Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi 2016 oli yhtä vuoristorataa ja nyt voi onneksi sanoa sen olevan ohi. Alkuvuosi oli minulle vähän hankalaa aikaa, mutta kesää kohden kaikki alkoi sujumaan paremmin. Kesäkuun Saksan reissu oli yksi vuoden kohokohdista! Heinäkuussa oli taas vähän henkilökohtaisia ongelmia, mutta niistäkin selvittiin. Itse asiassa syksyllä uudessa koulussa aloitettu opiskelu auttoi todella paljon ja olen saanut hirveästi uusia kavereita. Kaverit tukivat myös silloin, kun 14-vuotias koiramme Ransu pitkän ja hyvän elämänsä päätteeksi lähti sateenkaarisillan toiselle puolelle.

Loppuvuodesta päästiin myös Brunon kanssa agilityn alkeiskurssille, joten loppua kohden vuosi on parantunut, vaikka pieniä vastoinkäymisiä onkin tapahtunut. Agilityn merkeissä päästäänkin jatkamaan jo aika pian, nimittäin alkeisjatkokurssilla, joka alkaa ensi viikolla.

Joulun jälkeen lähdettiin isoveljeni ja pikkusiskoni kanssa muutamaksi päiväksi Pohjanmaalle isovanhempien luokse käymään. Isovanhempani asuvat maalla ja rakastan sitä paikkaa yli kaiken. Tykkään niin paljon siitä, kun voi rauhassa luonnon keskellä kävellä koiran kanssa, eikä tarvitse vaivata päätään vastaantulijoilla. Brunokin selvästi nautti päästessään juoksemaan vapaana laajalla alueella. Tosi hyvin se totteli taas luoksetulokäskyjäkin paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Uusi vuosi oli ja meni, olin kotona kaverin kanssa eikä tehty mitään ihmeellistä. Tämä uusi vuosi oli tosiaan vasta toinen Brunolle ja Saagalle, ensimmäinen ilman Ransua. Hyvin ne kuitenkin reagoivat raketteihin, vähän ne ihmettelivät ääniä, mutta en nyt sanoisi että kumpikaan niitä erityisen paljon olisi pelännyt. Brunoa jänskätti ehkä vähän enemmän, mutta ihan hyvin yö meni.

Ensimmäisenä päivänä treenailtiin esteitä meidän pihalla. Harjoiteltiin valssia ja eteenlähettämistä. Bruno oli hieman laiskalla päällä, mutta syttyi tosi hyvin eteenlähetyksissä. Yritin ottaa treenistä videota, mutta kamera oli temppuillut jotain omiaan ja pätkinyt videoita ennenaikaisesti, joten eteenlähettämisestä ei ole ollenkaan materiaalia.

Eilen lähdimme Brunon kanssa Turkuun. Jäimme kauppatorilla pois ja kävelimme koulureittini, jonka jälkeen lähdimme päämäärättä hortoilemaan jonnekin päin. Jossain vaiheessa matkaa päätin, että mennään käymään koirapuistossa, ensin suunnitelmissa oli että olisimme menneet Kakolanmäen koirapuistoon (tosi kivalla paikalla, kannattaa käydä jos asuu Turun seudulla) mutta päädyttiinkin sen sijaan Kupittaan koirapuistoon. Kauaa ei ehditty yksin olla, kun paikalle tuli mies shiba inu -uroksensa kanssa. Pojilla oli vähän keskinäistä känää, mutta selvittiin ihan vain murinalla ja tuijottelulla. Onnea on koira joka ei varta vasten kerjää verta nenästä vaan osaa väistää, kun toinen koira uhittelee *koputtaa puuta*. Vaikka Brunokin murisi, tuli se heti kauemmas kun kutsuin. Loppua kohden oli välit aika lailla selvitetty ja murina jäi melkein kokonaan pois. Ei oltu puistossa ihan kamalan kauaa, suunnilleen puoli tuntia siellä pyörittiin ja sitten minulle tuli kylmä ja lähdettiin kohti bussipysäkkiä ja kotia. Bussimatkalla pieni kermanvärinen karvapallero melkein nukahti ja ilme oli aika "kukamitämissähäh" kun piti jäädä bussista pois. Vaikka viihdytäänkin molemmat paremmin täälä kauempana kaupungin vilinästä, on se ihan kivaa vaihtelua välillä lähteä jonnekin uusiin lenkkimaisemiin. Ja tuon kanssa nyt on helppo matkustaa kun kulkee bussissa niin fiksusti.

Tänään käytiin suunnilleen parin tunnin lenkillä, käveltiin ensin Ihalan koirapuistolle, vietettiin sielä ehkä vartti kun yksin oltiin ja jatkettiin sitten matkaa. Puolet ajasta mulla ei ollut hajuakaan missä päin mentiin, mutta ei se menoa haitannut.

Mulla jatkuu koulu taas ensi maanantaina, joten pitää nyt ehtiä nauttia vielä näistä viimeisistä lomapäivistä. Mukavasti pakkasetkin tulivat tänne Suomeen nyt uuden vuoden myötä.

Toivottavasti muilla on alkanut uusi vuosi yhtä hyvin!