Vuoden 2018 tavoitteet

En halunnut tehdä uudenvuodenlupauksia tänä vuonna, koska ne tulee aina rikottua. Päätinkin siis tehdä tälle vuodelle tavoitteita lupausten sijaan !

1. AGILITYLISENSSI JA PIENRYHMÄPAIKKA

Tämä piti alkujaan hoitaa jo alkeisjatkokurssin loputtua eli viime keväänä, mutta erinäisistä syistä se vain venyi ja venyi ja venyi. Päädyttiin äidin kanssa sitten yhteisymmärrykseen siitä, että lisenssi ja ryhmäpaikka katsotaan sitten vasta vuoden 2018 puolella, koska alkuvuodesta saan ajokortin, eli minua ei tarvitsisi olla enää kuskaamassa yhtä paljon. Tämä helpottaa sekä mun vanhempien että mun liikkumista paljon.

2. OPETA BRUNOLLE AINAKIN KOLME UUTTA TEMPPUA

Tätä tuskin tarvitsee kauheasti perustella, mutta kai tähänkin voisi muutaman syyn keksiä. Temput on kivaa meidän molempien mielestä ja ne aktivoi kivasti kans aivoja, joten saadaan lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

3. KÄY USEAMMIN LENKILLÄ

En ole meillä kotona siis ainoa koiranlenkittäjä, äiti hoitaa kyllä myös usein jos en itse kerkeä. Haluan kuitenkin saada tälle vuodelle selkeän viikkorutiinin ja koitan sovittaa koiranlenkitykset arkipäiville viime vuotta paremmin.

4. KÄY AINAKIN YHDESSÄ KANSALLISPUISTOSSA

Tykätään molemmat mennä mettässä ja haluan laajentaa lenkkipaikkojamme, joten olisi kiva käydä tsekkaamassa ainakin yksi kansallispuisto. Todennäköisesti se olisi sitten Kurjenrahka, joka taitaa meitä lähimpänä olla.

5. VALOKUVAA ENEMMÄN

Enemmän suunniteltua visioiden toteuttamista ja monipuolisempaa kuvaamista. Haluan laajentaa kuvaamistaitojani ja koska mulla on pikkusisko jonka voin iskeä kameran eteen, luulisi tämän tavoitteen ainakin onnistuvan hyvin.

6. SÄÄNNÖLLINEN POSTAUSTAHTI BLOGIIN

No tätä tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella, mukavampaa sekä lukijoiden että minun kannalta, jos mulla on tietty päivä ja tasainen tahti kirjoittamiseen. Tähtään nyt ensi alkuun ainakin kirjoittelemaan joka toinen maanantai, mahdollisesti myöhemmin asian ja ajan riittäessä joka maanantai.

Koirani hassut tavat

mini-Bruno 4 kk

Joskus joku sanoi, että koiran kanssa ei ole koskaan tylsää. Tähän lauseeseen olenkin voinut samaistua oikein hyvin, ei nimittäin ole hetkeäkään ollut, etteikö Bruno olisi saanut hymyä huulille edes kettumaisen käytöksen jälkeen. Päätin siis kerätä hieman näitä naurettavia tapoja listaan ja katsoa, kuinka omituinen koira minulla oikein on.

Makaaminen

Aloitetaan jostain aika yksinkertaisesta mutta kuitenkin melko yleiseksi (ainakin lapparipiireissä) muodostuneesta tavasta. Kun Bruno makoilee ihan muuten vaan, valikoituu asennoksi harva se päivä niin sanottu hylje- tai sammakkoasento. Takajalat vain sojottamaan suoraan taaksepäin ja voilà ! Joskus äidin kanssa mietittiin, eikö uroskoirilla asento ole jotenkin epämukava, kun suoraan pallien päällä makaa. Ei vissiin sitten kuitenkaan, kun ihan hyvin ilman näkyviä epämukavuuden tunteita on tähänkin asti selvitty !

Toinen melko yleinen makuuasento B:llä ilmenee sen nukkuessa. Sen sijaan, että se makaisi kyljellään kuin normaalit koirat, se suosii selällään ketarat pystyssä makaamista. Harvinaisempi näky on, ettei se olisi tässä asennossa ollenkaan edes jossain vaiheessa uniaan.

Pahvilaatikot

"Minä ihan itte kaikki revin !!1!!1!"

Bruno rakastaa pahvilaatikkoja ja pahvin repimistä. Tyhjä vessapaperirulla ? Tänne vaan ! Tyhjä pahvirasia ? Hauska juttu ! Tyhjä muropaketti ? Ihan parasta ! Oli se pahvi ihan missä muodossa tahansa, iso tai pieni, kaikki menee ja kaikkia revitään ! Helppoa ja kivaa, kun ei tarvitse motivoida herkuilla koiraa tekemään jotain viriketoimintaa. Jos sillä on tylsää, riittää kun lykkää pahvia naamaan ja se on seuraavat kymmenen minuuttia tyytyväinen. Jotkuthan antavat koiralle aivopähkinänä suljettuja pahvilaatikkoja, joissa on herkkuja sisällä. Meillä riittää se pelkkä pahvilaatikko vaan ! Ja tästä juontuukin yksi Brunon monista lempinimistä, pahvi-Paavo !

Luiden syöminen

Bruno tykkää luista siinä missä mikä tahansa muukin normaali koira. Mutta osaako se syödä niitä kuin mikä tahansa muukin normaali koira ? Ei todellakaan. Tai no kyllähän se aina jonkun ajan kuluttua pääsee syömiseen asti, mutta sitä ennen sen tulee suorittaa haastava sarja muinaisia rituaaleja. Nämä rituaalit selkeästi valmistavat sekä koiran että luun itse syömisvaihetta varten.

Rituaalit alkavat luun kannolla. Kun tuore luu on vastaanotettu, tulee se kantaa muutaman metrin päähän vastaanottopaikasta ja pudottaa maahan. Tämä on tärkeä vaihe, se täytyy pudottaa, ei laskea. Pudottamisen jälkeen alkaa sarja monimuotoisia liikkeitä ja äännähdyksiä, mitälie luun palvontaa mahtavat olla.

Palvontaosuuden jälkeen luuta tulee raahata vielä pari metriä eteenpäin, kenties toistaa palvontavaihe muutamaan otteeseen, ja tämän jälkeen voidaan vasta harkita luun syömistä. Jossain oivassa välissä voidaan tietenkin käydä vielä kenenkään huomaamatta pöllimässä kaverinkin luu, jolloin kiva on kahta hauskempaa.

Kun rituaalit on suoritettu, voidaan vihdoinkin alkaa syömään luuta. Tai sen voi jättää maahan ja porhaltaa tekemään muita juttuja, your choice.

Naaman pyyhkiminen

En tiedä monenko muun koira tekee tätä, mutta meillä koirat pyyhkii naamansa ruokailun jälkeen. Joskus mattoihin, joskus sohvaan, joskus jonkun syliin, joskus mennään lumeen pyörimään. Paikalla ei ole väliä, kunhan naama saadaan pyyhittyä.

Itse pyyhkiminen on kyllä huvittavan näköistä: B iskee naamansa maahan, etujalat sojottavat taaksepäin, ja siitä lähdetään sitten parhaimmassa tapauksessa viistämään eteenpäin. Yleensä se tyytyy olemaan paikalla ja vain pyyhkii päätään, mutta joskus liikkuu koko koira.

Tästä naaman pyyhkimisestä on tullut myös muutenkin kauhean kiva ja hauska tapa Brunolle. Jos sataa lunta, se menee lumeen viistämään ja pyörimään naama edellä. Jos sitä kuivataan, on kauhean kiva syöksyä syliin naama edellä. Oli tilanne mikä tahansa, naama edellä vaan niin kaikki menee hyvin !

Tassujen pyyhkiminen

Turkkirotu ja kurakelit johtavat siihen, että koiran tassuja kuivatellaan ja pyyhitään miltei poikkeuksetta joka ilta. Ja aamu. Ja päivä. Lyhyesti sanottuna koko ajan vaan. Tähän B onkin sitten kehittänyt oikein oivan tavan: kun pyyhe otetaan esiin, se jo melkein samantien tunkee kiinni ja heittää etutassunsa ilmaan, parhaimmassa tapauksessa alkaa niitä jo itse "kuivaamaan" pyyhettä vasten. Tarkemmin ajateltuna tuo on oikeasti aika hyvä tapa, koira tykkää tassujen pyyhkimisestä joten se hoituu ilman ongelmia.

Toinen pyyhkeisiin liittyvä tapa on niiden kantaminen ja repiminen: joskus koiraa kuivatellessa se innostuu kuivaamisosuuden jälkeen repimään ja ryöstämään pyyhkeen itselleen, kantaa sen hieman kauemmas ja alkaa kaapimaan ja "potkimaan" sitä. Sitten ollaan niin tyytyväisen näköisiä kun rajun kaapimisen jälkeen pyyhkeen lisäksi matotkin melkein kasaantuvat.

Onko sinun koirallasi jotain hassuja tai outoja tapoja?

Tottista ja temppuilua

Pari viikkoa menin melkein ilman Brunoa mun ollessa äitillä ja Brunon iskällä. Syynä oli tietenkin Saagan juoksut, ja koulun sun muun ohella en montaa kertaa kerennyt iskän luona käymään. Tässä välissä olin iskän luona ja B:kin on selvästi tähän tyytyväinen. Nyt olen kuitenkin taas äidin luona, eikä Bruno vieläkään tullut mukaan. Viikonloppuna kaverukset kyllä päästettiin taas yhteen, mutta Bruno yritti koko ajan hyppiä Saagan selkään, joten ainakin nyt pari päivää ovat vielä erossa ennen kuin yritetään uusiksi. Saaga oli aika kiukkuinen Brunolle, suuttui pari kertaa oikein kunnolla kun ei meinannut jättää rauhaan. :D

Aloitettiin tuossa reilu kuukausi sitten harjoittelemaan uutta temppua, mutta Saagan juoksujen takia treeneihin tuli vähän taukoa. Tiistaina kuitenkin taas vähän kertailtiin jalkatargettia, joka toimii alustuksena itse tempulle. Tavoitteena olisi siis opettaa Bruno hyppäämään ja pysymään jalkapohjien päällä, jos esimerkiksi makaan maassa selälläni jalat ilmassa. Tätä koitan nyt sitten ketjuttaa pienin askelin rauhassa kohti vahvaa suoritusta. Aloitettiin tosiaan niinkin simppelistä asiasta, kuin jalkatargetista. Alustoina meillä on tällä hetkellä joku tuollainen puinen pyöreä tarjotin, matala puujakkara, ja yksi vähän korkeampi puujakkara, joihin Brunon pitäisi kaikki tassunsa mahduttaa. Aloitettiin tietenkin helpoimmasta, eli tarjottimesta. Aluksi se haki siihen vain takajalkojaan, mutta nyt se hoksaa jo hyvin laittaa kaikki jalkansa sinne. Mikään kiire tuon opettamisessa ei onneksi tietenkään ole, joten ihan rauhassa voidaan edetä ja vahvistaa kaikki vaiheet varmoiksi. Muutama päivä treenin aloittamisen jälkeen siirryttiinkin jo matalaan jakkaraan, ja hetken jahkailun jälkeen B pomppi jo oikein pätevästi jakkaralle ja pois. Kerran ollaan jo korkeampaakin jakkaraa kokeiltu, sen hakemiseen meni kaeummin aikaa, mutta sillekin saatiin jo pari onnistumista. Tätä vaihetta meidän täytyy nyt ihan kaikessa rauhassa vahvistaa, jotta se osaa hypätä pienelle alustalle luontevasti ja ilman suurempia vaikeuksia. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa koittaa ruveta siirtämään hyppyä jakkaran sijaan jalkojen päälle. Vielä on itsellekin vähän pimennossa, miten tähän vaiheeseen edetään, mutta eiköhän sekin tuossa edetessä keksitä.

Pieni videonpätkäkin treenistä löytyy, mutta ajattelin vasta lopuksi koota kaikki vaiheet yhteen videoon. Siitä sitten näkisi suoraan kehityksen ja kenties joku saisi vinkkiä oman koiransa opettamiseen, kun kaikki vaiheet löytyisivät yhdeltä videolta.

"Minen oo tehny sulle mitää miks oot vihanen hanna auta !!"

Hurrrrja peto

Ei Saaga oikein arvostanut saamaansa huomiota... :D

Edellisviikon torstaina oltiin lähellä sijaitsevalla hiekkakentällä treenailemassa. Kauaa ei jaksettu siellä pyöriä kun pimeäkin alkoi hiipiä paikalle, mutta sellainen nopeahko tottis-/tempputreeni tehtiin. Vähän videotakin koitin ottaa, jossain kohdin kamera pätkäisi itsestään kesken videon ja taisi just joku hyvä pätkä jäädä kuvaamatta, mutta ihan hyviäkin pätkiä tuli. Filmoraan oli nyt myös näköjään tullut uusi vesileima, ja vaikka se onkin edellistä pienempi, tulee se silti vielä vähän ikävästi tuohon toiminnan eteen. Noh, tuolla on pärjättävä vielä kun lisenssiä en ole saanut aikaiseksi hankittua.

Videolta näkee siinä noin yhden minuutin paikkeilla, miten Bruno rupeaa ruuan perässä ylisuorittamaan ja vetää jotain ihan omaa vaikka käskynä oli ihan vaan sivulle tuleminen. :D ton typeryksen kanssa ei vaan koskaan ole tylsää ! Muutenkin se oli tuolloin vähän sählällä tuulella, mutta kuunteli kyllä siitä huolimatta ihan hyvin. Nykyään se palkkautuu myös jo aika hyvin sosiaalisellakin palkalla ilman vireen laskua. Ennen se saattoi sosiaalisen palkan jälkeen menettää kiinnostuksensa, mutta nyt sen kanssa voi tehdä jo aika pitkiäkin sarjoja ilman herkkupalkkaa. Ehkä me joskus uskalletaan johonkin rallytokokisoihinkin pyörähtämään, ken tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ...

Sadepäivien piristystä

Kaamosmasennusta pukkaa ja pimeys vie meidät mennessään. Sen pienen hetken saimme me varsinais-suomalaisetkin nauttia lumesta, kunnes se taas suli pois vesisateiden myötä. Nämä kuuluisat vesisateet toivat myös mukanaan kaiken kattavan harmauden, ja hyvät kuvauskelit ovatkin aika harvassa. Aurinko kyllä silloin tällöin pistäytyy näkyvillä, mutta koulusta kotiin saapuessa on pimeä jo yleensä tuloillaan.

Päätinkin siis jakaa hieman syysiltojen piristystä ja julkaisettomat syyskuvat pääsevätkin huomion keskipisteeksi ! Itse näistä tykkään, toivottavasti miellyttävät myös muiden silmää ! :)

Toiminnantäyteinen päivä

Vähän myöhässä tämä postaus tulee mutta tuleepahan kumminkin ! Syysloma siis oli ja meni, pidempikin se olisi voinut olla enkä olisi valittanut. Mulla tosiaan oli vain torstai ja perjantai lomaa, kun taas pikkusiskollani esimerkiksi oli koko viikko. Paljoa en lomalla ehtinyt normaalitoiminnan ohella tekemään. Perjantai taisi oikeastaan olla ainoa päivä, jolloin oikeasti tein jotain tavallisesta poikkeavaa.

Perjantai lähti käyntiin pitkään nukkumisen sijaan ajoissa heräämiseen ja Brunon kanssa bussilla Turkuun lähtemiseen. Reissu oli tavallaan etukäteen suunniteltu, mutta viime hetken muutosten takia jäi alkuperäistä suunnitelmaa lyhemmäksi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän piti mennä Ruissaloon asti kenties ihailemaan auringonnousua, mutta rajallisen ajan takia tyydyttiin vain kiertämään jonkun aikaa Vartiovuoren puistossa ennen kotiinlähtöä. Muutamia kivoja kuviakin sain napsittua, yksi lempparini tuli kesäteatterilta. B ylitti odotukseni sillä, miten hyvin se pysyi paikallaan. Rauhassa sain iskeä sen jos jonkunlaiseen paikkaan istumaan ja makaamaan ja se pysyi paikoillaan niin pitkään kun pyysin. Taidettiinkin ehtiä juuri ennen pahinta koiranulkoiluttajaruuhkaa paikalle, aluksi ei paikalla nimittäin ollut melkein ketään, mutta lähtiessä oli sinne jo ilmestynyt jos jonkinlaista liikkujaa.

Kaukaa kuvaamista mun pitää vielä aika lailla treenata, mutta tästä tuli kyllä ainakin omaan silmään ihan hauska kuva. :)

Kauaa ei tosiaan Turussa pyöritty, bussimatkat sujui ongelmitta ja kotimatkalla kaveri oikeastaan melkein nukahtikin bussiin. Kauaa en kuitenkaan kerennyt kotona olemaan, kun piti jo jatkaa matkaa. Puolen päivän aikoihin lähdimme iskän kanssa ajelemaan kohti Raumaa. Iskällä oli siellä jokin työjuttu, ja minä sain sillä aikaa parisen tuntia tutustua Vanhaan Raumaan. Rakastuin heti vanhoihin taloihin ja muuhun ympäristöön ! Uskomattoman kaunis kaupunginosa, ehdottomasti kannattaa käydä jos tilaisuus sattuu eteen !

Raumalta ajettiin sitten vielä Poriin hakemaan pikkusiskoani ja hänen kaveriaan, jotka olivat olleet sukulaisteni luona vierailulla. Syötiin nopsaan jotain ja sitten alkoi kotimatka. Kotiin päästyä ei sitten enempää oikein tullutkaan enää tehtyä, Netflixiä taidoin hetken aikaa tuijotella ennen nukkumaan menemistä.

Blondi ja blondimpi is here !!

Follow my blog with Bloglovin !

Hävettää myöntää, mutta taas olen kyllästynyt blogin nimeen ja uutta tuppaa.. :D jotenkin alkoi tuntua, ettei nimi kuvastanut blogia kauhean hyvin. Eikä se kyllä kauhean persoonallinenkaan ollut. Siispä lähti liikkeelle uuden nimen keksiminen. Loppujen lopuksi aikaa ei oikeastaan ehtinyt edes kauaa kulunut, ennen kuin jo ensimmäiset ideat jo tulvivat mieleen. Tovin mietinnän ja nopean googlettelun perusteella uudeksi nimeksi lopulta valikoitui Blondi ja Blondimpi ! Tällä kertaa nimen lisäksi vaihtoon lähti myös osoite. Aktiivisten lukijoiden määrästä ei ole tietoakaan, joten olen pahoillani, jos joku blogiani seurannut ei tänne enää löydäkään ! Osoite vaan alkoi myös tympimään, se oli vaikea muistaa ja oli muutenkin hankala, tämä uusi on helpompi ja varmasti myös nopeampi löytää.

Nimen taustalla on osittain Brunon turkinväri. Blondiksi ollaan poikaa jo ihan pienestä pitäen kutsuttu, ja aika pian kävi ilmi, että luonne sopii turkin väriin myös mainiosti. Välillä ei voi kuin nauraa sille miten tyhmä se osaa olla. Monesti on tullut mietittyä, mitä hernesoppaa sen aivoissa liikkuu. Ihan ihme hepuleita se voi saada tuosta noin vaan ja kerran se jopa käveli valotolppaa päin jäädessään tuijottamaan jotain asiaa sivulla. Välillä se on taas ihan muuten vaan hölmö tai hidasälyinen (niin kuin omistajansakin), joten tylsää sen kanssa ei ainakaan ole.

Oikeastaanhan meistä siis vain toinen on "oikeasti" blondi, mulla kun hiukset eivät moneen vuoteen ole enää olleet lähelläkään blondia. Molemmilta kuitenkin löytyy tämä kuuluisa blondien "luonne" tai miksikä sitä nyt voi oikein sanoa, hidasälyisyyttä ja muuta mukavaa. Siksi tämä nimi tuntuu osuvammalta kuin aikaisemmat. Toivonmukaan tämä nimi nyt myös pysyisi pitkään, enkä heti ensi viikolla siihen kyllästyisi. Ja jos joku ihmettelee, Blondi ja blondimpi tosiaan on erään leffan nimi, siitä idean alun perin sainkin, vaikken kyseistä elokuvaa olekaan nähnyt. :D

Niin joo, ja uuden nimen myötä piti tietenkin väkerrellä uusi banneri ! Idea tuli kuka tietää mistä, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Bannerin myötä venkslasin myös hieman muutakin ulkoasua, mutta nyt on kaikki taas kohdillaan uutta alkua varten.

Epäaktiivisuutta on tosiaan taas ollut, mutta syytän yksinkertaisesti ajan puutosta. Niinä harvoina hetkinä, kun on voinut oikeasti istua alas ja olla tekemättä mitään, en ole tosiaankaan jaksanut avata läppäriä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, uudistumisen myötä toivon mukaan vihdoinkin aktivoidun ja saisin blogin kunnolla osaksi arkea. Loppujen lopuksi kuitenkin vain omaksi ilokseni tätä kirjoittelen, joten väkipakon tuntuista en tästä halua.

Uusi ulkoasu

Arkeen paluu

Mulla alkoi koulu tuossa muutama viikko sitten ja kyllä huomaa, kuinka vapaa-aika on melko kortilla. Tässä jaksossa pääsen kolmena päivänä neljältä ja yleensä kyseisinä viikonpäivinä mulla on useimmiten myös joko futistreeniä tai -peliä. Tästä johtuen noilta päiviltä usein jää osa ellei kaikista läksyistä rästiin myöhemmäksi, ja se taas lisää muiden päivien kouluhomman määrää. Silti olen yrittänyt joka päivä päästä Brunon kanssa edes jotain tekemään, äitin viikoilla äiti yleensä onneksi käy jos en itse ehdi ja iskän viikoilla saavat olla päivät pihalla, joten mitään hätää kärsimässä ei B ole. Aktiivinen koirahan se on, kerää jostain ihan tyhjästä pöllöenergiaa ja saattaa välillä sisälläkin rallittaa ihan turhasta.

Treenirintamalle ei tälläkään hetkellä vielä kuulu mitään uutta, agilityn ryhmäpaikasta mun pitäisi kyselyä pistää. Todennäköisesti aletaan myös kerta viikkoon käymään koirakoulu/TOKO/mitä lie tapaamisissa, tämä toivonmukaan tois taas vähän rutiinia meidänkin hommaan.

Ikuisuusprojektimme vapaanapito/luoksetulo ja vetämättä hihnassa kulkeminen edistyvät myös. Muutamia kertoja kun mettässä ollaan menty, olen pätkittäin uskaltanut pitää vapaana. Tällöin kuitenkin aika usein pitää vielä kutsua ettei katoa näköpiiristä, mutta on nykyään ainakin paremmin kuulolla kuin mitä ennen. Tavoitteena olisi joskus tulevaisuudessa pystyä pitämään pitkiä aikoja irti ilman että lähtee hajujen perässä näkymättömiin huitelemaan. Pitkään ja kärsivällisesti tätä kuitenkin pitää vielä treenata, onneksi ei tälläkään mikään kiire ole. Pitkässä liinassa tai flexissä nyt lähinnä suurimman osan ajasta vapaana pidettävillä alueilla kulkee.

Vetämättä hihnassa kulkeminen onkin sitten ihan oma tarinansa. Välillä tuntuu, että vaikeudet ovat vihdoinkin takana ja että pitkän yrittämisen jälkeen työ olisi tuottanut tulosta, mutta heti seuraavana päivänä voidaan ottaa hirmuisesti takapakkia ja taas tuskailla kuinka kovapäinen koira multa löytyy. Toki se on vielä nuori, vasta kaks ja puoli, joten on päiviä kun hormonit hyrrää eikä mihinkään pysty keskittymään. Ja sitten on näitä päiviä kun sitä saa suurin piirtein perässä raahata ihan kuin se olisi joku satavuotias raihnainen vanha ukko, joka ei jaksa enää liikkua. Yksin menee yleensä ihan ok, mutta heti jos mennään yhdessä Saagan kanssa, jää vetovaihde päälle. Tunnetusti porukassa tyhmyys tiivistyy..

Kunhan vaan arkirytmistä saadaan kiinni, alkaa homma toivon mukaan luistamaan joka asiassa paremmin !