Unelmien tavoittelua

Huhhuh, niin se vaan aika kuluu ja mennään jo heinäkuun puolella ! Kesäkuu oli mulle jännää aikaa, sillä heti loman alkuun hyppäsin lentokoneeseen ja suuntasin kohti Saksaa. Koko kesäkuun ajan olin siis töissä, tai niin sanotusti tekemässä työharjoittelua eräällä eläinklinikalla. Suhteiden kautta sain paikan ja olen erittäin onnellinen saamastani mahdollisuudesta ! Klinikalla työskennellessä kulunut kuukausi on tähän mennessä yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja vahvisti kovasti haluani opiskella alaa ulkomailla, erityisesti Saksassa.

Työaikani olivat joka arkipäivä ensin yhdeksästä kahteentoista ja "päivatauon" jälkeen vielä neljästä seitsemään. Tavallaan siis aika rankkoja ja pitkiä päiviä siinä mielessä, etten melkein mitään muuta arkipäivisin kerennyt tekemään, mutta näillä mentiin. Keskiviikkoaamuisin oli vain leikkauksia, jotka veivät vähemmän aikaa kuin normaalit vastaanottoajat, joten niihin mun ei ollut pakko mennä. Ensimmäisenä keskiviikkona olin mukana seuraamassa leikkausta, mutta seuraavat keskiviikkoaamut olin kotona ja nukuin pitkään. Kuljin vähän vajaa viiden kilometrin työmatkani pyörällä, joten klinikaltakin sanottiin, että kivempi kun ei tarvitse sen vähän reilu tunnin takia pyöräillä edes takaisin.

Kyseessä oli melko pieni klinikka, jota ei varsinaisesti varmaan edes voi klinikaksi kutsua, mutta paremman sanan puutteessa kutsukaamme sitä joka tapauksessa klinikaksi. Eläinlääkäreitä oli kaksi ja eläinhoitajia kaksi, mutta suurimman osan ajasta paikalla oli vain toinen eläinhoitajista ja vaihtelevasti yksi tai kaksi lääkäriä. Sain avustaa lähinnä eläinhoitajan tehtävissä, eli eläinten kiinni pitämisessä, siivoamisessa ja juoksupojan hommissa toimimisessa. Täysi-ikäisyyden ansiosta sain myös pari kertaa avustaa röntgenissä.

Koska kyseessä oli pieni klinikka, tuli kuukauden aikana moni naama tutuksi. Saksassa ainakin kesäisin yleisin syy lähteä eläinlääkärillä käymään tuntui olevan semmoiset jostain viljasta peräisin olevat vihneet (saksaksi Granne). Näitä pirulaisia saattoi löytyä ihan mistä vaan, koiran korvista, nenästä, tai jopa tassun sisältä. Vihneen toinen pää on sen verran terävä, että ne saattavat tosiaan mennä ihosta läpi ja syvälle tassun sisälle. Näitä poisteltiin sitten kuukauden aikana monelta potilaalta, ja muutamat poistuivat tunnusomaisen sinisen siteen kanssa. Tassun sisälle tunkeutuneita hoidettiin eräänlaisella voiteella, joka ilmeisesti nopeutti vihneen nousemista jostain puolelta tassua pintaan. Yleensä tässä kestää pari kolme päivää, jonka jälkeen palataan klinikalle vihneen poistoon. Aika näppärästi vihneet yleensä olivat nousseet pintaan ja ne saatiin helposti vedettyä pois. Korvista ja nenästä poistaminen taas vaati yleensä kevyen rauhoituksen, jotta päästiin pinseteillä tarpeeksi syvälle.

Työskentelyn ohella en kauheasti arkipäivinä mitään futiksen MM-kisojen seuraamisen ja ylioppilaskirjoituksiin lukemisen ohella kerennyt tekemään, mutta viikonloppuisin touhusin pikkuserkkujeni kanssa sitten senkin edestä ! Ensimmäisenä viikonloppuna olimme katsomassa toisen pikkuserkkuni jalkapallopeliä ja sen jälkeen suuntasimme niin sanotuille katufestareille. En tiedä, onko Suomessa varsinaisesti mitään vastaavaa, mutta pikkuserkkuani lainatakseni kyseessä on tapahtuma, jossa ihmiset tapaavat toisiaan, juovat, syövät ja kuuntelevat musiikkia. Paikan päältä löytyy siis sekä syötävää että juotavaa ja muutama musiikkipiste. Nuoret lähinnä juovat tällaisissa tapahtumissa, mutta ihan hauskaa oli päästä näkemään muutakin kuin omaa kotikatua. Toinen viikonloppu kului sekin melko jännittävissä merkeissä, pääsin toisen pikkuserkkuni ja hänen kavereidensa kanssa nimittäin vesihiihtämään ! Kyseessä oli varta vasten vesihiihtoa ja wakeboardingia varten rakennettu paikka: vesihiihto ei tapahtunut veneen perästä, vaan hiihtohissimäisesti narun perässä roikkuen radalla, jossa pystyi olemaan useampi samaan aikaan. Mulle tämä oli ensimmäisen kerta vesihiihtämässä enkä ollut kovin hyvä, ensimmäisellä yrityksellä kaaduin heti liikkeelle lähtiessä ja seuraavalla parilla kerralla kaaduin ensimmäisessä kurvissa. Ihan mielettömän hauskaa kuitenkin oli, pikkuserkun kaveritkin olivat todella mukavia ! Pikku haaveria onnistuin saamaan, viimeisen kaatumisen jäljiltä meni ilmat pihalle ja niska tuntui omituiselta, varpaaseenkin olin jostain onnistunut haavan saamaan. Niskat olikin sitten seuraavat pari päivää ihan jumissa... :D

Kolmas viikonloppu meni Reinin rannalla, jälleen katufestareilla, tällä kertaa hieman edellistä isommilla. Tällä kertaa hengasin minua pari vuotta nuoremman pikkuserkkuni kanssa, ja oli hauskaa. Festarit kestivät neljä päivää ja viimeisenä iltana oli vielä ilotulitus. Onnistuimme löytämään melko hyvät paikat sillalta ja näimme koko ilotulituksen hyvin. Viimeisenä viikonloppuna en paljoa kerennyt tekemään, lentoni lähti lauantai-illalla Frankfurtista takaisin kohti Suomea. Ikävän flunssan onnistuin jostain saamaan pari päivää ennen kotiin lähtöä ja kevyen kuumeen takia missasin kaksi viimeistä työpäivääni, mutta kaikesta huolimatta ihan älyttömän onnellisena lähdin takaisin kotiin ! Ja voi sitä iloisen, pyörivän ja heiluvan karvakasan määrää, kun tulin kotikotiin, Bruno oli mut nähdessään vähintään yhtä onnellinen kuin minäkin !

Kuukausi ilman koiraa oli samaan aikaan sekä helppo että vaikea. Kuten aikaisemmin mainitsin, arkipäivisin ei paljoa vapaata aikaa ollut, joten siinä koiran poissa oloa ei tavallaan huomannut. Viikonloppuisin kuitenkin tuli niitä tylsiä hetkiä kun ajatteli, että mitä sitä nyt tekisi kun ei sitä koiraa ole. Ja ai vitsi kun olikin kiva lähteä koiran kanssa lenkille heti ekana päivänä takaisin Suomessa ! Eka viikko takaisin Suomessa on myös kulkenut melko nopeasti, pidin taukoa ylppäreihin lukemisesta ja viime viikonloppu kului Ruisrockin parissa. Paljon on siis jo tähän mennessä kesää kerennyt tapahtua, mutta se ei menoa hidasta, tästä tulee kyllä ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista kesistäni !

KESÄ !

Vihdoin saatiin se kunnon kevät ja alkava kesä tänne Varsinais-Suomeenkin ! Monta päivää on jo ollut todella lämmin, välillä lähennellyt kai ihan kolmeakymmentäkin astetta. Eilen ukkosti ja täksikin päiväksi oli kai luvattu, mutta koko päivän on ollut pilvetön sää. Otinkin siis säästä kaiken irti ja lähdin ulkoiluttamaan kameraa niinkin pitkälle kuin omalle pihalle kukkivan omenapuun luo. Koira komennukseen ja kamera laulamaan ! Seuraavaksi siis päivän kuvasatoa, tuli omaan makuun ainakin tosi kivoja, ja sain Brunon jopa vähän temppuilemaan ensimmäistä kertaa kameran edessä !

Salo RN

Lauantaina 28.4. käytiin Salon ryhmänäyttelyssä, pikkusisko oli oman koiransa kanssa kehässä pyörähtämässä, Brunollahan ei pallien puutteen takia enää virallisiin kehiin asiaa ole. Alla kuitenkin muutamia näytelmistä napattuja kuvia, paljon oli ainakin omaan makuun kauniita koiria !

nuori koiraihminen in the making !

Vinttareita ei tuossa näyttelyssä arvosteltu, mutta turistikoirana oli jos jonkun rotuista, muun muassa tämä whippet :)

Tämä oli aika sympaattinen pari, koiran ja handlerin välistä tekemistä oli kiva seurata

Tätä ei olisi uskonut yli 14-vuotiaaksi koiraksi, sen verran hyväkuntoinen oli vielä !

Meidän Saaga <3

Me tehtiin se !!

Ja niin koitti lauantai-aamu ja jännitys alkoi kohoamaan. Puoli kymmenen aikoihin pakkasin koiran autoon ja lähdin hakemaan äidiltä rokotustodistusta. Kymmenen pintaan saavuttiin Raision Koirakoulun tiloihin ja suunnattiin ilmoittamaan paikalla olomme järjestäjille. Kauan saatiin odotella ennen kisojen alkua, vaikka kymmeneltä ensimmäisen luokan olisi kuulunut alkaa. Porukka oli kuitenkin ystävällistä ja ainakin saatiin rauhassa tutustua pieneen halliin ja koittaa vähän rauhoittua. Bruno on vähän aina levoton uusissa paikoissa varsinkin vieraiden koirien keskellä, mutta rauhoittui siinä ajan myötä ihan hyvin.

Ensiksi oli avoin luokka ja sen jälkeen möllit ja vasta viimeisenä startit, jossa mekin oltiin mukana. Vähäisestä osallistujamäärästä riippumatta tuntui kisojen eteneminen vähän turhan hitaalta mutta vihdoin ja viimein pääsimme sitten ihan virallisesti korkkaamaan kisauramme, vaikkakin näin episten merkeissä. Olimme starttiluokan ensimmäinen lähtijä, yhteensä luokassa oli neljä koirakkoa. Pari mokaa tuli radalla tehtyä mutta ei se nyt niin vakavaa ole, pääasia että hengissä selvittiin ! Muutkin koirakot pääsivät vaikeuksista huolimatta aina radan loppuun asti ja koko ajan oltiin kannustavalla hengellä mukana. 

Itseäni oli jännittänyt sen verran paljon, etten ollut edes tullut ajatelleeksi palkintoja. Mutta kuinka ollakaan, me selvittiin nopeimmalla ajalla ja vähimmillä virhepisteillä luokan ykkösiksi !! Kisoihin oli hommattu ihan kunnon palkinnot, saatiin pokaali ja kaikki ! Todella mukava aloitus siis meidän kisaamiselle. Ja kaikesta siitä turhasta odottelusta huolimatta jäi päällimmäisenä hyvä fiilis, kaikki olivat todella ystävällisiä ja kannustavia. Tästä on hyvä jatkaa eteen päin !

Ylpeä koira palkintonsa kanssa raskaan suorituksen jälkeen !

Ja niin me taas treenataan

Keskiviikkona ja sunnuntaina oltiin taas hallilla, tosin sunnuntai meinas mennä aika farssiksi. Kerrankin sain siskon mukaan kuvausapulaiseksi, mutta hallin pihaan saapuessa alkoi näyttää siltä, että täytyykin kääntyä samantien takaisin. Parkkipaikka oli täynnä autoja ja kahdesta agihallista toinen olikin varattua odotettua pidemmäksi aikaa. Toinen halleista olisi ollut tavallaan vapaa, mutta joku toinen oli kerennyt hieman ennen meitä paikalle, joten sekin mahdollisuus meni sitten siinä. Käytiinkin sitten chekkaamassa vielä kolmas, eräänlainen koulutushalli, ja sekin oli vielä varattuna. Se kuitenkin vapautui kaikista nopeiten, eikä jouduttu puolta tuntia pidempään odottelemaan. Siinä ajassa kerkesikin hyvin ottamaan alkulämppälenkin lähimetsässä.

No vihdoinkin sitten päästiin halliin. Tällä kertaa käytössä oli vähän suppeammin agilitykalustoa, ja alkuperäisen, hieman monipuolisemman treenin sijaan jouduimme tyytymään pelkästään keppeihin ja pariin esteeseen. Tuolla lämpimässä hallissa oli kuitenkin meidän oppimiseemme sopivammat kepit, kuin mitä niissä ihan kunnon agilityhalleissa. Kepit nimittäin sai telineistä irti, ja alkuun treenailtiinkin kahdella ja neljällä kepillä. Lopuksi päästiin jo taas kuuttakin keppiä, ja välillä (kuten videostkin näkee) palkkailin ekaa ja tokaakin väliä. Aika hyvin B alkaa hiffaamaan, mitä siinä haetaan.

Hyppyjen kanssa ei tehty mitään ihmeellistä, vähän eteenpäin lähetystä ja pari vähän vaikeamman kulman lähestymistä, mutta ei nyt muuten mitään mainitsemisen arvoista. Rengaskin tuolta löytyi, mutta se ei ollut yhtä hyvä kuin agilityhalleissa eikä Bruno oikein ymmärtänyt sen päälle.

Ensi lauantaina päästäänkin sitten ensimmäistä kertaa ihan kisailemaan, vähän jännittää nyt jo ! Nyt ollaan kuitenkin onneksi päästy treenaamaan aika hyvin, joten hyvillä lähtökohdilla ollaan ainakin menossa.

Projektina kepit

Keppejä olen ensi kerran ruvennut jo varmaan melkein kaksi vuotta sitten opettamaan Brunolle. Monen muuttujan takia ei kuitenkaan olla kovin säännöllisesti niitä päästy treenailemaan ja se näkyykin sitten suorituksessa, tai siis oikeastaan sen puutteessa. Kotona mulla ei ole oikein ollut mitään toimivia keppejä, vain muutamat aurauskepit, jotka on joskus maaperän ollessa tarpeeksi pehmeää saanut tökättyä maahan kiinni. Jonkunlaisia kujakeppejä ollaan onnistuttu omassa pihassa juoksemaan. Agikursseilla harjoiteltiin myös kujakepeillä, ja kuten jossain aikaisemmassakin postauksessa jo mainitsin, kuja saa olla jo aika kapea. Herkästi B kuitenkin lähtee välistä liukenemaan jos on liian kapea.

Rupesin sitten miettimään, että mitäs jos keppejä lähtisikin opettamaan yksi väli kerrallaan, tavallaan 2x2-meiningillä. Bruno on kuitenkin tavallaan askel askeleelta oppinut jalkojen välistä pujottelun, ja sen se hiffasi todella nopeasti. Liike itsessään siis on jo koiralla hallussa, pitäisi saada se vain siirtämään samanlaisen liikkeen kepeille. Viime perjantaina hallilla ollessa lähdinkin sitten kokeilemaan ja ihan alkuun naksuttelin vain ensimmäistä keppiväliä pariin kertaan. Sen jälkeen naksuttelin ja palkkasin, kun ymmärsi jatkaa seuraavaankin väliin. Pari kertaa piti vähän suuntaa näyttää, mutta aika nopeasti ymmärsi. Siitä sitten hetkisen harjoiteltiin ja kohta jo saatiin pariin otteeseen jopa kuusi keppiä hitaassa vauhdissa pujoteltua ! Siis aivan uskomattoman älykäs koira mulla ! Harjoiteltiin keppejä kahdessa setissä, ja välissä oli pari taukoa ja muuta treeniä, joten kaikki ei näy videolla, mutta pari hyvää pätkää saatiin kerrankin filmille asti. Videonpätkästä näkyy myös, että koira hakee pujotteluliikettä tosi hyvin. Näin jäljestä päin tajusin, että tälleen ensi alkuun olisin ihan hyvin voinut palkkailla kaiken pujottelun, mutta palkkasin vain ne, joissa B meni ensimmäisen kepin oikealta puolelta. Väärät jätettiin heti alkuun huomiotta ja otettiin uusiksi vaan. Toisaalta ihan hyvä, että oppii sitten heti hakemaan sisääntulot oikealta puolelta. Pari muutakin palkkauksen arvoista suoritusta taisi jäädä palkkaamatta, mutta me molemmat vasta opettelemme ja virheiltä ei voi välttyä ! ;) Hyvin se kuitenkin jo alkaa hahmottamaan, mitä pitää tehdä. Vielä pitäisi saada kotikäyttöön kehiteltyä jotkut toimivammat 2x2-kepit, jotta voitais treenata ihan keppiväli kerrallaan ja tehokkaammin, ettei aina tarvitsisi erikseen varata hallia keppitreeniä varten.

Mutta sellaista sillä kertaa, toivotaan että keppitreenit tulevat jatkossakin sujumaan yhtä hyvällä onnistumisella !



(p.s. löysin vihdoinkin ilmaisen videoeditorin, joka toimii eikä lätki jäätävän kokoisia vesileimoja peittämään katseltavaa !!)

Hallitreeniä ja kisamietintää

Noniin, nyt kun on ensimmäisistä kirjoituksistakin selvitty, voin palata takaisin blogin pariin ! Taas tulee ihmeteltyä, miten aika kuluu niin nopeasti, toinen lukiovuoteni on jo pian ohi eikä siitä menekään enää kauaa kun pitää jo seuraavaan opiskelupaikkaan hakea ! Vastahan lukion ykköselle mentiin ja kohta saadaan jo lakki päähän.

No mutta eniveis, takaisin blondien pariin ! Käytiin tuossa pari viikkoa sitten ihan oikealla hallilla treenaamassa ihan oikeilla agilityesteillä. Tehtiin ihan perustreeniä itsekseen, vähän rataa ja lopuksi kontaktin ja keppien treenausta. Bruno oli tosi hyvällä asenteella mukana ja vaikka olikin vähän outo ja uusi paikka ja mielenkiintoisia hajuja, osasi suurimman osan ajasta keskittyä olennaiseen. Suurin edistysaskel oli varmaankin se, että sain B:n kiinnostumaan lelusta ! Koskaan aikaisemmin se ei ole innostunut tai edes kiinnostunut leluista hallilla ollessa, mutta nyt sain jopa palkattua sen pariin otteeseen lelulla ! Voi olla, että asiaan vaikutti se, että oltiin tosiaan ihan kaksistaan hallilla ilman muita koiria, mutta siitä on kyllä muutenkin tullut paljon leikkisämpi. Oli syy mikä oli, hyvän tunteen se toi !

HALLITREENI

Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin 1-2 eri etäisyyksiltä, vauhdista, paikalta ja vähän eri lähetyskulmista. Pari eteen lähetystäkin lelu etupalkkana saatiin aikaan. Vähän huonosti irtoaa, mutta pistetään treenaamattomuuden piikkiin. Pidettiin kummiskin aika simppelinä eikä mitään liian vaikeaa ruvettu vääntämään. Tämän jälkeen otettiin pari kertaa kulmassa olevaa putkea ensin yksinään kummastakin päästä ja sen jälkeen ketjuna hyppyjen perään. Kakkosen jälkeen valssia jotta sain luontevammin ohjattua putkeen. Teki putkea tosi hyvällä vauhdilla ! Jätettiin 1-2 pois ja otettiin putken perään 4-6. Vähän paremmin pitäisi saada B irtoamaan kädestä, nyt se välillä tuijottaa liikaa palkkakättä eikä malta lähteä kauhean kauas. Tästä seuraa, että mun täytyy ohjata kauhean lähelle esteitä, jotta lukkiutuu niihin. Hyvällä temmolla kuitenkin teki.

Kun saatiin 4-6 sujumaan, otettiin suoraan jatkoksi 7-8. Tehtiin tämä pari kertaa, sitten otettiin 10-putki kerran kaks yksinään, jonka jälkeen koko rataa. Pari kertaa tehtiin kokonaan ja muutamaa mun virhettä lukuun ottamatta teki ihan kivasti ! Katsotaan josko jossain välissä taas päästäisiin pariin otteeseen valvovan silmän alle kuuntelemaan neuvoja ja vinkkejä.

Radan jälkeen käytiin pikaisesti ulkona jäähdyttelemässä ja nollailemassa tilannetta. Sitten tehtiin kujakeppejä hetken aikaa. Keppejä ei olla päästy melkein ollenkaan treenaamaan ja ne ovatkin melko heikolla mallilla, mutta tällä hetkellä sietää mennä jo niin kapeaa kujaa, missä kepit koskee kylkiin. Pitäisi koittaa vääntää muutamat kotikäyttöiset kepit, jotta päästäisiin enemmän niitä treenaamaan.

Keppien jälkeen vielä puomin puolikkaalla takajalkatargetin treenaamista. Ymmärtää jo aika hyvin mitä pitää tehdä, mutta enemmän pitää vielä liikkeestä ja häiriöllä treenata. Teki paremmin kun olin oikealla puolella, mutta oli vasemmallakin ollessani ihan ok. Treenattavaksi jäi päällisin puolin aika paljon, mutta ajan kanssa varmasti paranee.

Bruno viime heinäkuussa

Tarkoituksena oli mennä lauantaina 17.3. yksiin agilityn epiksiin, mutta ne jouduttiinkin siirtämään huhtikuun puolelle, joten odottelemme sitten sinne asti meidän kisauran korkkaamista. Hyvä puoli tässä kuitenkin on se, että keretään ottamaan vielä useammat hallitreenit alle ja mahdollisesti käyn ihan ilman koiraa tsekkaamassa jotkut kisat, miten toimitaan ja millaista näin niinkun yleisesti kisaaminen on. Muutenkin olisi kiva ruveta tekemään enemmän agilitypuolella, nyt kun mulla on kortti niin en ole enää kyydeistäkään riippuvainen. Kesällä tiedän jo tulevan treenitaukoa jonkun verran, ja syksyn kirjoitukset varmasti vievät jaksamista, mutta noin niinkun yleisesti ottaen tavoitteeksi asetan nyt alkaa harrastamaan koiran kanssa enemmänkin kuin vain lenkkeilyä ja kotitreenailua. We shall see !