Sivut

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Anna mun olla syypää sun hymyyn

Se tunne, kun kaikki alkaa pikkuhiljaa loksahtaa paikalleen. Kun asiat alkavat pikkuhiljaa sujua suunnitelmien mukaan.



Eilen olin taas tavallisesti tallilla, aikeina tottakai ratsastaa Santulla. Kaverini Sofia oli mukana. Ja onneksi olikin. Minulla tuppaa ratsastaessa olla vähän huono ryhti, ja nyt komensinkin Sofian huutelemaan selän suoristuksesta. Tämä auttoi itseäni hirveästi ja kuvia katsoessa ja vertaillessa huomasin ryhtini olevan nyt paljon parempi, kun jouduin keskittymään siihen. Sen lisäksi Santtu oli tänään aivan super! Työskentelimme ekat puoli tuntia vain käynnissä ja yritimme saada käynnin hyväksi ja hevosen liikkumaan kunnolla.




Kun sitten lopulta otin raviakin, oli ruuna todella cool. Ravi oli hämmästyttävän pehmeää ja rentoa. Olin niin ylpeä itsestäni ja Santusta. Kerrankin saimme letkeää ja rentoa, mutta silti eteenpäin liikkuvaa ravia! Välillä Santtu itsekin rentoutui enemmän ja laski päätään, ehkä mä siis vihdoinkin osaan tehdä jotain oikein... ;)



Otin vain yhden laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta enempää ei edes tarvittu. Nostot onnistuivat heti, ja laukka rullasi hyvin eteenpäin. Laukkasin pääty-ympyrällä muutamat kierrokset ja pari kertaa koko kentän ympäri. Vasempaan kierrokseen laukka oli erittäin hyvää, Santtu laukkasi rennosti eteenpäin, muttei silti meinannut hidastella. Lisää kiitos tällaisia päiviä!




Kaiken kaikkiaan Santtu meni vasempaan (sen parempi ja mun huonompi suunta) paremmin kuin oikeaan, mutta kyllä me pikkuhiljaa saadaan molemmat suunnat toimimaan. ;) Kuviakin tuli enemmän ja parempia vasemmasta suunnasta, sen takia oikeasta suunnasta niinkään ole tällä kertaa kuvia.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttia kirjoittaessa huomioithan seuraavat asiat:
•Mieti ensin mitä kirjoitat ennen kuin kirjoitat ja muista järkevä kielenkäyttö
•Rakentava kritiikki ja vinkit ovat aina tervetulleita
•Postausideoita ja parannuksia voi aina esittää

Kiitos kommentoijille jo etukäteen! :)