Lajeihin tutustumista

Tänään (keskiviikko 9.3.) oltiin Brunon kanssa erään koiraseuran järjestämän agility ja rally toko-kurssin ensimmäisellä kerralla. Olemme aikaisemmin käyneet saman seuran järjestämissä kenttätreeneissä, joissa harjoitellaan lähinnä tokoa. Itse olen kuitenkin ollut melkein aina kiinnostunut agilitysta ja olen aina halunnut päästä kokeilemaan sitä kunnolla. Nyt sitten tuon kurssin avulla meille avautui tilaisuus päästä tutustumaan lajiin paremmin.

Kuvituksena taas erä vanhoja, aiheeseen liittyviä kuvia. Kuvassa Tessu, meidän vanha koira joka lopetettiin sairauden takia helmikuussa 2015 sen ollessa vasta 6-vuotias. Kuvanottovuosi taitaa olla jotain 2012-2013 luokkaa. Este n. 50 cm

Suurin osa tunnista harjoiteltiin rally tokon muutamaa liikettä ja lopuksi sai kokeilla itsenäisesti erinäisiä agilityesteitä. Tunnin lopuksi ohjaaja kävi kysymässä jokaiselta kumpaa lajia (vai molempia) haluaa mieluummin treenata. Samalla meidät jaettiin myös kahteen pienempään ryhmään seuraavaa kertaa varten. Koirienkin on sitten helpompi keskittyä, kun hallissa on vähemmän koiria samaan aikaan.

Samalta vuodelta kuin ylempi kuva. Esteen korkeus n. 40 cm

Tunti alkoi sillä, että ohjaaja kertoi molemmista lajeista hieman tietoa ja sitten näytti koiransa kanssa muutamia esimerkkejä sekä rally tokosta että agilitysta. Sen jälkeen kaikki siirtyivät hallin puolelle. Meitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan koirakkoa, mutta kaikilla oli silti ihan hyvin omaa tilaa. Ensimmäiseksi alettiin harjoittelemaan peruuttamista. Tämä auttaa koiraa "löytämään" takaosansa ja oppimaan käyttämään sitä. Ohjaajan sanojen mukaisesti "jotkut koirat eivät edes tiedä takapään olemassaolosta" :D. Toinen takapään aktivoinnissa ja vahvistamisessa ja samalla hyvänä alkulämmittelynä toimii koiran käskeminen maahan ja siitä seisomaan monta kertaa peräkkäin. Me kuitenkin pääsääntöisesti harjoiteltiin tuota peruuttamista, mutta jottei koira kyllästyisi, teimme aina välissä kaikkea muutakin. Ideana oli se, että koira ohjataan herkun ja käsien avulla astumaan askeleen taakse päin. Käsien ja namin asento riippuu koirasta, Brunolla esimerkiksi auttoi se, että nami oli suunnilleen kuonon korkeudella ja sitten ns. työnsin sitä hieman kuonosta jolloin se lähti peruuttamaan. Yhdestäkin askeleesta palkittiin aluksi. Jos koira meni istumaan peruuttamisen sijaan, syynä oli todennäköisimmin se, että käsi oli liian korkealla. Bruno älysi peruuttamisen kuitenkin aika nopeasti ja nyt siltä onnistuu jo muutaman askeleen peruutus. Tätä sitten treenataan kotona vielä lisää.

Peruuttamisen jälkeen mentiin p-käännökseen. Tässä koiran pitäisi myös käyttää takapäätään. Koiran tulisi aluksi olla ohjaajan vieressä ja siitä tehdään sitten 270 asteen käännös, tästä tulee siis p-kirjaimen muotoinen käännös eli asteita ei kannata jäädä miettimään. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja tavoite oli saada koira kääntymään mahdollisimman pienessä tilassa ilman että se istuu. Meillä käännös oikeaan meni oikein hyvin, mutta vasemmalle kääntyessä, eli koiran ollessa ns. sisäpuolella Bruno meni miltei koko ajan istumaan. Tässä meille siis myös lisää kotiläksyä.

Tessu, vuosi 2014 ja itse viritellyt esteet. Esteen korkeus jotain 50-60 cm luokkaa.

Viimeisenä rally toko-liikkeenä oli eteen meno. Koira otettiin ensin perusasentoon ohjaajan viereen ja sitten se ohjattiin siitä ohjaajan eteen istumaan. Bruno keskittyi pari ensimmäistä kertaa aika hyvin, mutta koska kyseessä on nuori koira, lopahti kiinnostus melko nopeasti. Ohjaajamme oli kuitenkin mukava ja ymmärtäväinen ja suositteli ulkona käymistä jos se auttaisi tilanteeseen. Olimme hallissa vielä hetken aikaa ja yritin saada Brunon huomion itseeni ympäristön sijaan. Kun tämä kerran sitten onnistui, palkistin koiran ja suunnattiin hetkeksi ulos nollaamaan tilanne. Omasta mielestäni hoidin tilanteen melko hyvin kun en hermostunut, vaikkei koira kuunnellut (minulla on siis hieman taipumusta tähän... :D ). Halusin kuitenkin koiran keskittyvän hetken itseeni ennen kuin pidämme paussin. Tämän takia otin siis vain nopeasti kontaktin enkä mitään vaikeaa, jottei koira mene vielä enemmän lukkoon.

Kun tultiin takaisin sisälle, keskittyi Bruno taas paremmin. Tässä vaiheessa saimme itsenäisesti kokeilla agilityesteitä. En muista mitä otimme ensimmäisenä, mutta kaiken kaikkiaan tutustuimme puomiin, A-esteeseen, renkaaseen, keinuun ja pussitunneliin.Näiden lisäksi menimme myös muutaman kerran ihan tavallisen hyppyesteen ja tunnelin, mutta ne olivat jo Brunolle tuttuja. Ja jos joku nyt järkyttyy siitä, että olen yksinäni mennyt koiran kanssa kontaktiesteitä niin ei huolta, olen tietoinen siitä, että koiran pitää koskettaa esteitten päissä olevia kontaktialueita ;). Tämän takia esimerkiksi puomiin tutustuessa toin Brunon ensin esteen päähän ja annoin sen kiivetä ensimmäiselle kontaktialueelle ja palkkasin sen siinä, jonka jälkeen nostin sen pois esteen päältä. Tein näin pari kertaa, että koira sai vähän tuntumaa siihen, millainen pinta ja este ylipäätään on kyseessä. Sen jälkeen menimme puomin muutaman kerran rauhallisessa vauhdissa päästä päähän, siten että pysäytin Brunon loppupäässä olevalle kontaktialueelle ja palkkasin siinä. Tämän lisäksi koira sai tulla alas puomilta vasta kun vapautin sen. A-esteen kanssa teimme samalla tavalla paitsi että emme menneet kertaakaan sitä vielä kokonaan, kävimme vain alkupään kontaktialueella kiipeämässä ja palkkasin ja nostin koiran pois. Hauskaa tässä oli kuitenkin se, että kun toin Brunon A-esteen eteen se lähti miltei heti epäröimättä sitä itse kiipeämään ja olisi jatkanut pidemmällekin, ellen olisi pysäyttänyt sitä :D. Selkeästi agility on tämä meidän lajimme! ;)

Luonnonesteitä ollaan jo pennusta asti hypätty ihan itsenäänkin :)

Keinun kanssa äitini tuli auttamaan. Äiti piti keinusta kiinni ja minä ohjasin koiran keskelle lautaa ja pysäytin siihen. Sitten äiti laski keinun hitaasti alas. Pysäytin koiran vielä kontaktialueelle ja vapautin sitten palkkauksen jälkeen. Näin mentiin muutama kerta.

Pussitunneli oli hauska tapaus myöskin. Äiti ohjasi Brunon pussitunnelin toisesta päästä sisälle ja minä menin toiseen päähän houkuttelemaan. Bruno älysi tämänkin nopeasti, vaikka tunnelin toinen pää oli "suljettu" eikä se näinollen nähnyt tunnelin läpi. Vaikkei tänään ollutkaan missään esteessä vauhdikasta menoa, huomasi koiran uteliaisuuden ja rohkeuden uusien asioiden kanssa.

Lopuksi otettiin pari kolme kertaa rengaseste, sekään ei tuottanut sen pahemmin ongelmia, Bruno oli vain tässä vaiheessa jo sen verran väsähtänyt, ettei se jaksanut kovin montaa hyppyä keskittyä. Hyvään suoritukseen oli kuitenkin kiva lopettaa ja innolla odotan ensi viikon kurssikertaa.

Nyt vain täytyy muistaa kotona harjoitella peruuttamista ja p-käännöstä sekä maahan-seiso-sarjaa että saamme takapäätä aktivoitua ja enemmän käyttöön. Brunon kanssa tätä ei kuitenkaan varmaan kovin paljoa tarvitse tehdä, muutama kerta viikkoon riittää varmaan aika hyvin. Tuo hulivili kuitenkin pihalla (ja sisällä) hyppelee muutenkin niin paljon, että vahvistuuhan se takajalkojen käyttö siinäkin.Käännöksillä haetaan sitten lähinnä sitä takaosan hallintaa.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tämän päivän lopetukseen, koiran kanssa touhuilu vei ajatukset pois koulusta ja sain purettu nimenomaan tuota koulusta syntyvää stressiä. Tästä en kuitenkaan ala tämän enempää jaarittelemaan, toivottavasti joku ainakin tykkää tämäntapaisista postauksista.

Jos joku sielä ruudun toisella puolella tätä blogia vielä vahtaa, laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan siitä mitä tykkäsitte ja mitä haluaisitte mahdollisesti blogissa lukea!

Uusia tuulia

Blogi on ollut nyt pitkän aikaa hiljaiselolla, aivan liian pitkän aikaa jos tarkkoja ollaan. Nyt kuitenkin yritän hieman aktivoitua. Sain 16-vuotissynttärilahjaksi oman läppärin, joten ehkä saan nyt hieman aktiivisemmin kirjoiteltua.

Kuvat esiintyneet aikaisemmissakin postauksissa

Tämän postuksen pointti on kuitenkin lähinnä vain hieman palata takaisin blogiin ja kertoa hieman uutisia. Elikkä viime vuoden puolella ilmoitin blogin nimen muuttuvan, ja samalla muuttuu myös sisältö hieman. Jatkossa tulen kirjoittamaan hieman enemmän koirapuolesta, sillä tallille en kovin usein saa ketään kuvaamaan. Eli blogiin tulee enemmän koirajuttuja ihan vaan senkin takia, että saan useammin (toivon mukaan) kirjoitettua.

Mutta nyt siis itse nimeen!

Minulla oli mielessä monia eri vaihtoehtoja, mutta päädyin yhdistelmään Karvamammutin Kuvausretket. Joskus aikoja sitten, kun mietin ensimmäisen kerran blogin perustamista mielessä kävi sana karvamammutti, joka voisi sopia blogin nimeksi (silloinen nimivaihtoehto taisi olla Karvamammutin matkassa tai jotain vastaavaa :D ). Alunperin se tuli mieleen siitä, että lapinkoirat kuitenkin ovat melko karvaisia kavereita ja blogissa kerran kertoillaan niiden elämästä. Päädyin sitten myöhemmin kuitenkin toiseen nimeen, kuten blogin entisestä nimestä näkyy. Nyt kuitenkin kun vanha nimi alkoi tympimään ja päätin vaihtaa sen, tuli mielen sopukoista taas tuo sana karvamammutti mieleen. Kun sen sitten yhdisti jotenkin tähän valokuvausharrastukseeni, oli tuloksena Karvamammutin Kuvausretket. 

Blogissa tullaan siis tästä eteenpäin seuraamaan enemmän koiraelämääni, mutta sekaan mahtuu kuitenkin aina silloin tällöin myös hevostelua, life style-postauksia ja mieleni sopukoiden avaamista, sekä kaikkea maan ja taivaan välillä. Pääaiheena kuitenkin koirat. Tulossa on todennäköisesti vielä tarkempi postaus, missä kerron blogin tavoitteita ja tulevia postauksia tälle vuodelle ja niitä saa aina toki ehdottaakin! 

Tämä postaus saa kuitenkin nyt olla tällainen lyhyempi, koska tästä aiheesta on turha jaaritella tämän enempää. Vanhat postaukset pidän tallella ihan vaan sen takia, että niitä on sitten kiva myöhemmin katsella ja verrata uusiin postauksiin. Sen lisäksi mulla on vanhoissa postauksissa paljon kuvia, joita ei mulla omalla koneella ole, joten niitäkin on sitten aina kiva katsella.

Tämänhetkinen ulkoasu ei varmaan kovin kauaa pysy, en ole siihen täysin tyytyväinen ja kuvia ei ollut kovin montaa käytössä mutta katsotaan sitten milloin ehdin tekemään paremman :).

Mutta pidemmittä puheitta, toivotaan, että uuden nimen myötä blogi aktivoituisi ja saisi uusia lukijoita! 

Motivaatio nollassa

Otsikko kertoo jo melkomoisen paljon. Mulla ei nyt vaan kertakaikkiaan riitä aika taikka jaksaminen blogin pitämiseen tällä hetkellä. Tämä ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että poistaisin blogin kokonaan, kunhan vaan jätän sen hieman pidemmälle tauolle. Tällä kertaa tauolle en ole määrittänyt mitään aikaa, vaan jatkan kirjoittamista sitten taas, kun jaksan ja ehdin. 

Tauon aikana blogi kokee myöskin muutosta, ei heti näkyvää, mutta kuitenkin mietin ja valmistan uutta ulkoasua, sekä nimeä. Kyllä, blogin nimikin on vaihtumassa. Vanha ei enää oikein nappaa. Uusi nimi on jo keksittynä, se kuvailee hieman paremmin uudistuvan blogin sisältöä. Saatte tietää sen kuitenkin vasta sitten, kun jatkan kirjoittelua! ;)

Näihin sanoihin päätänkin sitten tämän postauksen - mahdollisesti viimeisen tällä blogin nimellä - ja pidän ehkä en-niin-ansaitsemani tauon blogimaailmasta (olen kuitenkin melko laiska bloggaaja ollut) mutta ehkä minäkin vielä joskus saan tapani parannettua. :D

Tämän postauksen kuvituksena toimii sekalainen seurakunta vanhoja kuvia.

Mun puhelin ja sen taustakuva, samalla tässä harjoittelin manuaalin käyttöä kameralla, kuva syyskuulta.

Tilannekuvat ovat niitä parhaita, vaikkakaan tämä ei niistä tilannekuvista sitä parhaimmistoa ole :D

Manuaalilla harjoittelua

Yksi "photoshootingin" otoksista, visio tuli out of nowhere ja mentiin vaan kaverini kanssa vähän matkan päähän kodistani ottamaan kuvia. :D

Tämä kuva on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Oltiin Brunon kanssa aamulenkillä lokakuisena, melko viileänä aamuna :)

Samalta reissulta kuin edellinenkin kuva. Oli kyllä kaunis auingonnousu :)

DIY: Kissalle valjaat

Kauan on ollut taas blogi hiljaiselolla, on ollut kiirettä ja väsymystä, tekosyitä voi keksiä pilvin pimein. Nyt kuitenkin vihdoinkin sain taas raahattua itseni koneen ääreen. Tällä kertaa saadaankin hieman erityyppistä postausta, nimittäin blogin ihan ensimmäinen ohjepostaus. Ohjeena toimii kissanvaljasohje. Itse näin joskus aikaisemmin jossain toisessa blogissa ohjeen koiran y-valjaisiin, ja sitä ohjetta hieman soveltaen tein kissallemme Kassulle valjaat. Lähinnä sen takia, koska Kassu on vähän hankalan mallinen kissa, joten ajattelin, että mittatilauksena tehdyt valjaat saattaisivat sitten toimia hyvin. Mutta kuitenkin, ohjeeseen!

Tarvitset...

1. Nailonnauhaa tai jotain muuta vastaavaa kestävää nauhaa
2. Mittanauhan
3. Koristenauhaa (ei pakollinen)
4. Klipsu jolla saat valjaat auki (varmasti on hienompikin nimi tuolle, en nyt vain tähän hätään sitä tiedä :D)
5. Jokin rengas hihnan kiinnitystä varten
6. Paracord-narua tm. ohutta nauhaa/narua (jos nailonnauhasi on leveää, niinkuin minulla)
7. Fleeceä (ei pakollinen)

Sekä tietenkin tekeleittesi uhrin!

Aloita ottamalla tarvittavat mitat uhristasi.

Uhrisi saattaa yrittää sabotoida mittausyrityksesi, mutta älä luovuta!

Muista merkitä mitat johonkin, ettet unohda niitä!

Kassulta mittasin mahanympäryksen ja rinnasta selän päälle. Kun olet saanut tarvittavat mitat, leikkaa nailonnauhasta sen pituiset pätkät (jälkimmäistä mittaa kaksi kappaletta).

Nauhan päitä kannattaa polttaa hiukan, jotteivät ne purkaannu.

Tässä vaiheessa voit halutessasi ommella koritsenauhan kaikkiin nauhapätkiin.

Kun olet ommellut koristenauhat, ompele rinnasta selän päälle mitatut pätkät kiinni kuten alla olevassa kuvassa. Tämä kohta tulee rinnan eteen. Sen jälkeen kokeile kissan päälle, että missä kulmassa nauhat pitää ommella selän päältä. Ompele kiinni.

Seuraavaksi mitataan paracord-narusta oikean pituiset pätkät. Näistä kannattaa myös polttaa päät, jotteivät ne purkaannu. Minä tarvitsin paracord-narua vatsan ympäri menevään hihnaan, koska nailonnauha oli sen verran leveää, ettei se olisi mahtunut renkaasta läpi.

Kun olet yhdistänyt selän päälle tulevan kohdan, ompele siihen lenkki, jossa on rengas hihnaa varten. Noinikään:

Sitten ommellaan tuommoinen lenkki mikä menee etujalkojen välistä ja siitä menee sitten se mahan ympäri menevä hihna.

Tässä välissä on hyvä tarkistaa onko mahahihnassasi useampi kuin yksi palanen. Jos on, pujota yksi osa renkaasta läpi. Sen jälkeen voit yhdistää mahahihnan palaset huoletta.

Tämän renkaan läpi siis.

Lopputulos pitäisi näyttää kutakuinkin tuolta. Eli yksi hihnan osasta pitäisi mennä renkaan läpi. Minun ainakin piti tehdä tämä vaihe ennen yhdistämistä sen takia, koska nailonnauha oli niin leveää, että jos olisin yhdistänyt ensin ja sitten vasta yrittänyt laittaa jotain osaa renkaan läpi, en olisi onnistunut.

Kun yllä olevat vaiheet ovat valmiina, voit halutessasi vielä ommella valjaisiin pehmusteet. Sitten sinulla pitäisi olla valjaat kutakuinkin kasassa! Nyt voit mennä pyydystämään uhrisi ja kokeilla, ovatko valjaat toimivat

Uhrisi saattaa olla aluksi hieman vetelä

Kun olet menossa ulos saattaa uhrisi kuitenkin valpastua

"Hei oliks tuol joku?"

Sinulla saattaa kuitenkin käydä niin kuin minulla. Uhrini oli mittoja ottaessa sen verran vetelä, että vaikka kuinka tarkkaan yritin ottaa mittoja ja lisäsin niihin pari ylimääräistäkin senttiä, olivat valjaat mahan ympäriltä hieman liian kireät. Jouduin siis hieman soveltamaan. Valjaat saivat lisää väljyyttä kahdesta kohtaa fleecepalojen avustuksella. Sitten valjaat mätsäsivät täydellisesti.

Sen jälkeen valjaat kuitenkin olivat valmiit ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Olivatko ohjeet hyödylliset vai liian sekavat?
Oletko itse tehnyt lemmikeillesi jotain itse?

Mietteitä ja peruskuulumisia

Menin tänään tavalliseen tapaan tallille. Ensiksi täytin hevosten vesiastiat tarhoista, koska Marianne niin oli pyytänyt. Sen jälkeen hain Santun sisälle ja harjasin ja varustin sen.

Tuoreiden kuvien puutteessa kuvituksena toimii vanhoja kuvia, joista osassa ratsastajana en ole minä, vaan Marianne. :)

Alkukäyntien jälkeen aloin työskentelemään käynnissä. Tein voltteja ja pysähdyksiä, ja kun Santtu rentoutui yhteen suuntaan, vaihdoin suuntaa ja tein samaa toiseen kierrokseen. Santtu kuunteli ihan hyvin ja taipui kivasti.

Käynnin jälkeen aloin ottamaan ravia. Olin jo päättänyt, että tänään treenataan harjoitusravia. Otin jalustimet pois ja aloin tekemään käynti-ravi-siirtymisiä, jotta saisin vähän tuntumaa raviin. Alkuun Santtu oli todella hidas reagoimaan apuihin, mutta kun jatkoi siirtymisien tekoa, alkoi ruuna kunnolla keskittymään. Laitoin jalustimet takaisin jalkaan ja aloin ratsastaa kunnolla harjoitusravia. Tänään tuli taas huomattua, että hevosta todellakin pitää ratsastaa kunnolla, jotta sen saa kulkemaan oikein päin. Ensimmäistä kertaa sain Santun todellakin ratsastettua ravissa kunnolla alle. Sain tehdä koko ajan töitä, että muoto pysyi, mutta oli kyllä täysin vaivan arvoista. Vaikka ravi olikin aika hidasta, niin silti pikkuhiljaa se yhteistyö vaan paranee. 

Otin kunnon ravityöskentelyä molempiin suuntiin jonka jälkeen kävelin hetken aikaa. Sen jälkeen otin laukkaa kumpaankin suuntaan pari kertaa pääty-ympyrällä. Laukan jälkeen otin taas hetken aikaa ravityöskentelyä ja sitten kävelin taas. Välikäyntien jälkeen otin vielä hetken aikaa kumpaankin suuntaan ravia ja sitten menin loppukäynnit. Eli tänään oli ns. ravipäivä. :D

Tämän päivän ratsastuksesta jäi tosi hyvä fiilis, koska palasrt loksahtivat paikalleen ravin kanssa. Tästä on tosiaan vain suunta ylöspäin. Joskus sitä unohtaa, ettei sinne selkään saisi vain jäädä matkustamaan, vaan siellä selässä pitäisi tehdä töitäkin. Mutta kun sitten muistaa ihan kunnolla ratsastaa ja ainakin yrittää, alkaa tuloksiakin syntyä. Näillä fiiliksillä eteenpäin, ehkä me joskus päästään johonkin koulukisoihinkin asti! ;)

Yksi koiristamme, Saaga, pääsi kesällä ihan lähikontaktiin Santun kanssa. Vähän pentua pelotti kun toinen oli niin iso, mutta Santtu käyttäytyi tosi fiksusti, joten mitään pelättävää Saagalla ei oikeastaan ollut. :)

Santtu varmaan tajusi, että toinen on vielä ihan pieni ja peloissaan, kun se antoi Saagan ihan kaikessa rauhassa haistella koko pään läpi ja oli muutenkin tosi kiltisti. :) <3

Saaga nuolikin Santtua pari kertaa turvasta eikä ruunaa tuntunut asia ollenkaan haittaavan. Musta tuntuu, että Santtu tykästyi Saagaan. ;)