosta,  molempien vauhti taisi hyytyä ihan vain alustan raskauden takia. Hyvää vaihtelevaa ja erilaista treeniä kuitenkin normi lenkkeilyn ohelle.

Videonpätkiäkin kuvasin pitkästä aikaa, mutta kamera ei ollut täysin työkykyinen, vaan jälleen kerran pätkäisi itsekseen videot. Kaikkia suorituksia ei siis tallentunut videolle, mutta ei se mitään, hyvä että edes muutamat saatiin ! Edelleen mulla on kuitenkin tuon videoneditointiohjelman kanssa se ongelma, että tällä hetkellä käytössä olevan Filmoran kanssa tulee ilman lisenssiä aika isohkokin vesileima, ja mitään muuta toimivaa ohjelmaa en ole tilalle löytänyt. Lisenssiä en ole ehtinyt ja uskaltanut vielä hankkia, koska en sen toimintaperiaatteista ihan varma ole. Tämä mun läppärini tuntuu muutenkin alkavan vetelemään jo viimeisiään, erinäisiä ongelmia on alkanut ilmenemään. Jos lisenssi nyt sitten esimerkiksi olisi konekohtainen, olisi se aika hukkaan heitetty jos tämä hajoaisi. Windowsin Movie Maker on joskus jollain toisella läppärillä ollut käytössä, mutta tähän kun koitin ladata niin siihenkin herjas lisenssin tarvetta kun videota yritti tallentaa ja jakaa.No, pitää kattoa ja ottaa selvää, jos mä joskus löytäisin sopivan videoeditorin.


Tässä helmi-maaliskuun aikana jossain välissä ajattelin vuokraavani jonkun hallin kerraksi pariksi käyttöön, jotta päästäisiin taas ihan tosissaankin treenailemaan. Kotona en jotenkin saa sitä samaa virettä, kuin hallilla, ja hallilla pystyttäisiin treenaamaan hyppyjen lisäksi myös esimerkiksi kontakteja, joiden tilanteesta en osaa yhtään sanoa treenipuutteen takia. Periaatteessa uuno osaa takajalkatargetin,mutta kun ei olla sitä kunnolla päästy vielä kontaktiesteille asti soveltamaan, joten paha sanoa toimisko se vai ei. Tästä läheltä onneksi tiedän ainakin kolme hallia, joihin pääsee yksinäänkin treenailemaan, joten mahdollisuuksien mukaan ehkä käydään kaikki tsekkaamassa ja katsomassa, mikä sopii meille parhaiten. Ja sitten keväämmällä lumien sulaessa voi tietenkin taas paremmin omassakin pihassa harjoitella perus hyppyjä sun muuta. Alkukesä onkin mulle taas jännää aikaa ja silloin treenit saa jäädä vähemmälle, mutta ei siitä sen enempää nyt tähän postaukseen. ;)

Takajalkatargettitreeniä

Huhhuh, täähän on jo mun toinen postaus tällä viikolla! Tää kuukausi onkin lähtenyt hyvin liikkeelle *koputtaa puuta*, toivottavasti pystyn blogin aktiivisuuden pitämään tällä tasolla tulevaisuudessakin.

Tänään tosiaan pitkästä aikaa harjoiteltiin Brunon kanssa takajalkatargettia. Aika alkuvaiheissa sen kanssa vielä ollaan, pitäisi muistaa useammin sitä harjoitella. Esimerkiksi vauhdista pysähtyminen ei vielä läheskään aina onnistu. Pyrin kuitenkin nyt vähintään kerran viikossa, mahdollisuuksien mukaan vielä useammin tätä harjoittelemaan, jotta sitten joskus ehkä päästäisiin tämä ihan kontaktiesteille asti viemään. Kunhan päästään säännöllisesti taas treenaamaan hallillekin, uskon kontaktien ja monen muun asian parantuvan.

Sopivaa irtonaista kappaletta targetiksi en ole löytänyt, joten tähän mennessä ollaan lähinnä rappusten tai joskus tyynyjen kanssa treenattu. Videota otin myös pitkästä aikaa, videoista kun on helppo itsenäisesti treenatessa katsoa aina korjattavaa ja muuta huomioitavaa. Nyt kamerajalan kanssa se onnistuikin helposti, ei tarvinnut viritellä kameraa mitä mielenkiintoisempien rakennelmien päälle. Naksutin mulla on käytössä, sen takia ruokapalkka tulee hieman "jäljessä". Saagan kyttäys vieressä toi myös hyvää häiriötä treeniin ja ihan hyvin B jaksoi keskittyä. Vähän laiskanpuoleista liikkuminen tosin välillä oli. Treenaamista kuitenkin jatketaan, kyllä me tämäkin sitten joskus hallitaan kunnolla!

Treenivideota ja uutta kuvauskamaa

Perjantaina nappasin vaihteeksi taas kameran lenkille mukaan. Matkan varrella oli yksi lupiinipuska, joka valitettavasti oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Siitäkin huolimatta pysähdyttiin siihen ja yritin saada pari kivaa kuvaa. Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui Brunon pienuus, kukinnot alkoivat vasta sen pään yläpuolelta, enkä saanut koiraa oikein järkevästi aseteltua. Monia isoja lupiinikasvuntoja olen nähnyt esimerkiksi moottoriteiden varrella, mutta meidän kodin läheltä en ole oikein löytänyt. Nyt alkaa muutenkin pikkuhiljaa niiden parhaat päivät olla ohi, joten hienojen kukkakuvien saaminen taitaa jäädä vain haaveeksi.

Illemmalla pyöräilin Myllyyn ja kävin Prismasta ostamassa vihdoinkin kauan haaveena olleen kolmijalan. Tuurilla sain kyseisen mallin viimeisen kappaleen, joten onneksi jaksoin käydä etsimässä. Tästä eteenpäin jos sais vaikka omatoimitreenitkin vähän paremmin kuvattua, tähän mennessä kun on pitänyt joko iskeä kamera maahan tai virittää se jonkin tason päälle. Videonmuokkausohjelman kanssa tosin on vielä hieman ongelmia, Filmoraan en ole vieläkään saanut lisenssiä hankittua, joten sen kanssa videoihin tulee vieläkin vesileimat. Joskus latasin Windowsin Movie Makerin kun sitä ei valmiiksi tässä ollut, mutta senkin kanssa olisi pitänyt joku lisenssi ostaa, jotta olisi voinut videot tallentaa. Tällaista ei ole aikaisemmin Movie Makerin kanssa ollut, ihan ilmaiseksi sen on tähän mennessä saanut. En tiedä mikä juttu tuo nyt sitten on, mutta aika vikkelään ohjelman poistin. Muutenkaan en tuosta ohjelmasta oikein tykkää, vähän turhan yksinkertainen se on mun makuun. Alkoi vain vaihtoehdot hieman loppua, kun en haluaisi videoihin sitä vesileimaakaan.




Viime viikon omatoimisesta keppitreenistä kyhäsin lyhyen videon, treeni oli oikeasti paljon tuota pidempi, mutta kamera oli sooloillut, eikä kaikkia toistoja ollut tullukkaan videolle. Ollaan kujakeppien kanssa treenattu jo jonkun aikaa ja aika kapeaksi kujan voi jo laittaa, treenejä tosin helpottaisi, jos saisin keppien päihin sellaiset piikit, jotta ne olisi helpompi laittaa maahan ja siirtää. Varsinkin syksyisin ja alkukeväästä kun maa on kovaa, on kujaa todella vaikea muuttaa. Kesällä se on vähän helpompaa, mutta piikit auttaisivat kyllä asiaa.

Myös saman päivän hyppytreenistä tein videon. Lyhyt tuokin on eikä kaikkia toistoja näy, mutta parempi se kun ei mitään. Itselläni ongelmaksi olen huomannut sen, etten aina osaa olla täysillä mukana. Vaikka fiilis olisi ihan huipussa, jotenkin en saa sitä kokonaan itse tuotua esille, ja koiran into ja kiinnostus saattaa siksi lopahtaa ennenaikojaan. Videoista on ollut apua siis siinäkin mielessä, että niistä itse näen, mitä itse teen väärin ja mitä voin parantaa. Tulevaisuudessa pitää siis fiilikseen ja intoon kiinnittää enemmän huomiota, Bruno kun on sellainen koira, joka toimii vähän ohjaajankin fiiliksen mukaan. Enemmän pitäisi vaan saada sitä intoa esille itsestäni.

Agikurssien aikana huomasin, että valvovan silmän alla tein enemmän tosissani treenit. Jotenkin se, että siinä on koko ajan joku toinen katsomassa ja korjaamassa sai mut skarppaamaan paremmin. Valitettavasti ei olla moneen kuukauteen päästy lähellekään hallia, meni aika kauan, että saatiin edes seuran jäsenyys hankittua. Äidin kanssa puhuttiin kuitenkin jo pienryhmäpaikan hakemisesta syksymmällä, tässä heinäkuun aikana kun pienryhmillä on muutenkin ilmeisesti kesätauko menossa. Ensi viikon vietän kuitenkin itse rippileirillä isosena ja sen jälkeen jatketaan taas omaan tahtiin treenailua. Toivon mukaan päästäis edes joskus takaisin hallille treenailemaan ja  mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa myös kilpailemaan asti.

Hyvää ja huonoa treeniä

Nyt on jo parina päivänä ollut kivan aurinkoinen ja ihanan keväinen sää, joka eräänä sunnuntainakin innosti ulos touhuilemaan. Rakensin pihalle kaksi estettä ja tehtiinkin Brunon kanssa omatoiminen hyppytreeni. Aluksi mun oli tarkoitus tehdä vain pari mittausta fysiikan työtäni varten, mutta koska koira olikin niin innolla mukana, tehtiin tarvittavien mittausten jälkeen vielä muutamat hyppysarjat lisää. Tällä kertaa sain jopa videomateriaalia, siitä näen sitten omaa ohjaustakin hieman ja saan mahdollisesti korjattua virheitäni. Bruno oli tosi mukavalla tuulella ja ihan täysillä mukana, vaikka pari kertaa rima putosikin.

Meillä oli siis kaksi estettä suorassa linjassa, välinä n. kolme metriä. Aluksi juostiin väli pari kertaa niin, että puomeina toimivat aurauskepit olivat maassa. Sen jälkeen nostin ensimmäisen esteen n. 30 sentin korkeuteen ja toisen n. 25 sentin korkeuteen.



Maanantaina 13.3. oltiin taas hallilla, nyt oli virallisesti viimeinen alkeisjatkokurssin kerta, mutta meillä oli seuraavalla viikolla vielä yksi korvaava kerta hiihtoloman poissaolon takia. Maanantaina kuitenkin tehtiin taas rataa pätkissä ja meni tosi hyvin, vaikka epäilinkin vähän Brunon keskittymiskykyä. Meillä on siis kotona nartulla alkanut juoksut, ja vaikka koirat olikin erotettu toisistaan eri talouksiin, vähän jännitin, miten B jaksaisi keskittyä. Välimatka ilmeisesti kuitenkin oli tehnyt ihmeitä, ja nopean vaatteiden läpihaistelun jälkeen koira oli taas oma itsensä eikä yhtään sekaisin hormooneista. Koira keskittyi tekemiseen eikä ylimääräiseen sähläämiseen, vaikka pari kertaa loppua kohden sen keskittyminen harhailikin.

Rata näytti kutakuinkin tältä

Siinä viikon mittaan taas tehtiin vähän sitä sun tätä ja kiirettä piti, viikonlopuksi lähdettiin Pohjanmaalle serkkuni synttäreille.

Sitten koitti taas maanantai ja oltiin korvaavalla agilitykerralla. Tehtiin taas pientä radan pätkää, mutta nyt oli taas niitä kuuluisia huonoja hetkiä harrastuksessa. Koira ei keskittynyt ollenkaan ja kerran jopa karkasi kentältä ryhmämme yhden koiran päälle. Brunolla ja tällä toisella koiralla on siis vähän koko ajan ollut keskinäistä kitkaa, molemmat ovat provonneet ja rähisseet toisilleen ja ilmeisesti tänään Brunolle tuli viimeinen tikki. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä, mutta itsekin hieman pelästyin, en ole ennen nähnyt Brunoa tuollaisena että se tieten tahtoen yrittää jonkun päälle. Musta tuntuu, että se käy hallilla aina ihan ylikierroksilla ja kerää jostain sellasta älytöntä pöllöenergiaa, jonka se sitten purkaa rähisemiseen. Useimmiten se siis keskittyy ihan superhyvin kuitenkin kun tehdään jotain, mutta tuolloin ajatukset harhailivat jossain ihan muualla ja näköjään piti sitten purkaa se toiseen koiraan. Ensimmäistä kertaa mulla olisi itseasiassa videomateriaaliakin treeneistä, mutta en jaksa editoida niitä, kun mulla on vieläkin vähän ongelmia noiden videonmuokkausohjelmien kanssa. Pari ihan ok pätkää saatiin, mutta kyllä se harmitti kun oma koira kävi toisen päälle. No, nyt on käyty lähellä pohjaa ja sieltä on vaan suunta ylös, ehkä seuraavalla kerralla menee paremmin!

Keinua treenattiin myös hetken aikaa, nyt meillä oli jo ihan vapaana oleva keinu käytössä ja hyvin B kesti keinun liikkumisen ja tömähdykset. Pikkuhiljaa se alkaa ottamaan paremmin ja paremmin takajalkakontaktia, vaikka välillä tuottaakin vielä vaikeuksia. Treenillä sekin toki sitten paranee.

Rata oli suunnilleen tollanen, tehtiin muutaman esteen pätkissä muistaakseni kerran koko rata läpi, koiran keskittyminen ei oikein riittänyt parempaan

Ja nyt tosiaan kun tuo alkeisjatkokurssi päättyi tuohon, pitäis mun liittyä seuran jäseneksi ja hakea pienryhmäpaikkaa. Katsotaan kuitenkin ensin, josko eräällä toisella, mua lähempänä olevalla hallilla järjestettäsiin säännöllisiä agitreenejä. Helpottais omaa liikkumista melkoisesti, vaikka tuosta nykyisestä paikasta kovin tykkään. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin kun asiat setviytyy selkeämpään suuntaan. Siihen asti vedetään pihatreenejä.

MyDay 6.3.2017

Herätyskelloni soi 6.15. Makaan sängyssä ainakin vartin, ennen kuin nousen ylös ja puen. Aamupalaa olen syömässä suunnilleen seitsemän aikoihin. Kymmentä yli seitsemän pitää minun lähteä pyöräilemään bussipysäkille. Bussi tulee n. 7.20. Koululla olen kahdeksan aikoihin. Maanantaisin minulla on koulua kahdeksasta neljään, tässä jaksossa äidinkieltä, kemiaa, saksaa, fysiikkaa ja terveystietoa.

Tänään pääsimme  terveystiedon tunnilta hieman aikaisemmin, kuin normaalisti,  ja olen jo 15.40 lähtemässä koululta kohti kauppatoria. Bussi tulee 15.55 ja bussimatkaan kuluu vähän reilu puoli tuntia. Kotipysäkilläni olen siis suunnilleen 16.30 aikoihin. Siitä pyöräilen kaupan kautta nakkipaketin kera kotiin. Kotiin tullessani kello on suunnilleen 16.45 ja päivällisen syön viiden aikoihin. Ruuan jälkeen leikkaan nakkipalat aksatreenejä varten ja vaihdan pikaisesti vaatteet. 17.25 olen valmis lähtemään kohti hallia.

Hallille saavumme 17.50 ja lähdemme samantien alkulämmittelylenkille. Kuudelta menemme kentälle auttamaan radan rakennuksessa ja kuuntelemaan ohjeet. Me treenaamme suunnilleen aikavälillä 18.20-19, jonka jälkeen on isojen koirien vuoro. Tänään oli vuorossa kontaktien itsenäinen tsekkaus ja sitten valvovan silmän alla tehtiin ekaa kertaa kunnon rataa. Meidän osalta kontaktit tarttee vielä tosi paljon treenaamista, mutta rata meni superhyperhyvin! Rataan kuului yhteensä 17 estettä, mutta sitä tehtiin ensin vain muutaman esteen pätkissä. Lopuksi mentiin Brunon kanssa rata kerran kokonaan ja muutamaa omaa mokaani huomioimatta rata meni ihan älyttömän hyvin! Saatiin kehuja liikkeiden hallitsemisesta ja koirakin oli ihan täysillä mukana. Omassa ohjaamisessa tosiaan on vielä paljon hakemista, mutta kyllä se koira ne oikeat esteet ainakin meni.

Rata oli suunnilleen tämän näköinen, mittasuhteet on varmaan vähän pielessä mutta pääidea välittyy.

Hallilta menemme kaupan kautta kotiin, ja siellä olemme vasta varttia yli kahdeksan aikoihin. Syön rauhassa iltapalaa ja katselen telkkaria, subilta tuli yhdeksältä leffa nimeltä The Internship, jota tuli hetken aikaa tuijoteltua. Kymmenen aikoihin menen käymään suihkussa ja pesen hampaat. Nukkumaan menen suunnilleen puoli yhdeltätoista.

Tältä siis näyttää tällä hetkellä tyypillinen maanantai minulla. Kuten ehkä huomaa, koulujuttuja en missään välissä oikein ehdi tehdä ja illalla rankan päivän päätteeksi en yleensä edes jaksa. Sen takia minulla on usein tiistai-iltaisin kamalasti tehtävää, että saan kaiken ajoissa valmiiksi. Välillä on vaikea tasapainottaa koulujuttuja kaiken muun sekaan, mutta ajan myötä sekin on alkanut jo sujumaan paremmin. Vielä kun rajoittaisi kännykän käyttöä silloin kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta..

Pienenpientä ratatreeniä

Maanantaina oltiin taas hallilla treenailemassa, tällä kertaa meitä pieniä koiria oli vain kaksi paikalla (normaalisti neljä), joten odottelemaan ei kauaa jouduttu. Tuolla kerralla tehtiin vain kahta pientä radan pätkää.

Ensimmäiseksi teimme Brunon kanssa alla näkyvän kuvan mukaista radan pätkää, johon kuului putki, kaksi normiestettä ja yksi muuri. Harjoitus oli melko simppeli, ei tehty mitään ihmeellisiä käännöksiä vaan tarkoitus oli vaan rallittaa esteitä pari kertaa ympäri. Brunolla oli aika hyvä draivi päällä ja se juoksi putkenkin yrittämättä kertaakaan pysähtyä sinne. Muuria se aluksi vähän kammoksui eikä meinannut hypätä, mutta kun tehtiin sitä pari kertaa yksinään, alkoi sekin sujua. Rataa tehtiin muutaman kerran molempiin suuntiin, jonka jälkeen mentiin käymään ulkona.

Ensimmäinen radanpätkä

 Toisena harjoituksena oli alla olevan kuvan mukainen kuvio. Viime viikolla oli harjoiteltu poispäinkäännöstä, ja koska me ei viimeksi oltu paikalla, harjoiteltiin sitä nyt. Aluksi tehtiin poispäinkäännöstä hetken aikaa pelkän siivekkeen kanssa, sitten yhdellä esteellä, ja lopuksi otettiin se tuohon minimaaliseen radanpätkään. Ideana oli siis ensin ottaa ykköselle normaali hyppy, sen jälkeen putkeen, ja lopuksi poikkari kolmoselle. Omassa ohjaamisessa on vielä todella paljon hakemista, mutta koira alkoi aika hyvin hiffaamaan ideaa. Tuolla kerralla oli muutenkin kiva treenata, pikkuisista kun oli meidän lisäksi paikalla vain porokoiranarttu, jonka kanssa Bruno tulee tosi hyvin toimeen. Näin muut koirat eivät häirinneet sen tekemistä niin paljoa, vaikka välillä piti ihmetellä viereisellä kentällä treenaavaa koirakkoa. Fokus kuitenkin pysyi aika lailla minussa koko treenien ajan. Loppua kohden huomasi, että koira alkoi väsymään, mutta siitä huolimatta se teki tosi hyvin loppuun asti.

Toinen radanpätkä

Hyvillä mielin siis tälläkin kertaa lähdettiin kotia kohti, ja tiistaina treenattiin olohuoneessa rahin avulla eri käännöksiä perus takaakierrosta aina poispäinkäännökseen. Koira oli tosi hyvin mukana ja jaksoi keskittyä koko lyhyen treenisession ajan. Brunon kanssa mun täytyy muutenkin pitää treeniajat aika lyhyessä, se väsyy aivotyöstä aika nopeasti josta johtuen alkaa sitten sen keskittymiskyky kärsiä. Hallillakin treenatessa yleensä puoli tuntia (sisältäen parin minuutin tauot) on enemmän kuin tarpeeksi. Keväämmällä tullaan todennäköisesti pyöräilemään entistä enemmän, kun molemmat siitä niin tykkää, ja samalla saadaan vähän koiran kuntoakin kohotettua. Tavoitteena olisi keväällä/kesällä mahdollisuuksien mukaan myös käydä joissakin möllikisoissa kokeilemassa, millaista kisaaminen on.

Agitreenit jatkuu

Maanantaina oltiin taas hallilla treenaamassa. Uutena asiana tuli sylikäännös eli sylkkäri ja sitä harjoiteltiin Brunon kanssa ensimmäiseksi. B oli aluksi taas (kuten aina ennenkin) hieman omissa maailmoissaan, ja keskittyi treenaamisen sijaan epämääräiseen haukkumiseen. Aika nopeasti se kuitenkin siirsi keskittymisensä minuun, kun se vihdoin pääsi jotain tekemäänkin.

Kuvat viime viikonlopulta, kun paistoi aurinko ja oli nätti ilma.

Ensin harjoiteltiin ilman siivekettä niin, että ohjaaja peruuttaa muutaman askeleen ja koira seuraa perässä, jonka jälkeen käden avulla johdatetaan koira kääntymään ulkokautta. Tuon selkeämmin en osaa selittää, hyvä jos joku ymmärsi. Tätä kuitenkin tehtiin molemmilla puolilla muutaman kerran ensin ilman siivekettä ja sen jälkeen siivekkeen kanssa. Bruno älysi aika nopeasti harjoituksen idean ja saatiinkin kehuja siitä, miten hyvin se seuraa ohjaajan liikkeitä.

Sylkkäritreenin jälkeen käytiin pikapikaa ulkona jonka jälkeen mentiin itsenäisesti treenaamaan keppejä. Meillä on siis käytössä kujakepit, ja Brunon kanssa kuja on jo aika kapea. Näin itsekseen treenatessa laitan aina keppikujan päähän namialustalle palkan ja menen koiran kanssa toiselle puolelle, josta lähetän sen alustalle. Brunolla on yleensä aina mukavasti vauhtia päällä ja se ryntää aina innolla namialustalle. Kujaa voisi varmaan laittaa vieläkin kapeammaksi, mutta yksin treenatessa en viitsi kauhean kapeaksi laittaa, jos Bruno meinaan lopettaakin kujan kesken, kukaan ei ole ottamassa palkkaa pois. Joskus saadaan kuitenkin apua kujan kanssa, ja silloin sitä uskaltaa laittaa jo todella kapeaksi. Tällä hetkellä Bruno siis mahtuu vielä juoksemaan suoraan kujan läpi, seuraava askel olisi sen levyinen kuja, jossa kepit jo hieman koskettavat koiran kylkiä ja se alkaisi pikkuhiljaa hakemaan oikeanlaista liikettä.

Keppitreenin jälkeen siirryttiin vielä harjoittelemaan takajalkakontakteja. Aika nopeasti Bruno alkaa hakemaan oikeaa asentoa, minun pitäisi vain antaa sen itse hakea sitä ja palkata juuri oikealla hetkellä. Kotiläksyksi saatiinkin takajalkakontaktien harjoittelua, jotta se alkaisi vahvistumaan.

Ensi maanantaina, eli hiihtolomaviikolla en agilitytreeneihin pääse, koska olen Lapissa. Seuraavan kerran päästään valvojan silmän alle siis vasta parin viikon päästä. Kotitreeniä pitäisi kuitenkin ahkerammin tehdä, jottei hallikerrat olisi ainoita treenikertoja. Vähän tässä viikkorytmissä on vielä hakemista, kun koulu ja harrastukset vievät aikaa, mutta pikkuhiljaa alan saamaan rutiineista kiinni. Ja noita treenejä voi yleensä pitää ihan parin minuutin mittaisina, joten paljoa aikaa ne eivät veisi. Itse pitää vaan ryhdistäytyä ja muistaa niitä tehdä.

Hyvää hiihtolomaa kaikille!

Treeniä treeniä

Tammikuun alusta ollaan taas jatkettu aktiivisesti agilityn parissa, jossain aikaisemmassa postauksessa saatoin alkeisjatkokurssin mainitakin. Taidot ovat kehittyneet niin koiralla kuin ohjaajallakin ja paljon uusia asioita ollaan oivallettu.

Kuvat otettu 25.1.2017

Erityisen ylpeä pienestä valkoisesta olin kuitenkin viimeisimmällä agikerralla, kun alettiin harjoittelemaan takaaleikkausta. Meidän käytössä oleva osa kentästä oli jaettu kahtia niin, että toisella puolella yksi sai harjoitella takaaleikkausta, ja toisella puolellaa oli valssiharjoitus. Molemmissa pisteissä oli aina yksi koira kerrallaan ja sillä aikaa loput, eli meidän ryhmän tapauksessa kaksi muuta koirakkoa odottivat sivummalla antaen muille harjoitusrauhan. Pieni treeniryhmä on kyllä onni.

Brunon kanssa oltiin ensin sivummalla ja sen jälkeen mentiin takaaleikkausharjoitukseen. Harjoituksessa oli suora putki ja sen jälkeen hyppy, jonka jälkeen oli käännös joko oikealle tai vasemmalle ja toinen hyppy. Harjoitus aloitettiin niin, että minä juoksin putken oikealla puolella ja ohjasin koiran ensimmäiselle hypylle, jonka takana hieman vasemmalle puolelle sijoitettuna oli palkkausalusta. Idea oli siis se, että koiran lähdettyä hyppyyn ohjaaja leikkaa takaa toiselle puolelle. Koira hiffasi idean tosi nopeasti, kun juoksin putken oikealla puolella ja pian saatiin otettua jo toinen hyppy ensimmäisen perään. Sama harjoitus toistettiin vielä tietysti niin, että juoksin vasemmalla puolella ja siitä B vähän hämmentyi, mutta parin kerran jälkeen sekin oli ihan ok. Ylpeä sai kyllä jätkästä olla, aikaisemmin meillä on hallilla putken kanssa ollut se ongelma, että se tahtoo niihin kovin herkästi merkkailla. Kotona se rakastaa meidän pientä olematonta metrin mittaista putkea yli kaiken, mutta hallilla syystä tai toisesta ei ole aina sujunut. Nyt blondi kuitenkin viiletti putken läpi niin kovaa kun pienistä koivistaan lähti, ei aikomustakaan, että se olisi jäänyt sinne jumittamaan! Muutenkin se teki koko harjoituksen niin täysillä, kyllä siitä vielä hyvä harrastuskoira tulee! <3

Mun luu älä koske.

Takaaleikkausharjoituksen jälkeen käytiin nopsaan ulkona ja siirryttiin sitten hetkeksi rauhoittumaan sivummalle, jotta toiset saivat treenata rauhassa. Tämä olikin hyvä tilaisuus harjoitella "vieraassa" paikassa rauhoittumista, ja loppujen lopuksi blondi yllätti minut täysin rauhoittumalla tosi hyvin. Edes pari kertaa treenialueelta karannut ja moikkaamaan tullut porokoiraneiti ei saanut jätkän pasmoja sekaisin, päinvastoin, siinä se makasi rauhassa jalkojeni juuressa ja vähän vain haisteli, kun toinen tuli viereen pörräämään. Jos me nyt saataisiin jatkossa enemmänkin tämänlaista rauhallisuutta hallille, tähän mennessä kun kaverin on aina pitänyt ensimmäiseksi ilmoittaa kaikille olevansa paikalla. Ajattelin myös "opettaa" Brunolle jonkun jutun, jonka luokse se ymmärtäisi rauhoittua. Tuolla hallilla palkkailin sitä satunnaisesti maassa olleen lapaseni päälle silloin, kun se oli rennosti, jospa me tehtäisiin mun lapasista se juttu. No, sen näkee sitten.

Kilometrikieli

Eilen naksuttelin ihan täälä kotona hetken aikaa takajalkatargettia. Meillä ei tähän mennessä ole ollut mitään tiettyä juttua minkä kanssa sitä oltaisiin treenattu, välillä on harjoiteltu rappusilla, välillä paksun kirjan kanssa ja välillä ties miten. Nyt kuitenkin löysin isäni luota sopivan tyynyn, jonka kanssa varmaan tästä eteenpäin harjoitellaan. Perjaatteessahan Bruno osaa takajalkatargetin jo, mutta tosi paljon siinä on vielä hiomista. Perusidea koiralle kuitenkin pitäisi olla aika selkeä.

Koitan tässä jossain vaiheessa ottaa kotitreeneistä videota, jotta materiaalissa olis vähän vaihtelevuutta perus kuvien rinnalle. Muutenkin yritän tässä alkuvuoden mittaa saada blogia aktiivisemmaksi, pikkuhiljaa se alkaa soljumaan mukaan normaaliin arkeen. Tähän mennessä olen ollut huono bloggaaja, myönnän sen itsekin, mutta ehkä tämä nyt on se ääneen lausumaton uudenvuodenlupaus, joka toteutuisi. Tulevaisuudessa toimiva ja joustava vaihtoehto itselleni olisi varmaankin se, että kirjoittaisin postaukset esimerkiksi bussimatkalla kouluun tai sieltä kotiin kännykällä, usein minusta tuntuu, että kännykällä kirjoittaessa ajatus kulkeekin paljon paremmin. Kuvat voin sitten aina jälkikäteen nopsaan koneelta lisätä kotona ja näin blogin pitäminen helpottuu itselläkin. Aina on ollut jotenkin niin työn takana avata se läppäri ja kirjoittaa postaus ja katsoa kuvat, vaikka konetta kuitenkin melkein joka päivä käytän. Kännykkä kuitenkin on siinä mielessä helpompi, että se nyt muutenkin kulkee koko ajan ja joka paikassa mukana, jolloin saan ideat ja ajatukset nopeasti ja helposti ylös. Aikataulullisesti tää helpottais omaa arkea myös, itse kun olen tällainen harrastava ihminen, niin täysin harrastusvapaita päiviä viikossa on vain yksi tai kaksi. Näin saisin bloggauksesta kaiken irti kuitenkaan käyttämättä liikaa aikaa siihen. Itse asiassa suurin osa tästäkin postauksesta on kirjoitettu kännykällä, tämän viimeisen kappaleen vain jouduin kirjoittamaan uudestaan, se ei ollut jostain syystä tallentunut. Alkuperäinen kappale oli mielestäni parempi, mutten sitä ulkoakaan enää muista, niin piti yrittää vain muistella, mitä siihen olin kirjoittanut.

Voi olla, että nyt jonkun aikaa postauksissa näkyy vain vanhoja arkistojen kätköistä löytyneitä kuvia, mutta koitan napsia kuvia aina kun ehdin (eli todennäköisesti vain viikonloppuisin). Ensi viikolla mulla on taas koeviikko, joten voisin silloin keksiä jotain kivaa tänne, ainakin MyDay olisi tarkoitus tehdä jossain välissä kirjallisena, koiran liikkumismuodot voisi myös olla hyvä ja MyWeek tuon mydayn rinnalle. Tässä alkuvuoden mittaan toteutan noita sitten sitä mukaa kun ehdin, ja sekaan tulee sitten tämän tapaisia treeni- ja kuulumispostauksia.

Agilityn alkeiskurssi

Joskus muistaakseni manitsin, miten olimme Brunon kanssa ilmoittautuneet agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen. Pääsykoe olikin pari viikkoa sitten ja meni ihan kivasti. Alkupörinöiden loputtua Bruno keskittyi ihan kivasti ja otti kontaktia tosi hyvin. Pääsykokeessa ei siis tehty mitään rakettitieteen tehtäviä, lähinnä vain katsottiin koirakon yhteistyötä.

Porukka jaettiin ensin siis puoliksi, ja toinen puolisko meni kentän toiselle puolelle toisen ohjaajan kanssa tekemään omia juttuja, loput jäivät toisen ohjaajan kanssa kokeilemaan putkea. Me oltiin Brunon kanssa ensin kauempana tekemässä näitä "yhteistyö"tehtäviä. Aluksi mentiin kaikki piiriin ja sitten jokainen vuorotellen oman koiran kanssa pujotteli muiden ohi. Aluksi olin vähän epäilevä Brunoa kohtaan, aikaisemmin tällainen tehtävä on tuottanut suuria ongelmia ja koira on vaan yrittänyt rähistä ohitettaville. Ilmeisesti hihnakäyttäytymisen harjoittelun ja iän myötä on tullut koiralle itseluottamusta ja itsehillintää sekä keskittymiskykyä enemmän, hämmästyin toden teolla miten hyvin suoriuduttiin. Koira piti koko ajan kontaktia ja syötin sille namia namin perään eikä kertaakaan meinannut lähteä hallinnasta. Ylpee! <3

Toisena tehtävänä oli luoksetulo. Jokainen vuoronperään vei koiransa paikalle haluamaansa asentoon (itse laitoin makaamaan) ja sitten ensin kävelee haluamansa matkan päähän ja palaa takaisin, ja sitten taas kävelee haluamansa matkan päähän ja kutsuu koiran luokseen. Meillä meni ihan kivasti, paikalla oloa maaten ollaan kuitenkin aika paljon harjoiteltu ja luoksetulokin on jo pidemmän aikaa ollut treenin alla, joten käskyt menivät koiralle hyvin perille. Tämän jälkeen saatiin siirtyä odottamaan seuraavaa pistettä eli putkea varten ja käytiinkin odotellessa nopeasti haukkaamassa happea.

Toisessa pisteessä oli siis putken kokeilua muutamaan kertaan. Meille putki on tuttu ja kiva juttu, Bruno on jo ihan pentuna juossut kissamme pientä tunnelia ja liian isoksi kasvettuaan sille ostettiin isompi tunneli, jota se rakastaa painaa edestakaisin. Ajattelinkin siis, ettei tästä tule mitään ongelmaa, ja hetihän koira tajusikin, mistä on kyse. Meillä vaan kävi sellainen pieni äksidentti, että Bruno ohjaajan sanoja lainatakseni ilmeisesti päätti omistavansa kyseisen tunnelin siitä kerran läpi mentyään, että päätti merkata sen sisälle. Jouduttiin maksamaan pissasakko, mutta ei se menoa haitannut, vahinkoja sattuu ja tärkeintä on, että meillä oli hauskaa!

Toisen pisteen jälkeen sai lähteä kotiin ja pääsykokeen tuloksista ilmoitettiin siitä n. viikkoa eteenpäin. Meitä onnisti ja päästiin kuin päästiinkin kurssille! Mulla vain kävi siinä mielessä huono tuuri, että sain sähköpostin syystä tai toisesta liian myöhässä ja missasin kurssiin kuuluvan teoriatunnin. Muut kurssilaiset kuitenkin kertoivat eilen, jolloin eka käytännön kerta oli, ettei teoriassa oikeastaan mitään ihmeellistä käyty läpi, muutamat venytykset selitettiin ja nekin käytiin eilen tunnin alussa läpi. Kurssiohjelmaa oli myös käyty hieman läpi, mutta siitä oli liite sähköpostissa.

Ja eilen tosiaan oli ensimmäinen kunnon kurssikerta. Tunti aloitettiin näyttämällä kylkien ja takajalkojen venytykset, joista oikeastaan takajalkojen venytyksiä olen koiralle ennenkin tehnyt. Venytysten jälkeen aloitettiin treenaamaan, näin ensimmäisellä kerralla aiheena oli siivekkeen kierto ja takajalkatargetti. Aloitettiin siivekkeen kierrolla ja jokainen (meitä oli neljä kaiken kaikkiaan) siirtyi omalle paikalle. Ideana oli, että koira itse hakeutuu kiertämään siivekkeen ja siitä heti palkataan. Hieman sai koiraa avittaa, jos se ei ideaa älynnyt, mutta pääasiassa koiran piti itse keksiä, mitä pitää tehdä. Bruno älysi aika nopeasti mistä on kyse, ohjaaja kysyikin pariin otteeseen, ollaanko aikaisemmin treenattu kun niin nopeasti oppi. Täydellistä se ei tietenkään ollut, eihän kukaan osaa mitään kunnolla yhden treenikerran jälkeen, mutta toistoja ja treeniä, niin saadaan joskus varmaan jo pidempääkin välimatkaa otettua.

Toisena tehtävänä tosiaan oli takajalkatargetti, joka valmistelee kontaktiesteiden opettamiseen. Koira ohjattiin ensin targettina toimivan korokkeen päältä ja palkataan heti, kun sillä on vain takajalat targetilla. Bruno älysi melko nopeasti, että vain takajalat kuuluu olla targetilla, mutta mun piti silti vielä joka kerta ohjata se targetille, itse se ei siihen osannut vielä hakeutua. Kerran se taisi vahingossa peruuttaa suoraan oikeaan asentoon. Taas ohjaaja kehui koiran nopeaa oppimista, ylpeä! <3

Kotiläksyksi tuli takajalkatargetin harjoittelu, ja tänään koulun jälkeen harjoittelin sitä rappusten avulla. Nopeasti Bruno älysikin taas, että takajalat kuuluu jättää ylemmäs ja sitten saa palkkaa, mutta ei se vielä oikein ymmärrä itse hakea siihen paikkaan, joka kerta se pitää ohjata siihen targetille. Noo, treeniä treeniä.

Kaiken kaikkiaan olen näin yhden kurssikerran perusteella jo todella innoissani, monta vuotta olen kuitenkin agilityn aloittamisesta haaveillut ja vihdoinkin se käy toteen. Meidän ryhmän ohjaaja on tosi mukava ja ohjeet ja neuvot ovat selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa!

Lajeihin tutustumista

Tänään (keskiviikko 9.3.) oltiin Brunon kanssa erään koiraseuran järjestämän agility ja rally toko-kurssin ensimmäisellä kerralla. Olemme aikaisemmin käyneet saman seuran järjestämissä kenttätreeneissä, joissa harjoitellaan lähinnä tokoa. Itse olen kuitenkin ollut melkein aina kiinnostunut agilitysta ja olen aina halunnut päästä kokeilemaan sitä kunnolla. Nyt sitten tuon kurssin avulla meille avautui tilaisuus päästä tutustumaan lajiin paremmin.

Kuvituksena taas erä vanhoja, aiheeseen liittyviä kuvia. Kuvassa Tessu, meidän vanha koira joka lopetettiin sairauden takia helmikuussa 2015 sen ollessa vasta 6-vuotias. Kuvanottovuosi taitaa olla jotain 2012-2013 luokkaa. Este n. 50 cm

Suurin osa tunnista harjoiteltiin rally tokon muutamaa liikettä ja lopuksi sai kokeilla itsenäisesti erinäisiä agilityesteitä. Tunnin lopuksi ohjaaja kävi kysymässä jokaiselta kumpaa lajia (vai molempia) haluaa mieluummin treenata. Samalla meidät jaettiin myös kahteen pienempään ryhmään seuraavaa kertaa varten. Koirienkin on sitten helpompi keskittyä, kun hallissa on vähemmän koiria samaan aikaan.

Samalta vuodelta kuin ylempi kuva. Esteen korkeus n. 40 cm

Tunti alkoi sillä, että ohjaaja kertoi molemmista lajeista hieman tietoa ja sitten näytti koiransa kanssa muutamia esimerkkejä sekä rally tokosta että agilitysta. Sen jälkeen kaikki siirtyivät hallin puolelle. Meitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan koirakkoa, mutta kaikilla oli silti ihan hyvin omaa tilaa. Ensimmäiseksi alettiin harjoittelemaan peruuttamista. Tämä auttaa koiraa "löytämään" takaosansa ja oppimaan käyttämään sitä. Ohjaajan sanojen mukaisesti "jotkut koirat eivät edes tiedä takapään olemassaolosta" :D. Toinen takapään aktivoinnissa ja vahvistamisessa ja samalla hyvänä alkulämmittelynä toimii koiran käskeminen maahan ja siitä seisomaan monta kertaa peräkkäin. Me kuitenkin pääsääntöisesti harjoiteltiin tuota peruuttamista, mutta jottei koira kyllästyisi, teimme aina välissä kaikkea muutakin. Ideana oli se, että koira ohjataan herkun ja käsien avulla astumaan askeleen taakse päin. Käsien ja namin asento riippuu koirasta, Brunolla esimerkiksi auttoi se, että nami oli suunnilleen kuonon korkeudella ja sitten ns. työnsin sitä hieman kuonosta jolloin se lähti peruuttamaan. Yhdestäkin askeleesta palkittiin aluksi. Jos koira meni istumaan peruuttamisen sijaan, syynä oli todennäköisimmin se, että käsi oli liian korkealla. Bruno älysi peruuttamisen kuitenkin aika nopeasti ja nyt siltä onnistuu jo muutaman askeleen peruutus. Tätä sitten treenataan kotona vielä lisää.

Peruuttamisen jälkeen mentiin p-käännökseen. Tässä koiran pitäisi myös käyttää takapäätään. Koiran tulisi aluksi olla ohjaajan vieressä ja siitä tehdään sitten 270 asteen käännös, tästä tulee siis p-kirjaimen muotoinen käännös eli asteita ei kannata jäädä miettimään. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja tavoite oli saada koira kääntymään mahdollisimman pienessä tilassa ilman että se istuu. Meillä käännös oikeaan meni oikein hyvin, mutta vasemmalle kääntyessä, eli koiran ollessa ns. sisäpuolella Bruno meni miltei koko ajan istumaan. Tässä meille siis myös lisää kotiläksyä.

Tessu, vuosi 2014 ja itse viritellyt esteet. Esteen korkeus jotain 50-60 cm luokkaa.

Viimeisenä rally toko-liikkeenä oli eteen meno. Koira otettiin ensin perusasentoon ohjaajan viereen ja sitten se ohjattiin siitä ohjaajan eteen istumaan. Bruno keskittyi pari ensimmäistä kertaa aika hyvin, mutta koska kyseessä on nuori koira, lopahti kiinnostus melko nopeasti. Ohjaajamme oli kuitenkin mukava ja ymmärtäväinen ja suositteli ulkona käymistä jos se auttaisi tilanteeseen. Olimme hallissa vielä hetken aikaa ja yritin saada Brunon huomion itseeni ympäristön sijaan. Kun tämä kerran sitten onnistui, palkistin koiran ja suunnattiin hetkeksi ulos nollaamaan tilanne. Omasta mielestäni hoidin tilanteen melko hyvin kun en hermostunut, vaikkei koira kuunnellut (minulla on siis hieman taipumusta tähän... :D ). Halusin kuitenkin koiran keskittyvän hetken itseeni ennen kuin pidämme paussin. Tämän takia otin siis vain nopeasti kontaktin enkä mitään vaikeaa, jottei koira mene vielä enemmän lukkoon.

Kun tultiin takaisin sisälle, keskittyi Bruno taas paremmin. Tässä vaiheessa saimme itsenäisesti kokeilla agilityesteitä. En muista mitä otimme ensimmäisenä, mutta kaiken kaikkiaan tutustuimme puomiin, A-esteeseen, renkaaseen, keinuun ja pussitunneliin.Näiden lisäksi menimme myös muutaman kerran ihan tavallisen hyppyesteen ja tunnelin, mutta ne olivat jo Brunolle tuttuja. Ja jos joku nyt järkyttyy siitä, että olen yksinäni mennyt koiran kanssa kontaktiesteitä niin ei huolta, olen tietoinen siitä, että koiran pitää koskettaa esteitten päissä olevia kontaktialueita ;). Tämän takia esimerkiksi puomiin tutustuessa toin Brunon ensin esteen päähän ja annoin sen kiivetä ensimmäiselle kontaktialueelle ja palkkasin sen siinä, jonka jälkeen nostin sen pois esteen päältä. Tein näin pari kertaa, että koira sai vähän tuntumaa siihen, millainen pinta ja este ylipäätään on kyseessä. Sen jälkeen menimme puomin muutaman kerran rauhallisessa vauhdissa päästä päähän, siten että pysäytin Brunon loppupäässä olevalle kontaktialueelle ja palkkasin siinä. Tämän lisäksi koira sai tulla alas puomilta vasta kun vapautin sen. A-esteen kanssa teimme samalla tavalla paitsi että emme menneet kertaakaan sitä vielä kokonaan, kävimme vain alkupään kontaktialueella kiipeämässä ja palkkasin ja nostin koiran pois. Hauskaa tässä oli kuitenkin se, että kun toin Brunon A-esteen eteen se lähti miltei heti epäröimättä sitä itse kiipeämään ja olisi jatkanut pidemmällekin, ellen olisi pysäyttänyt sitä :D. Selkeästi agility on tämä meidän lajimme! ;)

Luonnonesteitä ollaan jo pennusta asti hypätty ihan itsenäänkin :)

Keinun kanssa äitini tuli auttamaan. Äiti piti keinusta kiinni ja minä ohjasin koiran keskelle lautaa ja pysäytin siihen. Sitten äiti laski keinun hitaasti alas. Pysäytin koiran vielä kontaktialueelle ja vapautin sitten palkkauksen jälkeen. Näin mentiin muutama kerta.

Pussitunneli oli hauska tapaus myöskin. Äiti ohjasi Brunon pussitunnelin toisesta päästä sisälle ja minä menin toiseen päähän houkuttelemaan. Bruno älysi tämänkin nopeasti, vaikka tunnelin toinen pää oli "suljettu" eikä se näinollen nähnyt tunnelin läpi. Vaikkei tänään ollutkaan missään esteessä vauhdikasta menoa, huomasi koiran uteliaisuuden ja rohkeuden uusien asioiden kanssa.

Lopuksi otettiin pari kolme kertaa rengaseste, sekään ei tuottanut sen pahemmin ongelmia, Bruno oli vain tässä vaiheessa jo sen verran väsähtänyt, ettei se jaksanut kovin montaa hyppyä keskittyä. Hyvään suoritukseen oli kuitenkin kiva lopettaa ja innolla odotan ensi viikon kurssikertaa.

Nyt vain täytyy muistaa kotona harjoitella peruuttamista ja p-käännöstä sekä maahan-seiso-sarjaa että saamme takapäätä aktivoitua ja enemmän käyttöön. Brunon kanssa tätä ei kuitenkaan varmaan kovin paljoa tarvitse tehdä, muutama kerta viikkoon riittää varmaan aika hyvin. Tuo hulivili kuitenkin pihalla (ja sisällä) hyppelee muutenkin niin paljon, että vahvistuuhan se takajalkojen käyttö siinäkin.Käännöksillä haetaan sitten lähinnä sitä takaosan hallintaa.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tämän päivän lopetukseen, koiran kanssa touhuilu vei ajatukset pois koulusta ja sain purettu nimenomaan tuota koulusta syntyvää stressiä. Tästä en kuitenkaan ala tämän enempää jaarittelemaan, toivottavasti joku ainakin tykkää tämäntapaisista postauksista.

Jos joku sielä ruudun toisella puolella tätä blogia vielä vahtaa, laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan siitä mitä tykkäsitte ja mitä haluaisitte mahdollisesti blogissa lukea!