Agilityn alkeiskurssi

Joskus muistaakseni manitsin, miten olimme Brunon kanssa ilmoittautuneet agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen. Pääsykoe olikin pari viikkoa sitten ja meni ihan kivasti. Alkupörinöiden loputtua Bruno keskittyi ihan kivasti ja otti kontaktia tosi hyvin. Pääsykokeessa ei siis tehty mitään rakettitieteen tehtäviä, lähinnä vain katsottiin koirakon yhteistyötä.

Porukka jaettiin ensin siis puoliksi, ja toinen puolisko meni kentän toiselle puolelle toisen ohjaajan kanssa tekemään omia juttuja, loput jäivät toisen ohjaajan kanssa kokeilemaan putkea. Me oltiin Brunon kanssa ensin kauempana tekemässä näitä "yhteistyö"tehtäviä. Aluksi mentiin kaikki piiriin ja sitten jokainen vuorotellen oman koiran kanssa pujotteli muiden ohi. Aluksi olin vähän epäilevä Brunoa kohtaan, aikaisemmin tällainen tehtävä on tuottanut suuria ongelmia ja koira on vaan yrittänyt rähistä ohitettaville. Ilmeisesti hihnakäyttäytymisen harjoittelun ja iän myötä on tullut koiralle itseluottamusta ja itsehillintää sekä keskittymiskykyä enemmän, hämmästyin toden teolla miten hyvin suoriuduttiin. Koira piti koko ajan kontaktia ja syötin sille namia namin perään eikä kertaakaan meinannut lähteä hallinnasta. Ylpee! <3

Toisena tehtävänä oli luoksetulo. Jokainen vuoronperään vei koiransa paikalle haluamaansa asentoon (itse laitoin makaamaan) ja sitten ensin kävelee haluamansa matkan päähän ja palaa takaisin, ja sitten taas kävelee haluamansa matkan päähän ja kutsuu koiran luokseen. Meillä meni ihan kivasti, paikalla oloa maaten ollaan kuitenkin aika paljon harjoiteltu ja luoksetulokin on jo pidemmän aikaa ollut treenin alla, joten käskyt menivät koiralle hyvin perille. Tämän jälkeen saatiin siirtyä odottamaan seuraavaa pistettä eli putkea varten ja käytiinkin odotellessa nopeasti haukkaamassa happea.

Toisessa pisteessä oli siis putken kokeilua muutamaan kertaan. Meille putki on tuttu ja kiva juttu, Bruno on jo ihan pentuna juossut kissamme pientä tunnelia ja liian isoksi kasvettuaan sille ostettiin isompi tunneli, jota se rakastaa painaa edestakaisin. Ajattelinkin siis, ettei tästä tule mitään ongelmaa, ja hetihän koira tajusikin, mistä on kyse. Meillä vaan kävi sellainen pieni äksidentti, että Bruno ohjaajan sanoja lainatakseni ilmeisesti päätti omistavansa kyseisen tunnelin siitä kerran läpi mentyään, että päätti merkata sen sisälle. Jouduttiin maksamaan pissasakko, mutta ei se menoa haitannut, vahinkoja sattuu ja tärkeintä on, että meillä oli hauskaa!

Toisen pisteen jälkeen sai lähteä kotiin ja pääsykokeen tuloksista ilmoitettiin siitä n. viikkoa eteenpäin. Meitä onnisti ja päästiin kuin päästiinkin kurssille! Mulla vain kävi siinä mielessä huono tuuri, että sain sähköpostin syystä tai toisesta liian myöhässä ja missasin kurssiin kuuluvan teoriatunnin. Muut kurssilaiset kuitenkin kertoivat eilen, jolloin eka käytännön kerta oli, ettei teoriassa oikeastaan mitään ihmeellistä käyty läpi, muutamat venytykset selitettiin ja nekin käytiin eilen tunnin alussa läpi. Kurssiohjelmaa oli myös käyty hieman läpi, mutta siitä oli liite sähköpostissa.

Ja eilen tosiaan oli ensimmäinen kunnon kurssikerta. Tunti aloitettiin näyttämällä kylkien ja takajalkojen venytykset, joista oikeastaan takajalkojen venytyksiä olen koiralle ennenkin tehnyt. Venytysten jälkeen aloitettiin treenaamaan, näin ensimmäisellä kerralla aiheena oli siivekkeen kierto ja takajalkatargetti. Aloitettiin siivekkeen kierrolla ja jokainen (meitä oli neljä kaiken kaikkiaan) siirtyi omalle paikalle. Ideana oli, että koira itse hakeutuu kiertämään siivekkeen ja siitä heti palkataan. Hieman sai koiraa avittaa, jos se ei ideaa älynnyt, mutta pääasiassa koiran piti itse keksiä, mitä pitää tehdä. Bruno älysi aika nopeasti mistä on kyse, ohjaaja kysyikin pariin otteeseen, ollaanko aikaisemmin treenattu kun niin nopeasti oppi. Täydellistä se ei tietenkään ollut, eihän kukaan osaa mitään kunnolla yhden treenikerran jälkeen, mutta toistoja ja treeniä, niin saadaan joskus varmaan jo pidempääkin välimatkaa otettua.

Toisena tehtävänä tosiaan oli takajalkatargetti, joka valmistelee kontaktiesteiden opettamiseen. Koira ohjattiin ensin targettina toimivan korokkeen päältä ja palkataan heti, kun sillä on vain takajalat targetilla. Bruno älysi melko nopeasti, että vain takajalat kuuluu olla targetilla, mutta mun piti silti vielä joka kerta ohjata se targetille, itse se ei siihen osannut vielä hakeutua. Kerran se taisi vahingossa peruuttaa suoraan oikeaan asentoon. Taas ohjaaja kehui koiran nopeaa oppimista, ylpeä! <3

Kotiläksyksi tuli takajalkatargetin harjoittelu, ja tänään koulun jälkeen harjoittelin sitä rappusten avulla. Nopeasti Bruno älysikin taas, että takajalat kuuluu jättää ylemmäs ja sitten saa palkkaa, mutta ei se vielä oikein ymmärrä itse hakea siihen paikkaan, joka kerta se pitää ohjata siihen targetille. Noo, treeniä treeniä.

Kaiken kaikkiaan olen näin yhden kurssikerran perusteella jo todella innoissani, monta vuotta olen kuitenkin agilityn aloittamisesta haaveillut ja vihdoinkin se käy toteen. Meidän ryhmän ohjaaja on tosi mukava ja ohjeet ja neuvot ovat selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa!