Toiminnantäyteinen päivä

Vähän myöhässä tämä postaus tulee mutta tuleepahan kumminkin ! Syysloma siis oli ja meni, pidempikin se olisi voinut olla enkä olisi valittanut. Mulla tosiaan oli vain torstai ja perjantai lomaa, kun taas pikkusiskollani esimerkiksi oli koko viikko. Paljoa en lomalla ehtinyt normaalitoiminnan ohella tekemään. Perjantai taisi oikeastaan olla ainoa päivä, jolloin oikeasti tein jotain tavallisesta poikkeavaa.

Perjantai lähti käyntiin pitkään nukkumisen sijaan ajoissa heräämiseen ja Brunon kanssa bussilla Turkuun lähtemiseen. Reissu oli tavallaan etukäteen suunniteltu, mutta viime hetken muutosten takia jäi alkuperäistä suunnitelmaa lyhemmäksi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän piti mennä Ruissaloon asti kenties ihailemaan auringonnousua, mutta rajallisen ajan takia tyydyttiin vain kiertämään jonkun aikaa Vartiovuoren puistossa ennen kotiinlähtöä. Muutamia kivoja kuviakin sain napsittua, yksi lempparini tuli kesäteatterilta. B ylitti odotukseni sillä, miten hyvin se pysyi paikallaan. Rauhassa sain iskeä sen jos jonkunlaiseen paikkaan istumaan ja makaamaan ja se pysyi paikoillaan niin pitkään kun pyysin. Taidettiinkin ehtiä juuri ennen pahinta koiranulkoiluttajaruuhkaa paikalle, aluksi ei paikalla nimittäin ollut melkein ketään, mutta lähtiessä oli sinne jo ilmestynyt jos jonkinlaista liikkujaa.

Kaukaa kuvaamista mun pitää vielä aika lailla treenata, mutta tästä tuli kyllä ainakin omaan silmään ihan hauska kuva. :)

Kauaa ei tosiaan Turussa pyöritty, bussimatkat sujui ongelmitta ja kotimatkalla kaveri oikeastaan melkein nukahtikin bussiin. Kauaa en kuitenkaan kerennyt kotona olemaan, kun piti jo jatkaa matkaa. Puolen päivän aikoihin lähdimme iskän kanssa ajelemaan kohti Raumaa. Iskällä oli siellä jokin työjuttu, ja minä sain sillä aikaa parisen tuntia tutustua Vanhaan Raumaan. Rakastuin heti vanhoihin taloihin ja muuhun ympäristöön ! Uskomattoman kaunis kaupunginosa, ehdottomasti kannattaa käydä jos tilaisuus sattuu eteen !

Raumalta ajettiin sitten vielä Poriin hakemaan pikkusiskoani ja hänen kaveriaan, jotka olivat olleet sukulaisteni luona vierailulla. Syötiin nopsaan jotain ja sitten alkoi kotimatka. Kotiin päästyä ei sitten enempää oikein tullutkaan enää tehtyä, Netflixiä taidoin hetken aikaa tuijotella ennen nukkumaan menemistä.

Blondi ja blondimpi is here !!

Follow my blog with Bloglovin !

Hävettää myöntää, mutta taas olen kyllästynyt blogin nimeen ja uutta tuppaa.. :D jotenkin alkoi tuntua, ettei nimi kuvastanut blogia kauhean hyvin. Eikä se kyllä kauhean persoonallinenkaan ollut. Siispä lähti liikkeelle uuden nimen keksiminen. Loppujen lopuksi aikaa ei oikeastaan ehtinyt edes kauaa kulunut, ennen kuin jo ensimmäiset ideat jo tulvivat mieleen. Tovin mietinnän ja nopean googlettelun perusteella uudeksi nimeksi lopulta valikoitui Blondi ja Blondimpi ! Tällä kertaa nimen lisäksi vaihtoon lähti myös osoite. Aktiivisten lukijoiden määrästä ei ole tietoakaan, joten olen pahoillani, jos joku blogiani seurannut ei tänne enää löydäkään ! Osoite vaan alkoi myös tympimään, se oli vaikea muistaa ja oli muutenkin hankala, tämä uusi on helpompi ja varmasti myös nopeampi löytää.

Nimen taustalla on osittain Brunon turkinväri. Blondiksi ollaan poikaa jo ihan pienestä pitäen kutsuttu, ja aika pian kävi ilmi, että luonne sopii turkin väriin myös mainiosti. Välillä ei voi kuin nauraa sille miten tyhmä se osaa olla. Monesti on tullut mietittyä, mitä hernesoppaa sen aivoissa liikkuu. Ihan ihme hepuleita se voi saada tuosta noin vaan ja kerran se jopa käveli valotolppaa päin jäädessään tuijottamaan jotain asiaa sivulla. Välillä se on taas ihan muuten vaan hölmö tai hidasälyinen (niin kuin omistajansakin), joten tylsää sen kanssa ei ainakaan ole.

Oikeastaanhan meistä siis vain toinen on "oikeasti" blondi, mulla kun hiukset eivät moneen vuoteen ole enää olleet lähelläkään blondia. Molemmilta kuitenkin löytyy tämä kuuluisa blondien "luonne" tai miksikä sitä nyt voi oikein sanoa, hidasälyisyyttä ja muuta mukavaa. Siksi tämä nimi tuntuu osuvammalta kuin aikaisemmat. Toivonmukaan tämä nimi nyt myös pysyisi pitkään, enkä heti ensi viikolla siihen kyllästyisi. Ja jos joku ihmettelee, Blondi ja blondimpi tosiaan on erään leffan nimi, siitä idean alun perin sainkin, vaikken kyseistä elokuvaa olekaan nähnyt. :D

Niin joo, ja uuden nimen myötä piti tietenkin väkerrellä uusi banneri ! Idea tuli kuka tietää mistä, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Bannerin myötä venkslasin myös hieman muutakin ulkoasua, mutta nyt on kaikki taas kohdillaan uutta alkua varten.

Epäaktiivisuutta on tosiaan taas ollut, mutta syytän yksinkertaisesti ajan puutosta. Niinä harvoina hetkinä, kun on voinut oikeasti istua alas ja olla tekemättä mitään, en ole tosiaankaan jaksanut avata läppäriä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, uudistumisen myötä toivon mukaan vihdoinkin aktivoidun ja saisin blogin kunnolla osaksi arkea. Loppujen lopuksi kuitenkin vain omaksi ilokseni tätä kirjoittelen, joten väkipakon tuntuista en tästä halua.

Uusi ulkoasu

Arkeen paluu

Mulla alkoi koulu tuossa muutama viikko sitten ja kyllä huomaa, kuinka vapaa-aika on melko kortilla. Tässä jaksossa pääsen kolmena päivänä neljältä ja yleensä kyseisinä viikonpäivinä mulla on useimmiten myös joko futistreeniä tai -peliä. Tästä johtuen noilta päiviltä usein jää osa ellei kaikista läksyistä rästiin myöhemmäksi, ja se taas lisää muiden päivien kouluhomman määrää. Silti olen yrittänyt joka päivä päästä Brunon kanssa edes jotain tekemään, äitin viikoilla äiti yleensä onneksi käy jos en itse ehdi ja iskän viikoilla saavat olla päivät pihalla, joten mitään hätää kärsimässä ei B ole. Aktiivinen koirahan se on, kerää jostain ihan tyhjästä pöllöenergiaa ja saattaa välillä sisälläkin rallittaa ihan turhasta.

Treenirintamalle ei tälläkään hetkellä vielä kuulu mitään uutta, agilityn ryhmäpaikasta mun pitäisi kyselyä pistää. Todennäköisesti aletaan myös kerta viikkoon käymään koirakoulu/TOKO/mitä lie tapaamisissa, tämä toivonmukaan tois taas vähän rutiinia meidänkin hommaan.

Ikuisuusprojektimme vapaanapito/luoksetulo ja vetämättä hihnassa kulkeminen edistyvät myös. Muutamia kertoja kun mettässä ollaan menty, olen pätkittäin uskaltanut pitää vapaana. Tällöin kuitenkin aika usein pitää vielä kutsua ettei katoa näköpiiristä, mutta on nykyään ainakin paremmin kuulolla kuin mitä ennen. Tavoitteena olisi joskus tulevaisuudessa pystyä pitämään pitkiä aikoja irti ilman että lähtee hajujen perässä näkymättömiin huitelemaan. Pitkään ja kärsivällisesti tätä kuitenkin pitää vielä treenata, onneksi ei tälläkään mikään kiire ole. Pitkässä liinassa tai flexissä nyt lähinnä suurimman osan ajasta vapaana pidettävillä alueilla kulkee.

Vetämättä hihnassa kulkeminen onkin sitten ihan oma tarinansa. Välillä tuntuu, että vaikeudet ovat vihdoinkin takana ja että pitkän yrittämisen jälkeen työ olisi tuottanut tulosta, mutta heti seuraavana päivänä voidaan ottaa hirmuisesti takapakkia ja taas tuskailla kuinka kovapäinen koira multa löytyy. Toki se on vielä nuori, vasta kaks ja puoli, joten on päiviä kun hormonit hyrrää eikä mihinkään pysty keskittymään. Ja sitten on näitä päiviä kun sitä saa suurin piirtein perässä raahata ihan kuin se olisi joku satavuotias raihnainen vanha ukko, joka ei jaksa enää liikkua. Yksin menee yleensä ihan ok, mutta heti jos mennään yhdessä Saagan kanssa, jää vetovaihde päälle. Tunnetusti porukassa tyhmyys tiivistyy..

Kunhan vaan arkirytmistä saadaan kiinni, alkaa homma toivon mukaan luistamaan joka asiassa paremmin !

Elonäyttely 2017 plus muuta mukavaa

Huhhuh, taas yksi harvinaisen kiireinen viikko takana! Ja valitettavasti myös viimeinen lomaviikkoni, tiistaina pitää suunnata taas takaisin koulun penkille...

Viikko oli tosiaan toimintaa täynnä, maanantaina kävin kokeilemassa erästä vuokrahevosehdokasta, tiistaina oli jalkapallopelireissu Kemiöön ja keskiviikkona suunnattiin heti aamusta kaverini Nean kanssa tallille. Sen päivän ohjelmaan kuului Nean ja hänen poninsa kuvaaminen, ja suurin osa kuvista onnistuivatkin ihan hyvin. Vasta osan olen ehtinyt käymään läpi ja jälkikäsittelemään, mutta onneksi  kuvilla ei ole kiire. Neaa ja FJ:tä on aina yhtä kiva kuvata; vaikka FJ ei olekaan helpoin malli, osaa Nea olla aina niin luonnollinen kameran edessä! <3

Torstaina mulla oli taas jalkapallopeli, tällä kertaa ihan kotikentällä. Perjantaina suuntasin kaupan kautta skootterilla Hirvensaloon kaverille yöksi. En ole aikaisemmin tainnut skootterilla noin pitkää matkaa yhteen pötköön ajaa, mutta ihan hauskaa se oli! Pari kertaa tosin piti pysähtyä ja tarkistaa, että olin ajamassa vielä oikeaan suuntaan. :D Pienellä tyttöporukalla tosiaan vietettiin yö yhden luona, katsottiin pari leffaa ja syötiin totta kai. Afrikan tähteäkin ehdittiin pariin otteeseen pelaamaan ennen kuin menimme nukkumaan.

Montaa tuntia en itse ehtinyt nukkumaan, aamulla jo puoli yhdeksän aikoihin (sori kamut!!) lähdin huristelemaan kohti Metsämäen ravirataa ja tämän vuoden Elonäyttelyä. Aikainen ajankohta johtui siitä, että bordercollieiden kehä oli mulle se The Kehä jonka halusin ehdottomasti nähdä, ja se alkoi jo yhdeksän aikoihin. Muita kehiä joita katselin olivat greyhoundien kehä, suomenlapinkoirien kehä, lagottojen kehä ja whippettien kehä, jonka äärellä suurin osa ajasta kai kului. Aussikehää olin aikaisemmin suunnitellut vilkaisevani myös, mutta muistin koko jutun vasta kotimatkalla. Lagottoja eksyin seuraamaan vahingossa, kun törmäsin Saagan kasvattajaan Satuun (kasvattaa suomenlapinkoirien lisäksi lagottoja). About kahdestatoista eteenpäin tuli yksittäisiä sadekuuroja pitkän aikaa ja Sadulla sattui olemaan sateenvarjo. Siinä oli sitten hyvä kytätä koiria, itse kun en ollut sateeseen ollenkaan osannut varautua. Pääsin myös hipelöimään Sadun paria kasvattia, jotka kehässä pyörähtiväät, hauskan tuntuista tuo kihara karva, ihan erilaista kun mihin on tottunut.

Tälle kuvalle nauroin niin pitkään, kyseinen koira heilutti häntäänsä melko erikoisella kaarella ja onnistuin sitten nappaamaan kuvan juuri kun häntä sojotti pystyssä :D

Sunnuntain herätys oli vielä aikaisempi kun edellisenä aamuna, syy säilyi kuitenkin melkein samana. Heti aamutuimaan päädyin taas raviradan tuntumaan seisoskelemaan, tällä kertaa työntekijänä. Ruokapalkallinen talkootyöntekijä minusta värvättiin, ihan hauskaa puuhaa se oli. Pääsin rokotustodistusten tarkastajaksi muutaman muun kanssa. Kahdeksasta kahteentoista asti todistuksia tarkistin ja monta erilaista koiraa tuli nähtyä. Kotona mut syynättiinkin karvapoliisien toimesta melko tarkkaan läpi.

Tämä oli omaan silmään tosi kaunis whippet, tällaisen voisin joskus itsekin ottaa.

Sunnuntain action ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, kauaa en kotona kerennyt olemaan ennen kuin piti jo suunnata taas kotikentälle, yllätys yllätys jalkapallopeliin. Sen siitä saa kun pelaa kahdessa joukkueessa. Pelin aikana ei satanut miltei ollenkaan, puoliajan tuntumassa vähän piskotteli mutta muuten oli satamatta. Kaatosade iskikin sitten tietty kotimatkaa varten ja tuli taas todettua, ettei skootteri ole kauhean mukava väline sateessa ajamiseen. Litimärkänä saavuin kotiin, enkä kauaa taas ehtinyt olemaan. Vaatteiden vaihdon, pikaisen tavaroiden pakkaamisen ja ruuan nauttimisen jälkeen käytiin heittämässä koirat ja kamat äitille ja siitä iskä vei mut tallille. Skootterilla olisin perjaatteessa voinut taas mennä, mutta pelkäsin että alkaa taas satamaan. No ei alkanut, pitääpi kai kävellä huomenna iskän luo sitä hakemaan, jos vaikka viikolla sitä tarvitsisinkin. Tallilta pääsin sitten vihdoin takas kotiin ja pikaisen koiran lenkityksen ja iltapalan kautta suihkuun ja nukkumaan. Tai no oikeastaan en suoraan nukkumaan mennyt, tätä postausta aloittelin kirjoittamaan ennen nukkumaanmenoa.

Viikko oli tosiaan täynnä ohjelmaa, mutta kai siihen arkirytmiin onkin näin pikkuhiljaa palattava. Jospa vaikka tuon unirytminkin yrittäisi korjata..!

Takajalkatargettitreeniä

Huhhuh, täähän on jo mun toinen postaus tällä viikolla! Tää kuukausi onkin lähtenyt hyvin liikkeelle *koputtaa puuta*, toivottavasti pystyn blogin aktiivisuuden pitämään tällä tasolla tulevaisuudessakin.

Tänään tosiaan pitkästä aikaa harjoiteltiin Brunon kanssa takajalkatargettia. Aika alkuvaiheissa sen kanssa vielä ollaan, pitäisi muistaa useammin sitä harjoitella. Esimerkiksi vauhdista pysähtyminen ei vielä läheskään aina onnistu. Pyrin kuitenkin nyt vähintään kerran viikossa, mahdollisuuksien mukaan vielä useammin tätä harjoittelemaan, jotta sitten joskus ehkä päästäisiin tämä ihan kontaktiesteille asti viemään. Kunhan päästään säännöllisesti taas treenaamaan hallillekin, uskon kontaktien ja monen muun asian parantuvan.

Sopivaa irtonaista kappaletta targetiksi en ole löytänyt, joten tähän mennessä ollaan lähinnä rappusten tai joskus tyynyjen kanssa treenattu. Videota otin myös pitkästä aikaa, videoista kun on helppo itsenäisesti treenatessa katsoa aina korjattavaa ja muuta huomioitavaa. Nyt kamerajalan kanssa se onnistuikin helposti, ei tarvinnut viritellä kameraa mitä mielenkiintoisempien rakennelmien päälle. Naksutin mulla on käytössä, sen takia ruokapalkka tulee hieman "jäljessä". Saagan kyttäys vieressä toi myös hyvää häiriötä treeniin ja ihan hyvin B jaksoi keskittyä. Vähän laiskanpuoleista liikkuminen tosin välillä oli. Treenaamista kuitenkin jatketaan, kyllä me tämäkin sitten joskus hallitaan kunnolla!

Elokuun ensimmäinen

Kesä on kohta jo ohi, nyt on enää kaksi viikkoa lomaa jäljellä. Tuntuu, että aika on hurahtanut vauhdilla, vaikkei mitään erityisemmin ole tehnytkään. Muutama viikko takaperin olin rippileirillä isosena, leiriltä mukaan tarttui flunssa ja olin kipeänä melkein viikon, ja viime viikko meni maaseudulla isovanhempien luona. Koulukirjoja sun muuta tarvittavaa pitäisi kohta taas ruveta etsimään ja normaaliin arkirytmiin pitäisi palautua. Tavallaan on ihan mukavaa päästä taas normaaliin arkeen ja rutiineihin, mutta loma on aina loma, ei haittaisi vaikka olisi pidempikin. ;)

Viime viikko tosiaan vietettiin Etelä-Pohjanmaalla isovanhempieni luona maaseudulla kaukana kaikesta. Ai että kun rakastan sitä paikkaa! Koiratkin tykkäsivät, kun sai liikkua rauhallisemmassa ympäristössä. Lenkkejä tehtiin monta päivässä, joten liikkumaan ne ainakin pääsivät. Kamera mulla oli tietenkin mukana, ja Bruno joutuikin moneen otteeseen pysähtymään ja poseeraamaan ties mihin eri paikkoihin. Rypsipellon reunassa otetut kuvat onnistuivat mielestäni ihan kivasti, samoin ruohopellolta napsitut. Kamerajalkaa testasin myös kännykän kautta toimivan kaukolaukaisimen avulla pihassa, ja kuvista tuli yllättävän kivoja. Isovanhempieni piha on tosi kiva ja kuvauksellinen paikka, ja tykkään varsinkin koristekaivosta, jonka paappa on nikkaroinut. Kuvia tulikin viikon aikana otettua melkoinen määrä, niiden läpikäyminenkin oli melkoinen urakka.

Lenkkeily ollaan hoidettu pitkän liinan päässä, Bruno kun ei aina malta kuunnella kun kutsutaan.

Nyt elokuun aikana olisi myös tarkoitus hankkia agilitya varten C-lisenssi, jonka jälkeen voimme hakea pienryhmäpaikkaa. Siihen asti meidän aksailu jatkuu kuitenkin vielä epäsäännöllisissä omatoimisissa pihatreeneissä.

Hyviä viimeisiä lomaviikkoja kaikille!

Treenivideota ja uutta kuvauskamaa

Perjantaina nappasin vaihteeksi taas kameran lenkille mukaan. Matkan varrella oli yksi lupiinipuska, joka valitettavasti oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Siitäkin huolimatta pysähdyttiin siihen ja yritin saada pari kivaa kuvaa. Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui Brunon pienuus, kukinnot alkoivat vasta sen pään yläpuolelta, enkä saanut koiraa oikein järkevästi aseteltua. Monia isoja lupiinikasvuntoja olen nähnyt esimerkiksi moottoriteiden varrella, mutta meidän kodin läheltä en ole oikein löytänyt. Nyt alkaa muutenkin pikkuhiljaa niiden parhaat päivät olla ohi, joten hienojen kukkakuvien saaminen taitaa jäädä vain haaveeksi.

Illemmalla pyöräilin Myllyyn ja kävin Prismasta ostamassa vihdoinkin kauan haaveena olleen kolmijalan. Tuurilla sain kyseisen mallin viimeisen kappaleen, joten onneksi jaksoin käydä etsimässä. Tästä eteenpäin jos sais vaikka omatoimitreenitkin vähän paremmin kuvattua, tähän mennessä kun on pitänyt joko iskeä kamera maahan tai virittää se jonkin tason päälle. Videonmuokkausohjelman kanssa tosin on vielä hieman ongelmia, Filmoraan en ole vieläkään saanut lisenssiä hankittua, joten sen kanssa videoihin tulee vieläkin vesileimat. Joskus latasin Windowsin Movie Makerin kun sitä ei valmiiksi tässä ollut, mutta senkin kanssa olisi pitänyt joku lisenssi ostaa, jotta olisi voinut videot tallentaa. Tällaista ei ole aikaisemmin Movie Makerin kanssa ollut, ihan ilmaiseksi sen on tähän mennessä saanut. En tiedä mikä juttu tuo nyt sitten on, mutta aika vikkelään ohjelman poistin. Muutenkaan en tuosta ohjelmasta oikein tykkää, vähän turhan yksinkertainen se on mun makuun. Alkoi vain vaihtoehdot hieman loppua, kun en haluaisi videoihin sitä vesileimaakaan.




Viime viikon omatoimisesta keppitreenistä kyhäsin lyhyen videon, treeni oli oikeasti paljon tuota pidempi, mutta kamera oli sooloillut, eikä kaikkia toistoja ollut tullukkaan videolle. Ollaan kujakeppien kanssa treenattu jo jonkun aikaa ja aika kapeaksi kujan voi jo laittaa, treenejä tosin helpottaisi, jos saisin keppien päihin sellaiset piikit, jotta ne olisi helpompi laittaa maahan ja siirtää. Varsinkin syksyisin ja alkukeväästä kun maa on kovaa, on kujaa todella vaikea muuttaa. Kesällä se on vähän helpompaa, mutta piikit auttaisivat kyllä asiaa.

Myös saman päivän hyppytreenistä tein videon. Lyhyt tuokin on eikä kaikkia toistoja näy, mutta parempi se kun ei mitään. Itselläni ongelmaksi olen huomannut sen, etten aina osaa olla täysillä mukana. Vaikka fiilis olisi ihan huipussa, jotenkin en saa sitä kokonaan itse tuotua esille, ja koiran into ja kiinnostus saattaa siksi lopahtaa ennenaikojaan. Videoista on ollut apua siis siinäkin mielessä, että niistä itse näen, mitä itse teen väärin ja mitä voin parantaa. Tulevaisuudessa pitää siis fiilikseen ja intoon kiinnittää enemmän huomiota, Bruno kun on sellainen koira, joka toimii vähän ohjaajankin fiiliksen mukaan. Enemmän pitäisi vaan saada sitä intoa esille itsestäni.

Agikurssien aikana huomasin, että valvovan silmän alla tein enemmän tosissani treenit. Jotenkin se, että siinä on koko ajan joku toinen katsomassa ja korjaamassa sai mut skarppaamaan paremmin. Valitettavasti ei olla moneen kuukauteen päästy lähellekään hallia, meni aika kauan, että saatiin edes seuran jäsenyys hankittua. Äidin kanssa puhuttiin kuitenkin jo pienryhmäpaikan hakemisesta syksymmällä, tässä heinäkuun aikana kun pienryhmillä on muutenkin ilmeisesti kesätauko menossa. Ensi viikon vietän kuitenkin itse rippileirillä isosena ja sen jälkeen jatketaan taas omaan tahtiin treenailua. Toivon mukaan päästäis edes joskus takaisin hallille treenailemaan ja  mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa myös kilpailemaan asti.