Lajeihin tutustumista

Tänään (keskiviikko 9.3.) oltiin Brunon kanssa erään koiraseuran järjestämän agility ja rally toko-kurssin ensimmäisellä kerralla. Olemme aikaisemmin käyneet saman seuran järjestämissä kenttätreeneissä, joissa harjoitellaan lähinnä tokoa. Itse olen kuitenkin ollut melkein aina kiinnostunut agilitysta ja olen aina halunnut päästä kokeilemaan sitä kunnolla. Nyt sitten tuon kurssin avulla meille avautui tilaisuus päästä tutustumaan lajiin paremmin.

Kuvituksena taas erä vanhoja, aiheeseen liittyviä kuvia. Kuvassa Tessu, meidän vanha koira joka lopetettiin sairauden takia helmikuussa 2015 sen ollessa vasta 6-vuotias. Kuvanottovuosi taitaa olla jotain 2012-2013 luokkaa. Este n. 50 cm

Suurin osa tunnista harjoiteltiin rally tokon muutamaa liikettä ja lopuksi sai kokeilla itsenäisesti erinäisiä agilityesteitä. Tunnin lopuksi ohjaaja kävi kysymässä jokaiselta kumpaa lajia (vai molempia) haluaa mieluummin treenata. Samalla meidät jaettiin myös kahteen pienempään ryhmään seuraavaa kertaa varten. Koirienkin on sitten helpompi keskittyä, kun hallissa on vähemmän koiria samaan aikaan.

Samalta vuodelta kuin ylempi kuva. Esteen korkeus n. 40 cm

Tunti alkoi sillä, että ohjaaja kertoi molemmista lajeista hieman tietoa ja sitten näytti koiransa kanssa muutamia esimerkkejä sekä rally tokosta että agilitysta. Sen jälkeen kaikki siirtyivät hallin puolelle. Meitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan koirakkoa, mutta kaikilla oli silti ihan hyvin omaa tilaa. Ensimmäiseksi alettiin harjoittelemaan peruuttamista. Tämä auttaa koiraa "löytämään" takaosansa ja oppimaan käyttämään sitä. Ohjaajan sanojen mukaisesti "jotkut koirat eivät edes tiedä takapään olemassaolosta" :D. Toinen takapään aktivoinnissa ja vahvistamisessa ja samalla hyvänä alkulämmittelynä toimii koiran käskeminen maahan ja siitä seisomaan monta kertaa peräkkäin. Me kuitenkin pääsääntöisesti harjoiteltiin tuota peruuttamista, mutta jottei koira kyllästyisi, teimme aina välissä kaikkea muutakin. Ideana oli se, että koira ohjataan herkun ja käsien avulla astumaan askeleen taakse päin. Käsien ja namin asento riippuu koirasta, Brunolla esimerkiksi auttoi se, että nami oli suunnilleen kuonon korkeudella ja sitten ns. työnsin sitä hieman kuonosta jolloin se lähti peruuttamaan. Yhdestäkin askeleesta palkittiin aluksi. Jos koira meni istumaan peruuttamisen sijaan, syynä oli todennäköisimmin se, että käsi oli liian korkealla. Bruno älysi peruuttamisen kuitenkin aika nopeasti ja nyt siltä onnistuu jo muutaman askeleen peruutus. Tätä sitten treenataan kotona vielä lisää.

Peruuttamisen jälkeen mentiin p-käännökseen. Tässä koiran pitäisi myös käyttää takapäätään. Koiran tulisi aluksi olla ohjaajan vieressä ja siitä tehdään sitten 270 asteen käännös, tästä tulee siis p-kirjaimen muotoinen käännös eli asteita ei kannata jäädä miettimään. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja tavoite oli saada koira kääntymään mahdollisimman pienessä tilassa ilman että se istuu. Meillä käännös oikeaan meni oikein hyvin, mutta vasemmalle kääntyessä, eli koiran ollessa ns. sisäpuolella Bruno meni miltei koko ajan istumaan. Tässä meille siis myös lisää kotiläksyä.

Tessu, vuosi 2014 ja itse viritellyt esteet. Esteen korkeus jotain 50-60 cm luokkaa.

Viimeisenä rally toko-liikkeenä oli eteen meno. Koira otettiin ensin perusasentoon ohjaajan viereen ja sitten se ohjattiin siitä ohjaajan eteen istumaan. Bruno keskittyi pari ensimmäistä kertaa aika hyvin, mutta koska kyseessä on nuori koira, lopahti kiinnostus melko nopeasti. Ohjaajamme oli kuitenkin mukava ja ymmärtäväinen ja suositteli ulkona käymistä jos se auttaisi tilanteeseen. Olimme hallissa vielä hetken aikaa ja yritin saada Brunon huomion itseeni ympäristön sijaan. Kun tämä kerran sitten onnistui, palkistin koiran ja suunnattiin hetkeksi ulos nollaamaan tilanne. Omasta mielestäni hoidin tilanteen melko hyvin kun en hermostunut, vaikkei koira kuunnellut (minulla on siis hieman taipumusta tähän... :D ). Halusin kuitenkin koiran keskittyvän hetken itseeni ennen kuin pidämme paussin. Tämän takia otin siis vain nopeasti kontaktin enkä mitään vaikeaa, jottei koira mene vielä enemmän lukkoon.

Kun tultiin takaisin sisälle, keskittyi Bruno taas paremmin. Tässä vaiheessa saimme itsenäisesti kokeilla agilityesteitä. En muista mitä otimme ensimmäisenä, mutta kaiken kaikkiaan tutustuimme puomiin, A-esteeseen, renkaaseen, keinuun ja pussitunneliin.Näiden lisäksi menimme myös muutaman kerran ihan tavallisen hyppyesteen ja tunnelin, mutta ne olivat jo Brunolle tuttuja. Ja jos joku nyt järkyttyy siitä, että olen yksinäni mennyt koiran kanssa kontaktiesteitä niin ei huolta, olen tietoinen siitä, että koiran pitää koskettaa esteitten päissä olevia kontaktialueita ;). Tämän takia esimerkiksi puomiin tutustuessa toin Brunon ensin esteen päähän ja annoin sen kiivetä ensimmäiselle kontaktialueelle ja palkkasin sen siinä, jonka jälkeen nostin sen pois esteen päältä. Tein näin pari kertaa, että koira sai vähän tuntumaa siihen, millainen pinta ja este ylipäätään on kyseessä. Sen jälkeen menimme puomin muutaman kerran rauhallisessa vauhdissa päästä päähän, siten että pysäytin Brunon loppupäässä olevalle kontaktialueelle ja palkkasin siinä. Tämän lisäksi koira sai tulla alas puomilta vasta kun vapautin sen. A-esteen kanssa teimme samalla tavalla paitsi että emme menneet kertaakaan sitä vielä kokonaan, kävimme vain alkupään kontaktialueella kiipeämässä ja palkkasin ja nostin koiran pois. Hauskaa tässä oli kuitenkin se, että kun toin Brunon A-esteen eteen se lähti miltei heti epäröimättä sitä itse kiipeämään ja olisi jatkanut pidemmällekin, ellen olisi pysäyttänyt sitä :D. Selkeästi agility on tämä meidän lajimme! ;)

Luonnonesteitä ollaan jo pennusta asti hypätty ihan itsenäänkin :)

Keinun kanssa äitini tuli auttamaan. Äiti piti keinusta kiinni ja minä ohjasin koiran keskelle lautaa ja pysäytin siihen. Sitten äiti laski keinun hitaasti alas. Pysäytin koiran vielä kontaktialueelle ja vapautin sitten palkkauksen jälkeen. Näin mentiin muutama kerta.

Pussitunneli oli hauska tapaus myöskin. Äiti ohjasi Brunon pussitunnelin toisesta päästä sisälle ja minä menin toiseen päähän houkuttelemaan. Bruno älysi tämänkin nopeasti, vaikka tunnelin toinen pää oli "suljettu" eikä se näinollen nähnyt tunnelin läpi. Vaikkei tänään ollutkaan missään esteessä vauhdikasta menoa, huomasi koiran uteliaisuuden ja rohkeuden uusien asioiden kanssa.

Lopuksi otettiin pari kolme kertaa rengaseste, sekään ei tuottanut sen pahemmin ongelmia, Bruno oli vain tässä vaiheessa jo sen verran väsähtänyt, ettei se jaksanut kovin montaa hyppyä keskittyä. Hyvään suoritukseen oli kuitenkin kiva lopettaa ja innolla odotan ensi viikon kurssikertaa.

Nyt vain täytyy muistaa kotona harjoitella peruuttamista ja p-käännöstä sekä maahan-seiso-sarjaa että saamme takapäätä aktivoitua ja enemmän käyttöön. Brunon kanssa tätä ei kuitenkaan varmaan kovin paljoa tarvitse tehdä, muutama kerta viikkoon riittää varmaan aika hyvin. Tuo hulivili kuitenkin pihalla (ja sisällä) hyppelee muutenkin niin paljon, että vahvistuuhan se takajalkojen käyttö siinäkin.Käännöksillä haetaan sitten lähinnä sitä takaosan hallintaa.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tämän päivän lopetukseen, koiran kanssa touhuilu vei ajatukset pois koulusta ja sain purettu nimenomaan tuota koulusta syntyvää stressiä. Tästä en kuitenkaan ala tämän enempää jaarittelemaan, toivottavasti joku ainakin tykkää tämäntapaisista postauksista.

Jos joku sielä ruudun toisella puolella tätä blogia vielä vahtaa, laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan siitä mitä tykkäsitte ja mitä haluaisitte mahdollisesti blogissa lukea!