Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun mä syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.
Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.
Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.
Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.
Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.
Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.
Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.
Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.
Niin lähti rakas karhuntassumme viimeiselle matkalleen. <3 Ikävä on kova, mutta sitä helpottaa tieto siitä, että karvakorva on nyt paremmassa paikassa, jossa ei kärsi.
Rest In Peace,
Famskin Ralle "Ransu"
13.2.2002-20.9.2016
Maailman paras ystävä ja perheenjäsen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttia kirjoittaessa huomioithan seuraavat asiat:
•Mieti ensin mitä kirjoitat ennen kuin kirjoitat ja muista järkevä kielenkäyttö
•Rakentava kritiikki ja vinkit ovat aina tervetulleita
•Postausideoita ja parannuksia voi aina esittää
Kiitos kommentoijille jo etukäteen! :)