Anna mun olla syypää sun hymyyn

Se tunne, kun kaikki alkaa pikkuhiljaa loksahtaa paikalleen. Kun asiat alkavat pikkuhiljaa sujua suunnitelmien mukaan.

Eilen olin taas tavallisesti tallilla, aikeina tottakai ratsastaa Santulla. Kaverini Sofia oli mukana. Ja onneksi olikin. Minulla tuppaa ratsastaessa olla vähän huono ryhti, ja nyt komensinkin Sofian huutelemaan selän suoristuksesta. Tämä auttoi itseäni hirveästi ja kuvia katsoessa ja vertaillessa huomasin ryhtini olevan nyt paljon parempi, kun jouduin keskittymään siihen. Sen lisäksi Santtu oli tänään aivan super! Työskentelimme ekat puoli tuntia vain käynnissä ja yritimme saada käynnin hyväksi ja hevosen liikkumaan kunnolla.

Kun sitten lopulta otin raviakin, oli ruuna todella cool. Ravi oli hämmästyttävän pehmeää ja rentoa. Olin niin ylpeä itsestäni ja Santusta. Kerrankin saimme letkeää ja rentoa, mutta silti eteenpäin liikkuvaa ravia! Välillä Santtu itsekin rentoutui enemmän ja laski päätään, ehkä mä siis vihdoinkin osaan tehdä jotain oikein... ;)

Otin vain yhden laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta enempää ei edes tarvittu. Nostot onnistuivat heti, ja laukka rullasi hyvin eteenpäin. Laukkasin pääty-ympyrällä muutamat kierrokset ja pari kertaa koko kentän ympäri. Vasempaan kierrokseen laukka oli erittäin hyvää, Santtu laukkasi rennosti eteenpäin, muttei silti meinannut hidastella. Lisää kiitos tällaisia päiviä!

Kaiken kaikkiaan Santtu meni vasempaan (sen parempi ja mun huonompi suunta) paremmin kuin oikeaan, mutta kyllä me pikkuhiljaa saadaan molemmat suunnat toimimaan. ;) Kuviakin tuli enemmän ja parempia vasemmasta suunnasta, sen takia oikeasta suunnasta niinkään ole tällä kertaa kuvia.

Puhelimen purkua

Mulla on ollut viime viikkoina aika monta koetta ja muuta kouluprojektia, joten blogi on jäänyt vähän taka-alalle, mutta päätin nyt tulla taas vähän kirjoittelemaan. Koska minulla on kännykkä aika useassa paikassa mukana, tulee sillä aina näpsittyä vähän kuvia. Mutta tietenkään mulla ei ole kameraa saatikka edes kännykkää mukana, kun tapahtuu jänniä. Yhtenä päivänä, kun olimme pikkusiskoni kanssa iltakävelyllä, näimme kolme peuraa maksimissaan kahdenkymmenen metrin päässä meistä ja kummallakaan ei ollut kännykkää mukana. Tietty se vähän jäi harmittamaan, ettei saanut ikuistettua noita upeita luontokappaleita, mutta pääasia on, että ylipäätään näimme ne ;).

Mutta itse asiaan, päätin nyt sitten julkaista muutamia valittuja paloja täälä bloginkin puolella. Kännykällä kuitenkin saa aika hyvin noita tilannekuvia... ;)

Kirjoittelen seuraavan kunnon postauksen, sitten kun ehdin paremmin! Aina näin maaliskuusta aina toukokuun alkuun asti on koulussa se pahin koeryysis (valtakunnallisetkin tulossa, jäiks!), josta koitan nyt selvitä kunnialla läpi, onhan tämä kuitenkin viimeinen kevääni peruskoulussa, hui..! No mutta kuitenkin, kuvien pariin, olkaa hyvät! (Kuvat eivät ole minkään valtakunnan aikajärjestyksessä.)

Kassu oli päättänyt mennä peittoni sisälle nukkumaan, ja tämä ei siis ollut ensimmäinen eikä kyllä viimeinenkään kerta :D

Pestiin Bruno ennen sen ensimmäistä virallista näyttelyä ja kaveri oikein nautti kuviattavana olemisesta

Saaga on ollut monta kertaa tallilla mukana ja joka kerta pitää päästä nuolemaan jonkun turpaa

Kameran diy-sateensuoja :D

Oltiin Hirvensalossa laskettelemassa ja menin toista kertaa ikinä lumilaudalla, ja siitä ekasta kerrasta oli varmaan yli kolme vuotta aikaa ainakin :D

No words needed :D

Jaa a, kylmälaukku oli näemmä mielenkiintoinen

Joo ollaan ihan samannäköisiä

Mun koira on nopeempi ku sun koira

Teksti kertoo kaiken :D

Snapchatin filttereillä leikkimistä

Silloin, kun oli vielä lunta

Olin kokeilemassa yhtä superihanaa nuorehkoa ponia, jota olisin voinut alkaa vuokraamaan ja harmittaa että se on vähän turhan kaukana. Oli kyllä sen verran ihana poni <3

Tossa muutama viikko sitten alkoi kesken ratsastuksen yhtäkkiä pyryttämään ihan täysillä lunta

Ajoissa lenkittämässä koiria

Ja taas on peitto vallattu

Ahkeraa kokeeseen lukua

Jaa a, mitähän mahdettiin tuolloin Jyskistä hakea... :D

Hiukset hyvin, kaikki hyvin

Minut voi lisätä snapchatissä nimimerkillä hannasoufiah ,lisäilen aika usein kaikki takaisin :). Snapchatistä pystyy seuraamaan hieman ajankohtaisemmin jokapäiväistä elämäämme, vaikkakin blogiin tulee tarkemmin ja laajemmin kaikki :).

Lajeihin tutustumista

Tänään (keskiviikko 9.3.) oltiin Brunon kanssa erään koiraseuran järjestämän agility ja rally toko-kurssin ensimmäisellä kerralla. Olemme aikaisemmin käyneet saman seuran järjestämissä kenttätreeneissä, joissa harjoitellaan lähinnä tokoa. Itse olen kuitenkin ollut melkein aina kiinnostunut agilitysta ja olen aina halunnut päästä kokeilemaan sitä kunnolla. Nyt sitten tuon kurssin avulla meille avautui tilaisuus päästä tutustumaan lajiin paremmin.

Kuvituksena taas erä vanhoja, aiheeseen liittyviä kuvia. Kuvassa Tessu, meidän vanha koira joka lopetettiin sairauden takia helmikuussa 2015 sen ollessa vasta 6-vuotias. Kuvanottovuosi taitaa olla jotain 2012-2013 luokkaa. Este n. 50 cm

Suurin osa tunnista harjoiteltiin rally tokon muutamaa liikettä ja lopuksi sai kokeilla itsenäisesti erinäisiä agilityesteitä. Tunnin lopuksi ohjaaja kävi kysymässä jokaiselta kumpaa lajia (vai molempia) haluaa mieluummin treenata. Samalla meidät jaettiin myös kahteen pienempään ryhmään seuraavaa kertaa varten. Koirienkin on sitten helpompi keskittyä, kun hallissa on vähemmän koiria samaan aikaan.

Samalta vuodelta kuin ylempi kuva. Esteen korkeus n. 40 cm

Tunti alkoi sillä, että ohjaaja kertoi molemmista lajeista hieman tietoa ja sitten näytti koiransa kanssa muutamia esimerkkejä sekä rally tokosta että agilitysta. Sen jälkeen kaikki siirtyivät hallin puolelle. Meitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan koirakkoa, mutta kaikilla oli silti ihan hyvin omaa tilaa. Ensimmäiseksi alettiin harjoittelemaan peruuttamista. Tämä auttaa koiraa "löytämään" takaosansa ja oppimaan käyttämään sitä. Ohjaajan sanojen mukaisesti "jotkut koirat eivät edes tiedä takapään olemassaolosta" :D. Toinen takapään aktivoinnissa ja vahvistamisessa ja samalla hyvänä alkulämmittelynä toimii koiran käskeminen maahan ja siitä seisomaan monta kertaa peräkkäin. Me kuitenkin pääsääntöisesti harjoiteltiin tuota peruuttamista, mutta jottei koira kyllästyisi, teimme aina välissä kaikkea muutakin. Ideana oli se, että koira ohjataan herkun ja käsien avulla astumaan askeleen taakse päin. Käsien ja namin asento riippuu koirasta, Brunolla esimerkiksi auttoi se, että nami oli suunnilleen kuonon korkeudella ja sitten ns. työnsin sitä hieman kuonosta jolloin se lähti peruuttamaan. Yhdestäkin askeleesta palkittiin aluksi. Jos koira meni istumaan peruuttamisen sijaan, syynä oli todennäköisimmin se, että käsi oli liian korkealla. Bruno älysi peruuttamisen kuitenkin aika nopeasti ja nyt siltä onnistuu jo muutaman askeleen peruutus. Tätä sitten treenataan kotona vielä lisää.

Peruuttamisen jälkeen mentiin p-käännökseen. Tässä koiran pitäisi myös käyttää takapäätään. Koiran tulisi aluksi olla ohjaajan vieressä ja siitä tehdään sitten 270 asteen käännös, tästä tulee siis p-kirjaimen muotoinen käännös eli asteita ei kannata jäädä miettimään. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja tavoite oli saada koira kääntymään mahdollisimman pienessä tilassa ilman että se istuu. Meillä käännös oikeaan meni oikein hyvin, mutta vasemmalle kääntyessä, eli koiran ollessa ns. sisäpuolella Bruno meni miltei koko ajan istumaan. Tässä meille siis myös lisää kotiläksyä.

Tessu, vuosi 2014 ja itse viritellyt esteet. Esteen korkeus jotain 50-60 cm luokkaa.

Viimeisenä rally toko-liikkeenä oli eteen meno. Koira otettiin ensin perusasentoon ohjaajan viereen ja sitten se ohjattiin siitä ohjaajan eteen istumaan. Bruno keskittyi pari ensimmäistä kertaa aika hyvin, mutta koska kyseessä on nuori koira, lopahti kiinnostus melko nopeasti. Ohjaajamme oli kuitenkin mukava ja ymmärtäväinen ja suositteli ulkona käymistä jos se auttaisi tilanteeseen. Olimme hallissa vielä hetken aikaa ja yritin saada Brunon huomion itseeni ympäristön sijaan. Kun tämä kerran sitten onnistui, palkistin koiran ja suunnattiin hetkeksi ulos nollaamaan tilanne. Omasta mielestäni hoidin tilanteen melko hyvin kun en hermostunut, vaikkei koira kuunnellut (minulla on siis hieman taipumusta tähän... :D ). Halusin kuitenkin koiran keskittyvän hetken itseeni ennen kuin pidämme paussin. Tämän takia otin siis vain nopeasti kontaktin enkä mitään vaikeaa, jottei koira mene vielä enemmän lukkoon.

Kun tultiin takaisin sisälle, keskittyi Bruno taas paremmin. Tässä vaiheessa saimme itsenäisesti kokeilla agilityesteitä. En muista mitä otimme ensimmäisenä, mutta kaiken kaikkiaan tutustuimme puomiin, A-esteeseen, renkaaseen, keinuun ja pussitunneliin.Näiden lisäksi menimme myös muutaman kerran ihan tavallisen hyppyesteen ja tunnelin, mutta ne olivat jo Brunolle tuttuja. Ja jos joku nyt järkyttyy siitä, että olen yksinäni mennyt koiran kanssa kontaktiesteitä niin ei huolta, olen tietoinen siitä, että koiran pitää koskettaa esteitten päissä olevia kontaktialueita ;). Tämän takia esimerkiksi puomiin tutustuessa toin Brunon ensin esteen päähän ja annoin sen kiivetä ensimmäiselle kontaktialueelle ja palkkasin sen siinä, jonka jälkeen nostin sen pois esteen päältä. Tein näin pari kertaa, että koira sai vähän tuntumaa siihen, millainen pinta ja este ylipäätään on kyseessä. Sen jälkeen menimme puomin muutaman kerran rauhallisessa vauhdissa päästä päähän, siten että pysäytin Brunon loppupäässä olevalle kontaktialueelle ja palkkasin siinä. Tämän lisäksi koira sai tulla alas puomilta vasta kun vapautin sen. A-esteen kanssa teimme samalla tavalla paitsi että emme menneet kertaakaan sitä vielä kokonaan, kävimme vain alkupään kontaktialueella kiipeämässä ja palkkasin ja nostin koiran pois. Hauskaa tässä oli kuitenkin se, että kun toin Brunon A-esteen eteen se lähti miltei heti epäröimättä sitä itse kiipeämään ja olisi jatkanut pidemmällekin, ellen olisi pysäyttänyt sitä :D. Selkeästi agility on tämä meidän lajimme! ;)

Luonnonesteitä ollaan jo pennusta asti hypätty ihan itsenäänkin :)

Keinun kanssa äitini tuli auttamaan. Äiti piti keinusta kiinni ja minä ohjasin koiran keskelle lautaa ja pysäytin siihen. Sitten äiti laski keinun hitaasti alas. Pysäytin koiran vielä kontaktialueelle ja vapautin sitten palkkauksen jälkeen. Näin mentiin muutama kerta.

Pussitunneli oli hauska tapaus myöskin. Äiti ohjasi Brunon pussitunnelin toisesta päästä sisälle ja minä menin toiseen päähän houkuttelemaan. Bruno älysi tämänkin nopeasti, vaikka tunnelin toinen pää oli "suljettu" eikä se näinollen nähnyt tunnelin läpi. Vaikkei tänään ollutkaan missään esteessä vauhdikasta menoa, huomasi koiran uteliaisuuden ja rohkeuden uusien asioiden kanssa.

Lopuksi otettiin pari kolme kertaa rengaseste, sekään ei tuottanut sen pahemmin ongelmia, Bruno oli vain tässä vaiheessa jo sen verran väsähtänyt, ettei se jaksanut kovin montaa hyppyä keskittyä. Hyvään suoritukseen oli kuitenkin kiva lopettaa ja innolla odotan ensi viikon kurssikertaa.

Nyt vain täytyy muistaa kotona harjoitella peruuttamista ja p-käännöstä sekä maahan-seiso-sarjaa että saamme takapäätä aktivoitua ja enemmän käyttöön. Brunon kanssa tätä ei kuitenkaan varmaan kovin paljoa tarvitse tehdä, muutama kerta viikkoon riittää varmaan aika hyvin. Tuo hulivili kuitenkin pihalla (ja sisällä) hyppelee muutenkin niin paljon, että vahvistuuhan se takajalkojen käyttö siinäkin.Käännöksillä haetaan sitten lähinnä sitä takaosan hallintaa.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tämän päivän lopetukseen, koiran kanssa touhuilu vei ajatukset pois koulusta ja sain purettu nimenomaan tuota koulusta syntyvää stressiä. Tästä en kuitenkaan ala tämän enempää jaarittelemaan, toivottavasti joku ainakin tykkää tämäntapaisista postauksista.

Jos joku sielä ruudun toisella puolella tätä blogia vielä vahtaa, laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan siitä mitä tykkäsitte ja mitä haluaisitte mahdollisesti blogissa lukea!

Uusia tuulia

Blogi on ollut nyt pitkän aikaa hiljaiselolla, aivan liian pitkän aikaa jos tarkkoja ollaan. Nyt kuitenkin yritän hieman aktivoitua. Sain 16-vuotissynttärilahjaksi oman läppärin, joten ehkä saan nyt hieman aktiivisemmin kirjoiteltua.

Kuvat esiintyneet aikaisemmissakin postauksissa

Tämän postuksen pointti on kuitenkin lähinnä vain hieman palata takaisin blogiin ja kertoa hieman uutisia. Elikkä viime vuoden puolella ilmoitin blogin nimen muuttuvan, ja samalla muuttuu myös sisältö hieman. Jatkossa tulen kirjoittamaan hieman enemmän koirapuolesta, sillä tallille en kovin usein saa ketään kuvaamaan. Eli blogiin tulee enemmän koirajuttuja ihan vaan senkin takia, että saan useammin (toivon mukaan) kirjoitettua.

Mutta nyt siis itse nimeen!

Minulla oli mielessä monia eri vaihtoehtoja, mutta päädyin yhdistelmään Karvamammutin Kuvausretket. Joskus aikoja sitten, kun mietin ensimmäisen kerran blogin perustamista mielessä kävi sana karvamammutti, joka voisi sopia blogin nimeksi (silloinen nimivaihtoehto taisi olla Karvamammutin matkassa tai jotain vastaavaa :D ). Alunperin se tuli mieleen siitä, että lapinkoirat kuitenkin ovat melko karvaisia kavereita ja blogissa kerran kertoillaan niiden elämästä. Päädyin sitten myöhemmin kuitenkin toiseen nimeen, kuten blogin entisestä nimestä näkyy. Nyt kuitenkin kun vanha nimi alkoi tympimään ja päätin vaihtaa sen, tuli mielen sopukoista taas tuo sana karvamammutti mieleen. Kun sen sitten yhdisti jotenkin tähän valokuvausharrastukseeni, oli tuloksena Karvamammutin Kuvausretket. 

Blogissa tullaan siis tästä eteenpäin seuraamaan enemmän koiraelämääni, mutta sekaan mahtuu kuitenkin aina silloin tällöin myös hevostelua, life style-postauksia ja mieleni sopukoiden avaamista, sekä kaikkea maan ja taivaan välillä. Pääaiheena kuitenkin koirat. Tulossa on todennäköisesti vielä tarkempi postaus, missä kerron blogin tavoitteita ja tulevia postauksia tälle vuodelle ja niitä saa aina toki ehdottaakin! 

Tämä postaus saa kuitenkin nyt olla tällainen lyhyempi, koska tästä aiheesta on turha jaaritella tämän enempää. Vanhat postaukset pidän tallella ihan vaan sen takia, että niitä on sitten kiva myöhemmin katsella ja verrata uusiin postauksiin. Sen lisäksi mulla on vanhoissa postauksissa paljon kuvia, joita ei mulla omalla koneella ole, joten niitäkin on sitten aina kiva katsella.

Tämänhetkinen ulkoasu ei varmaan kovin kauaa pysy, en ole siihen täysin tyytyväinen ja kuvia ei ollut kovin montaa käytössä mutta katsotaan sitten milloin ehdin tekemään paremman :).

Mutta pidemmittä puheitta, toivotaan, että uuden nimen myötä blogi aktivoituisi ja saisi uusia lukijoita! 

Motivaatio nollassa

Otsikko kertoo jo melkomoisen paljon. Mulla ei nyt vaan kertakaikkiaan riitä aika taikka jaksaminen blogin pitämiseen tällä hetkellä. Tämä ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että poistaisin blogin kokonaan, kunhan vaan jätän sen hieman pidemmälle tauolle. Tällä kertaa tauolle en ole määrittänyt mitään aikaa, vaan jatkan kirjoittamista sitten taas, kun jaksan ja ehdin. 

Tauon aikana blogi kokee myöskin muutosta, ei heti näkyvää, mutta kuitenkin mietin ja valmistan uutta ulkoasua, sekä nimeä. Kyllä, blogin nimikin on vaihtumassa. Vanha ei enää oikein nappaa. Uusi nimi on jo keksittynä, se kuvailee hieman paremmin uudistuvan blogin sisältöä. Saatte tietää sen kuitenkin vasta sitten, kun jatkan kirjoittelua! ;)

Näihin sanoihin päätänkin sitten tämän postauksen - mahdollisesti viimeisen tällä blogin nimellä - ja pidän ehkä en-niin-ansaitsemani tauon blogimaailmasta (olen kuitenkin melko laiska bloggaaja ollut) mutta ehkä minäkin vielä joskus saan tapani parannettua. :D

Tämän postauksen kuvituksena toimii sekalainen seurakunta vanhoja kuvia.

Mun puhelin ja sen taustakuva, samalla tässä harjoittelin manuaalin käyttöä kameralla, kuva syyskuulta.

Tilannekuvat ovat niitä parhaita, vaikkakaan tämä ei niistä tilannekuvista sitä parhaimmistoa ole :D

Manuaalilla harjoittelua

Yksi "photoshootingin" otoksista, visio tuli out of nowhere ja mentiin vaan kaverini kanssa vähän matkan päähän kodistani ottamaan kuvia. :D

Tämä kuva on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Oltiin Brunon kanssa aamulenkillä lokakuisena, melko viileänä aamuna :)

Samalta reissulta kuin edellinenkin kuva. Oli kyllä kaunis auingonnousu :)